Asetelma grafiikalla

Kurssin toisena suurena työnä teimme grafiikkaa. Samalla harjoittelimme asetelman tekemistä. Tehtävämme oli luoda asetelma jostakin henkilöstä kertovista esineistä. Esimerkiksi saatoimme ottaa omasta itsestämme, äidistä tai hyvästä ystävästä kertovia esineitä. Itse otin omaan mummiini liittyviä esineitä: kirjan, huivin ja mummilta lahjaksi saadun kaulakorun. Tuomalla esineitä, joilla on jokin merkitys, herätti jälleen enemmän mielenkiintoa tehtävää kohtaan. Luokassa olevien esineiden käyttö ei olisi kenties ollut niin merkityksellistä. Myös koulussa voi pyytää oppilaita tuomaan heille tärkeitä esineitä mukaan, kun tehdään asetelmia.

Oma asetelmani

Teimme tuoduista esineistä asetelma, jonka jäljensimme kalvosta tehdylle kehykselle. Tämä oli itselleni uusi ja mielenkiintoinen tapa jäljentää todellisuutta. Luulin keinon ensin olevan helpompaa kuin se itseasiassa oli. Kalvon pitäminen paikallaan oli haastavaa ja jälki ei ollut kovin tarkkaa. Tämän jälkeen jäljensimme ja suurensimme kalvolle tehdyn työn paperille. Tässä kohtaa minun olisi pitänyt tehdä suurempi suurennos tulevaisuutta ajatellen. Myöhemmin teos nimittäin jäljennettiin grafiikkalevylle ja työstö oli paljon haastavampaa, kun piti työstää pientä ja pikkutarkkaa jälkeä. Mutta tästä opittiin kantapään kautta !

Kalvolle jäljennetty työ

Grafiikkalevylle jäljennettäessä on erityisen tärkeää muistaa (vielä ekstrapainotus oppilaiden kanssa), että levylle kaiverrettava kuva on tehtävä peilikuvana. Oppilaiden kanssa on myös erityisen tärkeää käydä läpi, mihin osaan kaiverrusta tulee väriä ja mikä jää paperin väriseksi. Tässä kohtaa ei voi toistaa liian monta kertaa, sillä opettajamme toisti asiasta meille useamman kerran ja silti aikuiset ihmiset joutuivat hahmottelemaan asiaa itselleen hyvin pitkään. Voin sanoa allekirjoittaneen joutuneen tekemään itsekin asiaa useamman kerran !

Itse muistan grafiikan teon olleen työn ja tuskan takana yläkoulussa. Paksu linolevy ja tylsät välineet aiheuttivat kyyneleen, jos toisenkin sekä muutaman veripisaran. Itselleni ei suurempia haavereita sattunut, mutta tämä on myös huomionarvoinen seikka muistaa. Yleensä kuvataiteen opetuksessa ei tarvitse pelätä oppilaan fyysisen turvallisuuden puolesta, mutta linolevyä kaiverrettaessa oppilas voi pahimmassa tapauksessa tehdä itselleen haavan valtimon tai tärkeiden hermoratojen kohdalle. Varovaisuus siis ennenkaikkea ! Kaivertaminen tulee tapahtua aina itsestä pois päin ja ajatuksella.

Tälläkin kertaa kaivertaminen ja erityisesti pienen ja yksityiskohtaisen jäljen tekeminen tuotti enemmän tuskaa kuin nautintoa. Tällä kertaa aion ihan rehellisesti myöntää, että kyseinen tekniikka ei ollut mieluinen. Työn jäljen lopullisuus myös aiheutti hiusten halkomista, kun jälkeä ei voinut korjata. Koitin kuitenkin korjata asennettani työn aikana ja malttaa tehdä työn huolellisesti loppuun. Tyytyväinen työhöni en ole lainkaan, mutta työskentelyn aikana tuli opittua paljon grafiikan teosta. Harjoitustyö ei siis todellakaan mennyt hukkaan, vaikka oma työskentely ei nautinnollista ollut. Onneksi lopullinen lopputulos painannan ja kehysten kanssa näytti ihan siedettävältä lopputulokselta. Koevedoksia tein useimpia ja päädyin lopulta Japanin paperille tekemääni vedokseen.

Kehystetty työ

Lopulliset työt luokassa olivat upeita ja opiskelijakaverini olivat keksineet hienoja ja hyviä ratkaisuja. Oli mukava nähdä muiden onnistuneita teoksia. Grafiikan teko on kuitenkin hyvin hauskaa ja aion varmasti pyrkiä toteuttamaan sitä omassa opetuksessani myöhemmin. Esimerkiksi kokeilin heti sijaisuutta tehdessäni yksinkertaisempaa grafiikan tekoa. Tässä levylle asetetun maalin päälle laitetaan jokin kuvio, jonka päälle painetaan taustapaperi. Tästä syntyy helppo ja yksinkertainen grafiikan teos, joka on helppo toteuttaa ilman ihmeellisempiä välineitä. Tämä grafiikan toteutuskeino innosti itseä enemmän ja aion varmasti myöhemminkin tehdä oppilaiden kanssa samalla tekniikalla töitä.

Oppilaiden kanssa toteutettu yksinkertaisempi grafiikan työ

Työt arvioimme jälleen kaikki yhdessä töistämme keroten ja toisten töitä kommentoiden. Oli mukava ja mielenkiintoista kuunnella työn tekijöiden näkemyksiä ja tarinoita töiden taustalla. Itse arvostelin omaa työtäni melko raa'alla kädellä, mutta oli mukava kuulla muiden kannustavia mielipiteitä. Teimme myös omasta työstämme analyysin niin, että kirjoitimme sen tarinamuotoon. Tämä oli uudenlainen tapa tehdä analyysia ja mielestäni hyvin hauska ja kenties syvällisempään analysointiin johdatteleva. Olisin mielelläni halunnut lukea muiden analyyseja, mutta toisaalta oma analyysini oli myös niin henkilökohtainen, että en tiedä haluaisinko muiden lukevan sen. Ehkä kaikkea ei tarvitse paljastaa kaikille.

Ihmisen piirtäminen

Ihmisen piirtäminen on aina tuntunut itsestä vaikealta ja haastavalta. Aloitimme työskentelyn alakoulusta tutulla tavalla jakamalla vartalon samankokoisiin osiin. Jokaisen osan pituus voidaan esimerkiksi katsoa ihmisen pään tai pään ja kaulan yhteisen pituuden mukaan. Käytimme kurssikaveriamme apuna vartalon mittailussa ja mallina. Teimme lyijykynällä nopean luonnoksen paperille ja pyrimme havainnoimaan ja mittaamaan kaveriamme mahdollisimman tarkkaan. Edelleen mittasuhteiltaan oikeanlaisen ihmisen piirtäminen oli mielestäni haastavaa. Erityisesti käsien mitta ja kuinka pitkät ne ovatkaan, on paljaalla silmällä vaikea hahmottaa.

"Malli"-ihminen

Kun olimme tutkineet ihmisvartaloa ja sen mittasuhteita tarkemmin, siirryimme croquis-piirrosten tekemiseen. Croquis on nopeasti elävästä mallista tehty piirros. Teoksia tehdään yleensä myös useita, koska malli vaihtaa asentoaan ja tosiaan aika on lyhyt. Croquista tehdessä tärkeää on havainnointi ja oleellisen saaminen kuvaan. Croquis voi olla lopullinen tai luonnosteos. Me teimme croquista niin, että jokainen opiskelija meni vuorollaan ringin keskelle ja otti asennon, jonka muut tallensivat. Työskentelyn aikana vaihtuivat mallin mukana myös välineet ja paperi, jolle luonnokset tehtiin. Luonnoksen tekemiseen käytettävä aika myös lyheni harjoituksen aikana. Harjoitus oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja välillä haastava. Joskus eri tekniikan käyttö tuotti hankaluuksia tai vei aikaa totutteluun. Juuri kun oppi tekniikan aika loppui ja tilalle tuli uusi malli. Tämä kuitenkin auttoi siinä, että pyrki samantien havainnoimaan luonnostelun kannalta tärkeitä ja oleellisia seikkoja. Uskon kyseisen työskentelytavan olevan alakoulussa myös toimiva ja oppilaiden mielestä innostava. Tämä työskentelymuoto saattaa innostaa kaikkia oppilaita kokeilemaan helpommin ihmisen piirtämistä, koska lopputuloksen ei tarvitse olla niin yksityiskohtainen ja realistinen.

Croquis (10 min, 6 min, 4 min, 3 min)

Nyt olimme keskittyneet ihmisen tarkkaan ja todenmukaiseen kuvaamiseen. Viimeiseksi tehtäväksi saimme toteuttaa kuivapastelleilla kuvan ihmisestä, joka kertoo ajastaan tai tavasta ajatella ihmistä. Aihe vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja innostavalta, mutta loppupeleissä aiheen keksiminen oli vaikeaa. Lähdin pohtimaan nykyihmisen kuvausta ajatuskartan avulla. Kirjoitin keskelle sanan "nykyihminen" ja lähdin siitä vetämään itselleni mieleentulevia ajatuksia nykyihmiseen liittyen. Mieleeni tulivat esimerkiksi sanat kiireinen, haaveilija, epävarma ja alaston. Selailin aikakauslehtiä saadakseni kenties inspiraatiota ihmisen kuvaamiseen ja eräs Gloria-lehdessä ollut shampoomainos pisti silmään. Kuvassa oli nainen kuvattu takaapäin hiukset auki selkä paljaana. Itselleni välähti, että tässä on oma ideani ja lähdin tekemään kuvan pohjalta luonnoksia. Itse en kuitenkaan halunnut tuoda työssäni esiin alastomuuden teemaa vain fyysisenä ominaisuutena vaan myös henkisenä. Ihmisten pitäisi kertoa ja paljastaa itsestään nykypäivänä kaikki, mutta ei kuitenkaan liikaa. Työpaikoilla, mediassa ja koulussa pyydetään kaikkia jäseniä olemaan avoimia ja rehellisiä, mutta usein kun joku tekee tämän, hän saa vastaukseksi pitkiä katseita tai nuhtelua.

Hahmottelin ensin luonnospaperille, jonka lähdin työstämään työtä suuremmalle paperille vaalean kuivapastelliliidun kanssa. Myöhemmin siirryin tummempaan liituun. Aluksi jätin työn luonnomaisen näköiseksi kuvaksi, mutta opettajan kanssa käytyjen rajaus- ja värikeskustelujen jälkeen viimeistelin työni muuttamalla rajausta ja lisäämällä taustalle ruskean sävyä. Harvoin opettajalla on mahdollisuus näin päästä kiertämään ja katsomaan oppilaiden töitä antaen yhtä pitkään palautetta ja ideoita työskentelyyn. Tällä kertaa tämä toteutui ja yhteisen keskustelun jälkeen mielestäni opettajan antamat ideat toimivat hyvin ja paransivat työn laatua. Tekniikkana kuivapastelliliidut ovat mielenkiintoisia varsinkin ihmisen kuvaa tehtäessä. Koska jäljestä ei saa yhtä tarkkaa kuin lyijykynästä, tämä asetti omia haasteita. Varjostuksien ja värisävyjen tuomiseen ylös työstä tekniikka on kuitenkin hyvä toimiva.

Valmis työ

Oppilaiden kanssa on hyvä ja tärkeää käydä läpi ihmisruumiin piirtämistä, koska se kehittää oppilaiden havainnointikykyä ja oppilaan tuntemusta omasta kehostaan myös. Oppilaiden kanssa ihmisen piirtämistä voidaan toteuttaa usealla eri tavalla omaan luokkaan sovitettuna. Ihmisestä voidaan piirtää pelkät kasvot, ruumis, jalat tai eri asentoja. Työt voidaan toteuttaa koko ryhmänä esim. croquis-piirroksina kuten me teimme, paritöinä piirtämällä pari tai sitten yksilötyöskentelynä. Toteutustavalla ei ole väliä, kunhan oppilaat harjaannutetaan havainnoimaan vartalon muotoja ja mittasuhteita. Oppilaille ihmisruumiin tutkiminen on varmasti mielenkiintoista ja ruumiinosien mittasuhteet tuovat varmasti monia yllätyksiä.

Maisema - akvarellimaalausta

Akvarellimaalausta eli kansankielellä vesivärimaalausta toiset inhoavat ja toiset vihaavat. Itse olen vasta myöhemmin innostunut akvarelliväreistä, sillä nuorempana ja varsinkin pienenä peruskoulussa niillä tekeminen vaati liikaa aikaa ja kärsivällisyyttä. Pienempänä oli myös tapana tehdä aivan pientä muurahaisen jätöksen kokoista tihrustusta, jonka värittäminen akvarelliväreillä todellakin olisi vaatinut todella suuret ellei toisetkin hermot.

Akvarellivärejä käytetään todella usein maisemakuvien tekemisessä. Akvarelleilla saatetaan myös usein tehdä vain tausta, kuten taivas tai vihreä nurmi, koska sen avulla saadaan tehtyä helposti tasaisia, mutta eläviä pintoja. Myös meidän seuraavana tehtävänä oli tehdä akvarelliväreillä perinteinen maisemamaalaus akvarellipaperille. Akvarellipaperi on selkeästi muita aiemmin käyttämiämme papereita paksumpaa ja (en tiedä onko oikea sana käyttää) huokoisempaa. Akvarellipaperin käytössä on se mielenkiintoista, että se yleensä kastellaan läpikotaisin tai jopa liotetaan vedessä yön yli ennen kuin sille ryhdytään maalaamaan. Itseäni tämä vaihe epäilytti kovasti ja kysyin useilta opiskelukavereilta asiasta useaan kertaan ennen kuin uskalsin kastella paperini juoksevan veden alla. Kastelun jälkeen paperi pingotetaan maalausalustaan, jonka jälkeen sen pitäisi pysyä suorassa alustassa. Itselläni tämä ei kyllä toiminut, vaan paperi lähti kupruilemaan. Pyrin laittamaan paperin mahdollisimman tiukasti kiinni alustaan, mutta ilmeisesti olisin saanut laittaa sen vielä tiukempaan.

Pingotettu työ

Kupruilussa on se huono puoli, että väri lähtee seikkailemaan pitkin työtä ja saattaa sekoittua ei-halutulla tavalla muihin väreihin. Värien sekoittuminen saattaa akvarellimaalauksissa olla myös tarkoituksenmukaista.  Omassa työssäni halusin myös kokeilla kyseistä tekniikkaa ja osittain se onnistui ja osittain ei. Erityisesti kirkosta levinnyt ruskea väri aiheutti välillä päänvaivaa ja jouduin korjaamaan sitä useamman kerran. Maisemani kirkko on Turun kuuluisa Tuomiokirkko. Eräänä päivänä, kun kävelin koululle päin, pysähdyin matkalla ihastelemaan jokirannasta näkyvää rakennusta ja päätin haluavani Turun tunnetuimman monumentin maalaukseeni.

Maisema, josta työni tein

Kuvassani kirkko ei ole kuitenkaan näkyvimmässä osassa vaan edessä oleva pensas. En tiedä pensaan nimeä, mutta sen valkoiset pienet mykyset olivat mielestäni niin ihastuttavannäköisiä keskellä harmaata syyspäivää, että halusin ne ehdottomasti myös mukaan maalaukseeni. Jätin kyseiset marjat maalaamatta ja tämän toteuttaminen oli myös hyvin hankalaa. Osa piirtämistäni marjoista itseasiassa "katosi" värin leviämisen vuoksi, mutta onneksi suurin osa säilyi työssäni.

Lopullisessa työssäni olen tyytyväinen juuri maalaamaani pensaaseen ja sen marjoihin. Olen myös melko tyytyväinen puihin ja muuhun luontoon, mutta kirkon toteutus ei onnistunut. Maalausvaiheessa yksityiskohdat eivät onnistuneet ja kirkko näyttää pikku lapsen tekosilta. Olen siis työhöni osittain ja osittain en tyytyväinen.

Valmis työ

Akvarellivärien kanssa työskentely oli mielestäni kuitenkin mieluista puuhaa ja sen arvoituksellisuus kiehtovaa. Joskus villisti käyttäytyvät värit saivat aikaan paremman lopputuloksen kuin olin kuvittelut. Toisaalta ne tarjoavat myös haastetta, koska värien leviämistä ei voi ennakoida. Lasten kanssa akvarelliväreillä voidaan työskennellä jo alkuluokista lähtien sekä kokeilla eri tekniikoita kuten märkää märälle tai kuivaa märälle. Akvarellivärit kuuluvat myös perustekniikoihin ja niiden käyttöä on hyvä myös siksi harjoitella lasten kanssa jo alusta lähtien. Akvarellivärit sopivat myös hyvin erilaisiin värikokeiluihin ja sekatekniikoihin taustojen tekemiseksi, joten se on myös hyvin monikäyttöinen tekniikka.

Lavastettu digikuva

Maanantai 12/11/2012

Valokuvauksen tutkiminen mediailmaisun kurssillamme sai jatkoa lavastetun ja lavastamattoman kuvan tutkimisella ja tuottamisella. Ensin kävimme läpi kuuluisien valokuvaajien tekemiä valokuvia. Kävimme läpi mm. Arno Rafael Minkkisen sekä Pierre&Gillesin ottamia teoksia. Ensin mainittu on kuuluisa suomalainen ja arvostettu valokuvaaja, jonka otokset vaikuttivat erityisesti itseeni paljon. Minkkisen oman kehon kuvaukset ovat hämmästyttäviä ja hänen kehontuntemus on huikeata. Kyseisten edellämainittujen herrojen valokuvat ovat selkeästi taidetta, mutta tunnilla opettaja herätteli meille hyvän kysymyksen: mikä tekee valokuvasta taidetta? Tämä on varmasti hyvä kysymys käydä myös peruskoulussa oppilaiden kanssa läpi. Oppilaat itse tuottavat älypuhelimiensa kanssa jopa kymmenia kuvia päivittäin, mutta miksi niitä ei välttämättä lueta taiteeksi? Taideavalokuvien takana on jokin intentio eli tarkoitus. Myös hyvään valokuvaukseen pätevät tietyt säännöt ja "normit", jotka usein toteutuvat hyvässä valokuvassa. Toisaalta, täytyy myös olla ammattilainen, jotta osaa rikkoa näitä normeja, niin että siitä syntyy taidetta.

Minkkisen ja Pierre&Gillesin kuvien katselun jälkeen oli meidän vuoromme. Sanotaanko, että rima oli omassa päässäni asetettu melko korkealle. Tarkoituksena ei tietenkään ollut luoda mitään samankaltaisen laatuisia teoksia vaan omia kokeiluja. Kuvat sai ideoida joko yksin tai ryhmän kanssa. Tarkoituksena kuitenkin oli, että jokaisella oli kaksi valokuvaa demokerran jälkeen. Toinen lavastettu, toinen lavastamaton. Ryhmämme toimi melko hyvin ja ideoimme useita kuvia yhdessä ja jotkin kuvat toteuttiin joidenkin ryhmän jäsenten omista ideoista. Kuvien ideointi ja toteutus oli mielenkiintoista ja ryhmäläisten ideoista ja ehdotuksista sai paljon omiin valokuviinsa. Joku ryhmän jäsenistä tiesi enemmän valokuvauksesta, joka auttoi muita kuvien tekemisessä. Toinen taas huomasi hyvän valon suunnan, joka avusti myös. Hyvää vertaisoppimista siis ! Tämä kannattaa muistaa, kun valokuvausta harjoitellaan oppilaiden kanssa. Erityisesti vanhempien oppilaiden joukossa saattaa jo olla valokuvauksesta kiinnostuneita ja harrastaneita oppilaita, jotka voivat toimia "apuopettajina" kuvaamisessa. Tämä motivoi niin opettaja-oppilasta kuin muitakin oppilaita.

Omat kuvani otin ulkona. Yksi ryhmämme jäsenistä asteli ulos lukemaan kirjaa keskelle koulun pihaa. Halusin kuvata tämän valkoiseen pukeutuneen pysähtyneen henkilön keskelle kiirehtiviä ihmisiä. Tarkoituksena oli kuvata liikkeen ja pysähtyneisyyden vastakkaista tunnelmaa. Tiedekuntamme piha oli oiva kuvauspaikka tähän, koska usein ihmiset kävelevät tai pyöräilevät kovaa vauhtia kotiin, lounaalle tai seuraavalle luennolle. Jotta sain kuvan henkilöstä ja ympäröivistä ihmisistä, jouduin ottamaan kuvan mahdollisimman kaukaa. Kapusin tiedekuntamme ylimpiin kerroksiin kuvaamaan. Kuvan laatu ei kenties ole paras mahdollinen lasin läpi kuvaamisen vuoksi ja koska kohde on melko kaukana. Kyseinen kuvani on lavastamaton, koska kohde ei itse tiedä, koska kuva on otettu. Olen vain käskenyt häntä seisomaan pihalla, mutta muu on arvoitus hänelle ja kuvauksen ottoaika spontaani. Itse olen tyytyväinen kuvassani valoon. Auringon valo, joka osuu pysähtyneeseen henkilöön, on mielestäni hieno elementti ja korostaa lukijaa hyvin.

Lavastamaton

Lavastettu kuvani sai inspiraation vanhanaikaisista puutalorakennuksista tiedekuntamme takapihalla. Halusin kuvauttaa ryhmäläiseni kansakouluhengessä yhden rakennuksen portailla kirjat nätisti kädessä. Kaukaisuuteen tuijottavat katseet henkivät vanhan ajan tunnelmaa. Kuva voisi mielestäni olla täydellinen sopivan puvustuksen kanssa .. Ehkä ensi kerralla. Joidenkin kuvan henkilöiden kasvot jäävät ilman valoa ja yhdellä henkilön kasvoihin valo osuu liiankin hyvin. Tätä olisi myös voinut yrittää korjata kuvaustilanteessa. Kuvassa toistuu myös hyvä rytmi vasemmasta alanurkasta kohti oikeaa ylänurkkaa, mutta aivan tyytyväinen sommitteluun en ole. Kenties kuvan olisi voinut ottaa lähempää tai enemmän oikealta tai vasemmalta. Tämä jää pohdittavaksi.

Lavastettu

Oppilaiden kanssa kuvia otettaessa haasteellisinta on kenties tehtävän tavoitteen ja merkityksen muistaminen. Usein kun opetuksessa on mukana teknologisia välineitä oppilaiden huomio keskittyy muuhun kuin itse tehtävään. Oppilaiden kanssa luultavasti tehtävän tarkoitus kannattaa kertoa selkeästi ja muistuttaa oppilaita tästä. Toinen yksinkertainen haaste, joka itselleni tuli mieleen, on kuvien tallennus. Minne kuvat tallennetaan ja kuinka ne julkaistaan? Tämä haaste on luultavasti koulukohtainen, koska koulussa voi olla kameroita käytettävissä yksi tai useampi ja sama tietokoneiden kanssa. Opettajan kannattaa siis pohtia tarkkaan kannattaako valokuvaus suorittaa koko ryhmällä samaan aikaan vai kenties eri kerroilla eri ryhmillä. Tehtävässä kuitenkin huomasi, kuinka vähillä elementeillä voi saada aikaan jopa taianomaisen illuusion katsojalle.

Värioppia Warholin kanssa

Varmasti monet muutkin muistavat koulussa tehdyt väriympyrät, joissa tutkittiin päävärejä ja harjoiteltiin välivärien tekoa. Itse olen aina väreillä leikkimisestä ja erilaisten väriyhdistelmien kokeiluista pitänyt. Yläasteella tutkimme eri kulttuurien käsityksiä ja mielikuvia väreihin liittyen. Tämä oli minusta erityisen kiinnostavaa. Värien tutkiminen ulottuu siis kuvataiteen perusopetuksessa aina alimmilta vuosiluokilta ylimmille saakka. Tämä on kirjattuna ylös myös perusopetuksen opetussuunnitelmaan (2004). Väriopin tutkiminen ja harjoittelu on olennaista siksi, että väri on yksi kuvasommittelun olennainen osa-alue. Värejä muuttamalla kuvan tunnelmaa voidaan muuttaa hyvinkin radikaalisti. Itselleni tuli myös oman yläastekokemuksesta se, että väreihin voi liittyä myös kulttuurisia viestejä kuten lipun värit tai uskontoon liittyvät merkitykset. Värien tutkiminen on siis olennaista myös lapsen monikulttuurisen identiteetin rakentamisessa ja monikulttuurisen kuvanlukutaidon kehittämisessä.

Värien sommittelussa voidaan kuvan vaikutelmaa muuttaa erilaisilla väriopin skaaloilla. Esimerkiksi käyttämällä mustan, valkoisen ja harmaan erilaisia sävyjä (musta-valko-harmaa-valööri) voidaan luoda ajaton, tyylikäs ja arvokas vaikutelma. Väriympyrässä toisiaan lähellä olevien värien käyttö luo hillityn vaikutelman. Sen sijaan vastavärien käyttö on tehokas ja vaatii enemmän taitoa taiteilijalta. Pelkästään yhden värin eri sävyjä käyttämällä voidaan välittää tientynlaista vaikutelmaa. Esimerkiksi punainen viestii lämmöstä ja intiimiydestä kun taas sininen kylmästä. (Rastas. 2012.)

Rastas. 2012.

Tällä kertaa tehtävän tarkoituksena oli siis keskittyä värien tutkimiseen. Tehtävänä oli värittää yksi pop-taiteilija Andy Warholin värikirjan kuvista käyttäen jotain väriympyrän väriskaalaa ja välittää sen avulla tietynlainen tunnelma. Tekniikkana oli kuivapastelliliidun kanssa piirtää voimapaperilla olleen Andy Warholin värikirjan kuvan ääriviivat, jolloin painamalla se toisen paperin päälle, kuva jää siihen. Olin ensin ihmeissäni, että miksi emme itse tehneet jotain kuvaa, mutta itseasiassa kyseisen tekniikan avulla saimme keskittyä juuri pelkkiin väreihin. Valitsemassani kuvassa oli jo heti sen nähdessäni hieman vedenalainen tunnelma ja halusin tämän välittää myös omassa työssäni. Halusin myös kuvaan rauhallisuutta (kenties siksi, koska kuuntelin työskennellessäni rauhallista musiikkia) ja keveyttä. Halusin siksi käyttää väriympyrässä toisilleen läheisiä värejä (sininen-vihreä-keltainen) ja ohentaa niitä veden kanssa. 

Valitsemani "väritys"kuva

 Akvarelliväreillä työskentely oli mielestäni mukavaa ja ne sopivat vedenalaisen vaikutelman luomiseen erittäin hyvin. Värien tutkiminen työtä tehdessäni oli mielestäni mielenkiintoista ja oli vapauttavaa keskittyä vain siihen miettimättä samalla myös mitä piirtäisi. Työn lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Kenties taustaa olisin voinut keventää vielä lisää ja sävyjä tasoittaa, mutta pelkäsin pilaavani työni, jos olisin mennyt "sörkkimään" sitä lisää.

Valmis työ

Työskentelyvälineet

Tehtävä oli mielestäni uudenlainen ja erilainen lähestymistapa väriopin tutkimiseen. Valmiin kuvan käyttäminen oli mielestäni erittäin hyvä idea, koska myöhemmin kerättyämme kaikkien työt esille seinälle, kaikki näkivät erilaisia ratkaisuja ja ideoita samassa kuvassa. Tämä on myös hyvä keino koulussa harjoituttaa oppilailla erilaisten strategioiden ja ajattelumallien käyttöä. Oppilas oppii kuuntelemaan muiden ajatuksia ja huomaamaan, miten eri tavalla voi toinen ajatella. Itseni kohdalla ja luulen myös sen toimivan oppilaiden kohdalla, valmiin kuvan käyttäminen vapautti tekijän pohtimaan pelkkiä värisommitteluun liittyviä ratkaisuja, koska kuvan rakentamiseen ei tarvinnut keskittyä. Itsestäni myös hauska ajatus, että palasimme tavallaan juurille, värityskirjojen maailmaan, josta kuvataiteessa kenties pyritään pääsemään pois lasten kanssa. Juurille on kuitenkin joskus hyvä palata.

Lähteet:

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Rastas, Riitta. Luentosarja: Kuvan rakentaminen: värioppi. 24.10.2012

Etiketit esiin !

Mainonnassa ihmisille myydään tuotteen lisäksi myös mielikuvia sekä arvoja. Meidän tehtävänämme oli pakata arvomme tuotteeksi ja tehdä tuotteen etiketti. Itselleni tärkeäksi asiaksi on muodostunut rehellisyys ja aitous. Tämä ulottuu jopa ruokaan asti ja olen pyrkinyt suosimaan luomua ja mahdollisimman vähän jalostettua ruokaa ja sen sijaan välttämään mahdollisimman pitkälle jalostettua. Itseäni harmittavat nykypäivänä tuotteissa olevat maininnat luonnonmukaisuudesta ja aitoudesta, vaikka pakkauksen kyljessä on pitkä lista e-koodeja ja säilöntäaineita. Halusin tuoda esiin omaa arvoani kritisoimalla nykymaailman tapaa huijata asiakkaita.

Tuotteen päättäminen tapahtui yksinkertaisesti niin, että kotoani löytyi sopivasti tyhjä lasipullo tehtävää varten. Pian syntyi ajatus "Naapurin mummon omenajuomasta". Etikettiin sommittelin pieniä tekstejä, joihin piilotin kritisoivia viestejä kuten "80% e-koodeja", jossa "e-koodeja" luki todella pienellä fontilla, ettei vain kuluttaja huomaisi. Lisäksi halusin huijata katsojaa ajattelemaan sanan "Naapurin" viittaavaan läheiseen tai suomalaiseen mehuun. Etiketin oikeassa reunassa lukee kuitenkin "Valmistumaa: Viro", eli naapurimaamme. Osa teksteistä jäi valitettavasti niin pieneksi präntiksi, ettei tekstistä oikein saa selvää. Uusien ja uusien tulostusten ottaminen on kuitenkin hintavaa ja päätin tyytyä omaan kyseiseen lopputulokseen.

Peruskoulun oppilaiden kanssa tehtävä on erittäin hyvä esimerkiksi yhdistää ympäristötietoon tai kaupallisen alan opiskeluihin. Tehtävä johdattelee lasta pohtimaan kriittisesti valmistajien tapaa myydä tuotteita kuluttajille mielikuvamainonnan tai jopa harhaanjohdattelun avulla. Samalla saadaan hyvää keskustelua eettisistä velvollisuuksista teollisuuden alalla tai yleisellä tasolla. Tehtävän aikana lapsi samalla havainnoi omaa ympäristöään tarkemmin ja kiinnittää huomiotaan ympäröiviin muotoilutuotteisiin ja teksteihin. Nämä tavoitteet on kirjattu myös kuvataidekasvatuksen perusopetuksen opetussuunnitelmaan (2004). Tehtävä on siis jälleen hyvä keino herättää lasten kriittistä ajattelua, jota nykymaailmassa tarvitaan yhä enemmän ja enemmän.

Lähde:

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Kansikuva

Teknologia kehittyy ja niin myös opetusvälineet tai ainakin ne muuttuvat. Tällä hetkellä käydään kovaa keskustelua markkinoille tulleiden älylaitteiden kuten tablettien käytöstä opetuksessa. Voisivatko nämä laitteet antaa opetukselle jotain uutta vai vievätkö ne huomion tärkeimmästä eli oppimisesta? On herännyt myös uusi kysymys: pitäisikö opetuksessa huomioida nämä laitteet myös sen vuoksi, että ne ovat nykyään osa lasten maailmaa ja opetuksen kautta lapset voisivat oppia niiden oikeanlaista käyttöä? Kysymys on hankala ja se on jakanut opettajakuntaa. Toisten mielestä kyseiset laitteet saisivat jäädä kotiin ja vapaa-ajalle kun taas toiset peräänkuuluttavat opettajien velvollisuutta pysyä mukana kehityksessä ja näin ollen lasten ympäröimän maailman kehityksen mukana.

Kenties tämän vuoksi kokeilimme myös kuvaviestinnän opinnoissamme iPod-laitteen käyttöä kuvataiteen opetuksessa. Meneillä olleen harjoittelun vuoksi sain itse laitteen mukaani harjoitteluun ja taidenäyttelyretkelle. Kuvasin näyttelyretken ja valmistin kyseisestä retkestä videon Applen iMovie-ohjelmalla. Otin retkeltä kuvia laitteen kanssa, joka oli lasten mielestä hyvin hauskaa ja innostavaa. Laitteen mahdollisuudet tallentaa opetushetkiä ja tilanteita houkuttaa minua ja luultavasti aion käyttää ainakin jonkinlaista laitetta tulevaisuudessa.
 

iPod-laitteella otettu kuva Ars Novasta

Ylläolevasta kuvasta pääsen seuraavaan aiheeseen, jota pohdittiin samalla opetuskerralla ja asiasta oli valaisemassa luennoitsija Ville Oksanen. Nykyaikana opettajat joutuvat kovasti pohtimaan kuvien julkaisuun liittyviä kysymyksiä eli tekijänoikeuksia. Itse julkaisin yllä itseottamani kuvan retkeltä, joten pääasiassa kuvan julkaisuun liittyvät oikeudet ovat minulla. Koska kuvassa on kuitenkin selkeästi henkilö ja lapsi, kuvien julkaiseminen mutkistuu paljon. Julkaisu riippuu esimerkiksi siitä, onko kuvan henkilö tunnistettavissa tai antaako kuvan henkilö(/huoltaja) luvan kuvan esittämiseen. Itselläni on lupa julkaista kuva ja koska kuvan henkilöä ei ole helppo tunnistaa, kuvan käyttö on luultavasti sallittua. Varsinkin, kun blogini ei ole julkisessa levityksessä.

Kuvataiteen tai minkä tahansa muun oppiaineen tunnilla, kun materiaalia haetaan luokkahuoneen ulkopuolelta olevista julkaisuista, opettajan tulee pohtia tarkkaan tekijönoikeuksiin liittyviä kysymyksiä niin etukäteen kuin oppilaidenkin kanssa. Näiden oikeuksien väärinkäyttö on internetin aikakauden aikana vain lisääntynyt ja tulee kasvamaan, jollei siihen anneta oikeanlaista ohjausta jo varhain. Aikakausmedia on luonut nettiin sivuston kansikuva.fi, missä oppilaiden kanssa voidaan pysähtyä pohtimaan tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä tekemällä itse kansikuvan johonkin aikakauslehteen. Sivustolla on kerrottu pääpiirteittäin kuvien julkaisuun liittyvistä tekijänoikeuksista sekä annettu useita eri linkkejä aiheeseen liittyen.

Kansikuvan tekeminen voidaan sivustolla toteuttaa usealla eri tavalla. Oppilaat voivat itse kuvauttaa lehden kantensa, käyttää sivuston valmista kuvaa tai opettajan ohjauksella etsiä internetistä julkaisuun sopivan kuvan. Opettaja voi itse valita, mitä tapaa hän haluaa käyttää ja mikä sopii juuri omalle luokalle. Jokainen keino tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden lähestyä tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Muut kuvataiteen ryhmän jäsenet kuvasivat lehden kantensa iPodin kanssa, joten heillä oli oikeus käyttää kuvaansa lehden kannessa. Oma kansikuvani syntyi näkemäni kuvan perusteella. Marilyn Monroesta otettu ja muokattu kuva kiljui minua käyttämään sitä kyseisessä tehtävässä. Vogue-lehden valinta oli melko oletettu, mutta minusta sen tyyli sopi kuvaan parhaiten, joten sen vuoksi valitsin kyseisen lehden. Marilynistä löytämäni kuva on internetistä, joten itse en omaa lehden kanteani saisi julkistaa missään yleisillä internetin sivustoilla kuten blogissa, Facebookissa tai muualla. Lisäksi aikakauslehdillä on luvat omien kansiensa logoihin, joten ylipäätään lehden julkaiseminen aiemmin mainituilla sivuistolla on laitonta. Kansien tekeminen ja niiden esille laittaminen koulun luokkatilaan tai oppilaan oman huoneen seinälle on kuitenkin sallittua. Koska kyseinen blogini on suljettu ja rajattu vain tietyille lukijoille, uskallan tällä kertaa kuvani täällä julkaista. Tosin en tiedä, rikonko silti tekijänoikeuksiin liittyvää etikettiä julkaisemalla sen internetin sivustolla?

Tyylikäs leidi, tyylikäs lehti

Tavallaan tieto aiheesta on siis selkeää, mutta tekijänoikeuksien viidakko on hyvin monimuotoinen ja vaikeakulkuinen. Itselleni erityisesti kuvien käyttö opetuksessa on tärkeää, mutta niidenkin käytössä on useita erilaisia säädöksiä. Itse perehdyin aiheeseen ja kävin lukemassa Opettajan tekijänoikeus -sivustoa, missä esitellään opettajille tuttuja kysymyksiä aiheeseen liittyen ja niihin pyritään antamaan vastaus. Esimerkiksi oppimateriaalien kopiointiin ja internetin sisällön näyttämiseen sain uutta tietoa. Silti uskon, että aihe tulee pysymään suurena kysymysmerkkinä itselleni ja kysymyksiä herää aina. Täytyy vaan muistaa, että kysymysten kanssa ei tarvitse olla yksin vaan turvautua muiden apuun ja käyttää hyväksi moniammatillista yhteistyötä.

Mainosanalyysi

Kun kurssilla tutustutaan kuvaviestinnän keinoihin ja tavoitteisiin, ei ollut yllätys, että yhtenä tehtävänämme oli analysoida mainos. Mainosten tutkiminen on tärkeää, sillä nykyään katukuvat, lehdet, televisio, radio ja muu median maailma on täynnä mainoksia. Mainosten sisällöt taasen ovat täynnä arvoihin ja mielikuviin vaikuttavia sisältöjä. Joskus näiden keinojen käyttö saattaa olla todella näkyvää, mutta joskus myös hyvin piilotettua. Mainosten maailmassa on herännyt eettinen keskustelu näiden mielikuvien ja arvojen välittämisestä ihmisille ja kuinka näkyvää sen tulisi olla. Sisältöjä tulisi oppia lukemaan ja suhtautumaan niihin tarvittaessa kriittisesti.

Yksi hyvä keino harjoitella lukemaan mainoksia on perinteisen analyysin teko. Itse olin kyseisellä kerralla pois, kun muu ryhmä kävi läpi mainontaa tarkemmin. Sain myöhemmin käsiini hyvän luentodian tuntemattomalta tekijältä, jossa kerrottiin semioottisesta kuva-analyysista ja kuinka sitä voidaan hyödyntää mainosanalyysissa.  Semioottisessa kuva-analyysissa on kolme vaihetta: kuvailu, analysointi ja tulkinta. Ensin mainosta kuvaillaan ja katsoja voi avata hänelle siihen liittyviä piilomerkityksiä, joita hän itse löytää. Tämän jälkeen mainosta voidaan analysoida ja etsiä siinä esiintyviä ikoneja, symboleja tai metaforia. Tällöin katsoja havainnoi ja tutkii kuvaa tarkemmin, kuin kuvailuvaiheessa. Kuvailun ja analysoinnin pohjalta katsoja voi tehdä tulkintoja mainoksesta ja esittää omaa pohdintaa, kuten miten esimerkiksi konteksti vaikuttaa tulkintaan.

Oma mainokseni oli aikakauslehden sivuilta napattu huonekaluvalmistaja Lundian mainos. Valitsin kyseisen mainoksen, koska mielestäni mainos oli kaunis ja se kiinnitti minun huomioni. Se oli myös kiinnostava ja sen sisältö rikas. Kuvasta pystyy löytämään melkein jokaisella katselukerralla jotain uutta ja mitä ei ole aiemmin kuvassa nähnyt. Ensin ajattelin, että onko kuva niin mielenkiintoinen analysoida, mutta pian olin syventynyt tehtävään todella tarkkaan. Pyrin toteuttamaan tehtävän semioottisen kuva-analyysin vaiheiden mukaan ensin kuvailemalla mielessäni mainosta ja sen viestittämiä piiloviestejä. Tämä auttoi minua hahmottamaan ja lähtemään tehtävään syvemmälle sisään. Lähdin ensin suoraan analysoimaan kuvaa, mutta törmäsin seinään, jonka jälkeen päätin kokeilla semioottisen kuva-analyysin vaiheita ja tämä auttoi. Mielestäni mainos pyrkii selkeästi viestittämään katsojalle suomalaisuutta, laatua, vahvuutta ja käsityön henkeä.

 Lundia -mainos (http://lundia.fi/classic/)

Mistä nämä mielikuvani sitten saivat siipensä? Mitkä asiat käsityksiini vaikuttivat? Kuvaa analysoidessani pystyin löytämään useita symboleja ja metaforia käsityksilleni. Esimerkiksi takana oleva vankka kallio toimii lujuuden ja vahvuuden metaforana ja näin viestittää katsojalle huonekalun olevan kestävä. Sen sijaan vasemmassa reunassa oleva kirves viittaa käsityöhön ja taas tätä kautta mielikuvaan suomalaisesta käsityön kulttuurista, joka on varmasti usein suomalaisten mielestä hyvätasoista ja luotettavaa. Entäpä mistä itselleni tuli mieleen, että tuote olisi suomalainen? Itse en itseasiassa ole varma, onko tuote suomalainen, mutta itse yhdistän suomalaisuuteen mustikkamättään, koivupuun sekä metsän. Varsinkin mustikkamätäs toimii suomalaisuuteen viittaavaana indeksinä itselleni. Pidän metsämustikkaa hyvin suomalaisena marjana ja näin yhdistän sen suomalaisuuteen. Kuvailun ja analysoinnin jälkeen pyrin tulkitsemaan, mitä kuvan tekijä on halunnut mainoksellaan viestittää katsojalle. Mielestäni mainoksella pyritään antamaan katsojalle mielikuva siitä, että jos he ostavat kyseisen hyllykön he ostavat palan suomalaista luontoa keskelle olohuonettaan. Samalla he ostavat jotain kestävää ja ajatonta, koska luonto on ja pysyy ihmisten elämässä. Keräsin kaikki analysointini ja tulkintani mainokseni ympärille. Käytin erilaisia luonnonläheisiä materiaaleja ja värejä, koska halusin säilyttää mainoksessa vallitsevan luonnonläheisen tunnelman myös omassa työssäni.

Alun kangertelujen jälkeen tehtävä otti minut sisäänsä ja erilaisten "viestien" löytäminen oli todella helppoa ja mielenkiintoista. Tehtävään syventyi huomaamattaan ja kun toteutuksen sai tehdä itselleen luontevimmalla tavalla tämä innosti käyttämään erilaisia ja uusia ratkaisuja. Esimerkiksi lopputoteutukseen olisi voinut liittää vain kuvia symboloimaan löytämiäni viestejä suomalaisuudesta ja niin edelleen. Lasten kanssa on hyvä käyttää ainakin ensin vain sanallista analysointia, jotta he varmasti ymmärtävät ja tuovat ilmi, mitä he kuvasta löytävät ja näkevät. Myöhemmin, kun analysointiin ja siihen liittyviin käsitteisiin on tutustuttu, voidaan analysoinnissa tekstin sijaan käyttää mielestäni kuvia. Meillä aikuisopiskelijoilla kuvien käyttö toimi ja monet opiskelijatoverini olivat toteuttaneet hienoja analysointeja kuvien avulla. Itse yhdistin molempia elementtejä eli kuvaa ja sanaa yllä näkyvässä lopputoteutuksessani. Esimerkiksi itse pidin omasta ideastani lisätä mainokseen Suomen lippuja suomalaisuutta kuvaavien asioiden kohdalle. Tehtävän toteutus oli myös työskentelymuotona mukavaa vaihtelua PowerPoint-ohjelmalle, jota olimme aiemmin kurssilla käyttäneet paljon. Oli jälleen eri tunnelma päästä itse kokeilemaan ja muokkaamaan materiaaleja käsin ja kolmiuloitteisessa muodossa.

Kuvilla leikittelyä

Digitaalisen valtakauden aikana kuvia katsellessa ei voi olla varma, onko katsomani kuva täysin aito. Täysin aidolla tarkoitan sitä, että kyseistä kuvaa ei ole käsitelty kuvan ottamisen jälkeen kuvankäsittelyohjelmalla kuten photoshopilla. Kuvia on muokattu ja käsitelty  jo vuosikymmeniä, mutta vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana kuvien käsittely on edistynyt niin paljon, että katsojan on vaikea erottaa muokkauksia  aidosta kuvasta. Mediassa tulee esiin ajoittain skandaaleja, joissa kuuluisat henkilöt on sijoitettu tai heidän kuviaan on muokattu ja esitelty aitoina otoksina. Ilmiötä esiintyy niin mainos kuin uutiskuvissakin. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että kuvia tarkasteltaisiin kriittisesti ja aina arvioitaisiin niiden todenperäisyyttä.

Yksi keino tutkia muokattuja kuvia on tehdä niitä itse. Harjoittelimme kuvaviestinnässä kuvien muokkausta käyttämällä Microsoftin PowerPoint -ohjelmaa. Ohjelma ei ole yhtä toimiva, kuin ammattimaiset photoshop -ohjelmat, mutta peruskoulun opetuksessa PP-ohjelma on toimivampi ja nopeampi vaihtoehto. Ensimmäinen tehtävämme oli googlettaa idolimme kuva ja tehdä hänestä Andy Warhol -tyylinen kokeilu. Andy Warhol oli kuuluisa pop-taiteilija, joka tunnetaan taideteoksista, joissa hän on monistanut kuuluisuuksista ottamansa kuvat moneen kertaan ja muuntanut kuvan värejä tai muita ominaisuuksia. (ks. Warhol) Tarkoituksena oli siis toteuttaa omasta idolistamme samankaltainen kokeilu. Kävimme läpi erilaisia keinoja muunnella kuvaa: värimaailman vaihto, erilaisten efektien käyttö, kuvakoon muuttaminen, monistaminen jne. 

Oma idolini on Martti Ahtisaari, Suomen aliarvostettu rauhan nobelisti, jonka työtä olen ihastellut vuosia. Kuvaviestinnän kurssia ennen olimme käyneet Kup3 -kurssilla läpi abstrahointia ja sain kyseisestä taiteenmuodosta idean omaan työhöni. Lähdin muuttamaan Martin kuvaa abstraktista kuvasta yhä tarkemmaksi ja loppujen lopuksi viimeisenä kuva oli aito, internetistä löydetty kuva. Ideointi oli mielestäni onnistunut ja PowerPoint -ohjelmasta löytyi melko hyvin kyseisen idean toteutukseen sopivia efektejä, joilla muokkasin kuvia. Kenties en aivan haluttua lopputulosta saanut aikaan, koska efektien käyttö rajoitti melko paljon. Kenties, jos olisin jatkanut kokeilua pidempään, olisin voinut löytää lisää muokkausmahdollisuuksia, mutta tämä olisi vaatinut pidemmän työskentelyajan ja työn kokoon nähden kenties turhankin paljon vienyt aikaa. Pohdin myös tekstin liittämistä kuvaan, mutta lause olisi saattanut häiritä kuvan sommittelua ja vienyt kuvilta huomiota, joten päätin jättää sen pois.

Toisessa kuva-aiheisessa tehtävässä harjoittelimme kuvan muokkausta lisäämällä kuvan toisen päälle. Tämä on hyvin yleistä esimerkiksi medianmanipuloiduissa kuvissa, kun tunnettu henkilö liitetään tilanteeseen, missä hän ei ole ollut. Meidän tehtävänä oli tehdä juliste, tarra, posteri tai vastaava. Tehtävään liittyen katsoimme Adbusters-järjestön nettisivuja. Adbusters on konsumerismin vastainen järjestö ja he muokkaavat suurten yritysten logoja tai symboleja parodioiden yritystä. Itse ensin lähdin liittämään maailmankuulun pikaruokaketjun McDonaldsin kuuluisaa keltaista M-kirjainta eri ympäristöihin ja löysinkin hienon slummikuvan, johon sen liitin. Mcdonalds tuntui kuitenkin liian yleiseltä vaihtoehdolta ja pohdin vaihtoehtoa yritykselle. Juuri kyseiseen aikaan uutisissa oli paljon puhetta Nokian tehtaiden sulkeutumisesta Salossa ja kuinka Nokia valuu pikkuhiljaa ulkomaille. Päätin kokeilla rakkaan suomalaisen yrityksen logon liittämistä slummitaustaan ja mielestäni syntynyt lopputulos oli toimivampi ja ajankohtainen. Toimii myös paremmin meidän suomalaisessa kulttuurissa ja herättelee katsojia enemmän.

Löydätkö viestini?

Molemmat kuvatehtävät ovat hyviä tehtäviä käydä lasten kanssa läpi. Molempien tehtävien toteutuksessa on kuitenkin tärkeää käyttää aikaa erilaisten kokeilujen tekemiseen, jotta kuvista saadaan toimivia. Tehtävien kautta lapsi oppii huomaamaan, kuinka helppoa kuvien manipulointi on ja kuinka aitoja kuvista voidaan saada. Tämä toivottavasti herättää lapsia ajattelemaan kuvia ja tulkitsemaan niitä kriittisesti. Samalla aiheeseen voidaan liittää erilaisten arvojen välittämiseen liittyviä keinoja, tapoja sekä mitkä arvot ovat tärkeitä tai tabuja tietyissä kulttuureissa. Tämä auttaa oppilaita kasvamaan monikulttuurisiksi maailmankansalaisiksi.

Lähteet:

Warhol

Puhutteleva kuva

Mikä kuva on joskus sinut saanut pysähtymään ja katsomaan sitä uudestaan? Mihin olet kiinnittänyt huomiota? Onko kuvassa jokin pysäyttävä teksti tai henkilö? Vai onko kenties kuvan paikka se, mikä sai sinut pysähtymään? Tehtävänämme oli etsiä puhutteleva mediakuva, joka ei olisi mainos. Kuva sai olla video esimerkiksi YouTubesta tai sitten muualta mediasta löydetty kuva. Itse valitsin omaksi kuvakseni kyseisen kuvan:

 Kuva on Melbournesta North Caulfieldin kaupungin osasta. Kuva on kirkon seinästä. Olen itse ottanut kuvan keväällä 2012 asuessani Melbournessa. Ensimmäisellä kerralla, kun näin kyseisen kirkon, pysähdyin tuijottamaan seinää 5 minuutiksi ja hämmästelemään tekstiä. Kirkon seinässä olevat kolme kirjainta (OMG) ovat vakiintuneet nykypäivänä viestinnän maailmassa ja niiden tiedetään tulevan sanoista "Oh My God". Kolmen kirjaimen yhdistelmä on totuttu näkemään nuorten ja ns. teini-ikäisten viestinnässä kuten tekstiviesteissä, chateissa ja facebookissa. Kolmella kirjaimella pyritään viestimään hämmästystä ja ihmetystä. Kirjoittajasta riippuen sillä voidaan viestiä muutakin. "OMG" on mielestäni kulutuksessaan kokenut pienen inflaation ja nykyään se yhdistetään lapsekkaaseen kielenkäyttöön. Kyseisen kirjainyhdistelmän käyttö kirkon seinässä on siksi mielenkiintoinen ja sai itseni pohtimaan kirkon tarkoitusperiä. Onko kyseisen tempauksen tarkoitus olla hauska vaiko kenties oikeasti nuoria saavuttava? Kirkon on totuttu olevan vakava ja vanhoillinen instituutio, joka ei pidä hyväksyttävänä Jumalaan liittyviä vitsejä tai parodiota. Tämän vuoksi inflaatiota kokeneen kirjainyhdistelmän käyttö on mielestäni outo ratkaisu.

Kuva on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, kuinka sijoittamalla tietty kuva outoon ympäristöön, voidaan synnyttää puhutteleva kuva. Joidenkin mielestä kyseisessä tapauksessa on kyse hyvästä vitsistä kun taas toiset yhdistävät tämän mauttomuuteen. Joka tapauksessa kuva herättää kysymyksiä, tunteita ja ajatuksia, tai ainakin minussa ja sen vuoksi halusin valita juuri kyseisen kuvan.

Voisiko kyseisenlaisia kuvia tutkia tai tehdä koulussa? Erilaisten puhuttelevien kuvien tutkiminen on yksi hyvä kuvan tulkinnan ja -lukemisen harjoitus. Tällöin on myös tärkeää pohtia, mitä monikulttuurisia tekijöitä kuvien lukemiseen liittyy. Esimerkiksi henkilö, joka ei tiedä kirjainten OMG alkuperää, ei katso kuvaa samalla tavoin kuin henkilö, joka tietää kirjainten merkityksen.  Voidaan myös pohtia, mitä  kirkkoon kuuluvat tai kuulumattomat ajattelevat. Nämä ovat hyviä asioita pohtia tulkittaessa kuvia, sillä nykymaailmassa kuviin sisällytetään paljon tiettyihin kulttuureihin kuuluvia viestejä, joiden tulkintaan tarvitaan monikulttuurista kuvanlukutaitoa.

Kuva ja sana

Aikaisemmin tutkimme kirjaisintyyppejä ja fontin käyttöä kuvaviestinnässä ja taitossa. Tällöin keskityimme pelkkään kirjaisintyyppiin, mutta myöhemmin kokeilimme tekstin ja kuvan yhdistämistä kahdessa eri tehtävässä. Ensimmäisen tehtävän tarkoituksena oli tehdä vaikutus yhdistämällä internetistä löytämäämme tai omaan kuvaan sana. Tätä ennen katsoimme kuvia, joihin oli lisätty kuvan yhteyteen sana tai lause. Sana tai lause mahdollisesti loi kuvaan uuden tunnelman tai korosti sitä.  Useimmiten ajatellaan, että kyseiset teokset syntyvät vahingossa. Valokuvaan tai muuhun otokseen vain lisätään sana ja taideteos on syntynyt. Kyseisten teosten kohdalla on usein kuitenkin jo pohdittu kuvan sommitteluun liittyviä ratkaisuja. Kuvanottohetkellä jätetään haluttuun kohtaan tyhjä tila, jotta kuvateksti voidaan lisätä myöhemmin tietokoneella. Tämän vuoksi tehtävän tekeminen valmiiseen kuvaan on vaikeampaa, mutta onneksemme nykymaailmassa kuvamaailma on niin rikas, että netistä löytyi varmasti jokaiselle tehtävään sopiva kuva. Itse halusin käyttää tehtävässä omaa valokuvaani Kaakkois-Aasian reppureissulta viime vuonna. Kuvassa on thaimaalainen nuori poika, joka on pukeutunut Christian Diorin kopiopaitaan. Kuva on mielestäni jo itsessään hyvin herättävä ja kaupallisuuden kritisointiin sopiva. Lisäämällä yhden sanan pyrin vielä korostamaan tätä viestiä. Kuvan vasen ja musta ylänurkka houkutteli sanan lisäämistä sinne. Itseasiassa kuvan sommittelun mielessä nurkka näytti tarkoituksella tyhjäksi jätetyltä. Omien kokeilujen jälkeen päädyin kuitenkin kyseiseen lopputulokseen. Omasta mielestäni kyseinen sommittelu sopi paremmin.

kuva ja sana

Pidin tehtävästä ja erityisesti, kun sain käyttää siinä omaa valokuvaani. Tämä on hyvä muistaa, jos joskus haluan tehdä samankaltaisen tehtävän omien oppilaideni kanssa. Tosin itse näen, että tehtävän toteuttaminen oppilaiden kanssa voi olla haastellista. Oppilaan tulisi ymmärtää tietyille kulttuureille tyypillisiä viestejä ja ajattelutapoja. Oppilailla pitäisi siis olla hyvä kuvanlukutaito jo kehittyneenä. Tämän vuoksi tehtävän tekeminen sopisi mielestäni paremmin 5-6 lk. ja vanhemmille kuin nuorimmille alakoululaisille. Kyseistä tehtävää tehdessä tulisi myös oppilaiden kanssa keskustella eettisistä ja kulttuurisista normeista kuvamaailmassa. En siis jyrkästi epäile tehtävän toimivuutta, mutta mielestäni kyseiseen tehtävään ei tulisi lasten kanssa vain hyökätä vaan suunnitella tarkkaan ja käydä opetuskeskustelua aiheesta.

Toisena kuvan ja tekstin yhdistämisen tehtävänä meillä oli kuvittaa kuuden sanan pituinen novelli. Kuvittamisen tehtävänä on välitettävän informaation havainnollistaminen. Esimerkiksi kuvitus voi selkeyttää lukijalle luettua kuvan, kaavion, piirroksen tai vaikkapa liikkuvan kuvan avulla. Erilaisia esimerkkejä kuvituksesta ovat käyttöohjeissa olevat selkeytyskuvat tai oppikirjoissa olevat selitekuvat. (ks. lähteistä "kuvituksesta") Kuvituksen pohjana ei ole kuitenkaan aina teksti.  Lasten kirjoissa kuvan merkitys on useimmiten tärkeämpi ja tekstit/tarinat syntyvät kuvan pohjalta. Aikuisten maailmassa on useimmiten toisinpäin, että teksti määrittää kuvan.

Me lähdimme kuvittamaan ensin laulun tekstiä. Kuuntelimme demon alussa Palefacen "Shangri-La" -kappaleen, jonka sanoitus on tekstinä rikasta ja hyvin kuvailevaa. Aikaa oli vain kappaleen keston ajan, joten piirrokset tuli syntyä melko spontaanisti laulun sanoista heräten. Tämän jälkeen vertailimme pareittain toistemme aikaansaannoksia ja keskustelimme tuotoksistamme. Meidän piti myös pyrkiä keksimään "mainospuhe", jossa yritimme myydä omissa kuvissamme esiintyvää aatetta tai muuta ideaa. Shangri-La on hyvin poliittinen ja provosoiva kappale, joten monelle oli päätynyt kuviin kunnallisvaalien henkeen politiikkaan sopivia aiheita. Itselleni tuli hyvin kapitalistisen maailman ja syrjäytymisen ongelmaa korostava kuvien kollaasi. Ensin ajattelin tehtävän olevan hyvin vaikea, koska laulut ovat usein hyvin tulkinnallisia, mutta Palefacen sanarikas tyyli teki kuvittamisesta itseasiassa melko helppoa ja kuvia syntyi hyvin helposti.

Oma tekeleeni vasemmalla puolella - parin oikealla

Kuvia tarkastellessa ja pohdittuani huomasin, kuinka hyvin tehtävässä harjoiteltiin kuvittamista. Laulun sanat ovat yhtälaisesti tekstiä, joka voidaan muuntaa kuvituksen muotoon. Useimmiten tämä tehdään musiikkivideoiden avulla, mutta tällä kertaa me teimme sen kaksiuloitteiselle pinnalle. Oppilaiden kanssa kyseinen tehtävä voitaisiin toteuttaa monin eri tavoin. Esimerkiksi jokainen oppilas voisi kuunnella haluamaansa kappaletta mm. mp3-soittimella ja kuvittaa sen. Myöhemmin voidaan pohtia, mikä laulu olisi kyseessä ja erilaisia toteutustapoja. Tämä olisi varmasti myös hyvin motivoivaa oppilaille ja lapselle tutun laulun käyttäminen olisi helppoa ja antaa uusia näkökulmia. Kappaleen valinnassa tulisi kuitenkin oppilaan ja opettajan keskustella sopivasta valinnasta. 

Tämän jälkeen lähdimme tarkastelemaan hieman tarkemmin suunniteltua kuvitusta. Jokainen sai tuoda kotoaan yhden tai kaksi lasten kirjaa tunnille. Itse toin näytille Selma Lagerlöfin kirjan "Nils Holgersonin ihmeellinen matka". Kirja on itselleni tullut vasta aikuisiässä tutuksi, mutta nykyään yksi lempi lastenkirjojani. Mielestäni kirjan tarina on hurmaava ja kuvitus laadukasta ja kaunista. Valitsimme kirjastamme mieliaukeamme ja esittelimme sen muille. Itse rakastan kirjojen alussa usein olevia kartta-aukemia ja valitsin juuri kyseisen aukeaman suosikikseni. Kävimme valinnat läpi samalla tarkastellen toteutustapaa kuten sommittelua, tekniikkaa tai tekstin käyttöä kuvassa. Opiskelijakaverini olivat tuoneet hyvin erilaisia lastenkirjoja ja saimme hyvin erilaisia tekniikoita esille.  Lasten kirjoissa tekniikoiden käyttö on hyvin varioivaa ja löysimme esimerkiksi käytettävän maalaus-, kollaasi-, puuväri- ja akvarelliväritekniikalla tehtyjä kuvituksia. Kirjojen kuvituksista pystyi myös hyvin huomaamaan, kuinka sommittelussa oli jätetty tilaa tekstipätkille tai vuorosanoille. 

Lempiaukeamani kirjasta "Nils Holgersonin ihmeellinen matka"

Tarkastelujen ja katselun jälkeen oli meidän vuoro alkaa töihin. Tehtävänantona oli valita yksi kuusisanainen novelli annetulta listalta ja kuvittaa tämä. Novellien sisällöt olivat lyhyisyydessään hyvin monitulkintaisia, mutta useat olivat myös hyvin melankolishenkisiä. Itse valitsin yhden näistä melankolishenkisistä vaihtoehdoista: Ernest Hemingway: "Myytävänä: Vauvan kengät. Ei koskaan käytetyt.". Valitsin kyseisen novellin, koska itselleni syntyi tarinasta välittömästi sen luettuani selkeä kuvitus päähäni. Pyrin kokeilemaan muitakin tarinoita, mutta kyseisen novellin kuva oli päässäni niin voimakkaana, että muut vaihtoehdot saivat jäädä syrjään. Työhön lähteminen oli siis helppoa ja työni syntyi itseasiassa melko nopeasti, koska visio oli niin voimakas. Tekniikkana käytin akvarellivärejä ja märkää kuivalle -tekniikkaa. Tekniikan valinta oli mielestäni onnistunut, koska akvarellivärit loivat kuvaan haluamaani herkkää tunnelmaa. Toteutuksessa en pyrkinyt liialliseen ylitulkintaisuuteen vaan kuvassani on tarinassa mainitut lasten kengät ja valkoinen lentävä lintu on melko yleinen symboli länsimaisessa kulttuurissa taivaaseen kulkevasta sielusta.

Valmis työni

Työskentelyvälineeni: akvarellivärit

Kurssin lopuksi voin sanoa oppineeni sen, että viestinnässä kuvan ja tekstin yhdistäminen tulisi olla melko tarkkaan harkittua, jotta lopputuloksesta syntyy kaunis ja selkeä. Katsojat ja lukijat ovat nykypäivänä myös melko kriittisiä, joten näiden nähden soinnuttomuuteen osataan tarttua. Tämän vuoksi mediassa tulee olla yhä enemmän moniosaajia, kun työskennellään tuotteiden kanssa, joissa yhdistyvät nämä kaksi eri typografian osa-aluetta. Tehtävät saivat itsenikin kiinnittämään enemmän huomiota kuvataideopintojen ulkopuolella tekemieni tuotosten kuten PP-esitysten ulkoasuun ja sommitteluun. Pienillä asioilla ja muutoksilla pystyy tekijä selkiyttämään viestintäänsä ja tuotoksensa harmoniaa. Tehtävät olivat siis monipuolisesti hyödyllisiä, koska ne kiinnittivät omaan viestintääni myös huomiota.

Lähteet:

Kuvituksesta

Tila ja perspektiivi

Kuvataiteeseen ja taiteen tekemiseen yhdistetään aina vapaus ja luovuus. Taidetta on myös luotu matemaattisia keinoja hyväksikäyttäen (esim. Fibonaccin lukujono). Kun taideteoksesta haluttiin luoda katsojalle "ikkuna" toiseen maailmaan, jonne hän voi kurkistaa, kehiteltiin keskeisperspektiivi. Keskeisperspektiivissä näkee lähellä olevat kohteet suurempina kuin kauempana olevat eli syntyy syvyssvaikutelma. Tämän vaikutelman luomiseen renessansitaiteilijat kehittivät jopa erilaisia matemaattis-geometrisiä menetelmiä ja mekaanisia laitteita. Tämä ei ole kuitenkaan välttämätöntä ja tekniikka on yksinkertaisesti toteutettavissa ilman mekaanisia apuvälineitä havainnointia käyttäen. (Taidekoulu Gösta)

Kuvailen tässä nyt oman työskentelyni etenemistä, enkä muun ryhmän, sillä saavuin ensimmäiselle kerralle myöhässä muiden opiskelukiireiden vuoksi (en ole vielä valon nopea, että siirtyisin harjoittelupaikastani salamana yliopistolle) ja jäin siis jo heti kelkasta pois. Kuitenkin, ensin menin tekemään luonnoksia Educariumin (TY:n kasv.tieteidenlaitoksen rakennus) tiloihin. Aikaa oli puoli tuntia tehdä vähintään kaksi luonnosta eri tiloista. Educariumin kliinisiä ja pelkistettyjä tiloja oli suht helppo tallentaa paperille, mutta oikeanlaisen syvyysvaikutelman saaminen on tietenkin aina hankalaa.

Luonnosten tekemisen jälkeen pureuduimme opettajan kanssa tarkemmin tutkimaan tilojen piirtämistä eri pakopisteiden avulla. Eri pakopisteillä saadaan helposti luotua keskeisperspektiiviteoksiin luonnollinen syvyysvaikutelma. Ensinnäkin kävimme läpi käsitteistöä, joka tulee tuntea. Työn horisonttiviiva on katsojan silmien tasolla. Useimmiten horisonttiviiva erottaa maan ja taivaan toisistaan. Horisonttiviiva ei välttämättä kuitenkaan ole näkyvissä teoksessa vaan se voi piiloutua esim. rakennusten tai metsän taakse. Horisonttiviivan ei myöskään tarvitse sijaita kuva-alan sisäpuolella vaan se voi myös olla sen ulkopuolella.

Yhden pakopisteen perspektiiviä käytetään usein silloin, kun kuvataan esimerkiksi käytävää tai katua suoraan edestäpäin syvyyssuunnassa. Kadulla olevat lyhtypylväät katoavat syvyyssuunnassa yhteen pakopisteeseen. Tällöin lähin katulamppu on suurin ja kauimpana oleva pienin, kunnes näkymä häviää horisontissa pakopisteeseen (katoamispisteeseen). Yhden pakopisteen perspektiivillä voi tehdä myös rakennuksia, jos näemme yhden rakennuksen sivun suoraan edessämme. (ks. Taidekoulu Gösta)

Omaa harjoittelua: yllä yhden pakopisteen perspektiivi ja alapuolella kahden pakopisteen perspektiivi

 Harvoin kuitenkaan katsomme katua tai rakennusta suoraan edestäpäin, jolloin näemme vain yhden sivun. Useimmiten seisomme esimerkiksi rakennuksen kulmassa, jolloin näemme kaksi eri sivua. Tämän havainnon tallentamiseen kannattaa käyttää kahden pakopisteen perspektiiviä, jolloin horisonttiviivalla on kulman molemmin puolin kaksi eri pakopistettä. (ks. kuva yllä) Kolmen pakopisteen perspektiiviä käytetään usein silloin, kun kuvataan esim. rakennuksia, niiden juurelta tai ylhäältä alaspäin katsottuna. Tällöin taiteilija on siis katsonut rakennusta pää kallistettuna ylöspäin tai alaspäin. Hyvä esimerkki ovat korkeiden pilvenpiirtäjien piirtäminen, jolloin usein joudutaan niiden juurella katsomaan ylöspäin. Tällöin tarvitaan ylimääräinen pakopiste horisonttiviivan ylä-tai alapuolelle sen mukaan, mistä päin esimerkiksi pilvenpiirtäjää katsotaan. (ks. kuva alla.)

Oma harjoitus kolmen pakopisteen perspektiivistä

Kiteytetyn ohjauksen jälkeen oli aika lähteä itse työn tekoon ja harjoittelemaan enemmän pakopisteiden avulla piirtämistä. Työn aiheena oli piirtää kuviteltu tila, jossa kohtaavat kaksi eri maailmaa. Meidän piti käyttää Educariumin tiloista tehtyjä luonnoksia hyväksi ja käyttää jokaista läpikäymäämme perspektiiviä (1. , 2. ja 3. pakopisteen perspektiiviä) työssä. Voin myöntää, että alku oli todella hankalaa ja en saanut mitään ideaa tai aihetta mieleeni ensimmäisten tuntien aikana. Sen sijaan harjoittelin eri pakopisteillä piirtämistä ja annoin ajatuksen muhia rauhassa päässäni. Pohdin, että miksi työhön lähteminen oli itselleni niin hankalaa, oli kenties se, että pakopisteiden käyttö tuntuu hyvin mekaaniselta ja tekniseltä piirtämiseltä kun taas kyseiseen työhön tuli yhdistää mielikuvitus ja kuvitteellinen maailma. Jotenkin näiden kahden yhdistäminen ensin tuntui omassa mielessä hankalalta ja vaikealta lähteä toteuttamaan. Samalla tuli pohdittua, että mitä jos oppilaalle kävisi samoin kuin itselleni, että inspiraatio ei syntyisi hetkessä? Itselläni on kuitenkin mahdollisuus päästä tiloihin ja materiaaleihin käsiksi milloin vain vapaa-ajalla, mutta pienellä oppilaalla ei tähän ole mahdollisuutta. Oma opiskelijakaverini auttoi minua omassa pulmassani ja käski minun vain lähteä tekemään ja katsomaan, mitä sitten syntyy. Päätin ottaa hänen neuvostaan vaarin ja lähdin vain kahden pakopisteen avulla piirtämään portaita, jotka olin luonnoksiini piirtänyt. Myöhemmin sitten vapaalla kädellä lähdin piirtämään muita elementtejä kuten suuren kirjan portaiden päälle, ympyrää jne.

Luonnostelua, luonnostelua ..

Kun lähden kuvataiteessa työstämään omaa työtäni, haluan, että minulla olisi selkeä kuva päässäni työstä. Tällä kertaa lähdin tavoista poiketen vain työskentelemään ja loppujen lopuksi kyseinen keino tuntui hyvältä ja ihan itselleen sopivalta. Aion kokeilla kyseistä tapaa myös jatkossa oppilaideni kanssa ja kehottaa heitä joskus vain lähteä työstämään ennen varsinaista ideaa. Se idea saattaa sitten löytyä pala palalta ! Työskentely oli aluksi melko uuvuttavaa ja viivoittimen kanssa leikkimistä. Kun siihen tottui, niin aloin melkein nauttia kyseisestä tekniikasta. Pakopisteitä käytettäessä tai tilaa tehtäessa ei ole pakko käyttää viivoitinta, mutta itse koin sen aluksi helpommaksi ja luulen sen olevan myös hyvä tapa lähteä käyntiin oppilaiden kanssa. Myöhemmin, kun silmä ja taito haarjaantuu, voi lähteä työskentelemään ilman viivoitinta.

Viivan tarkkaa hommaa !

Työskentelyn edetessä myös kaksi maailmaani alkoivat tunkeutua mieleeni ja työhöni. Vastakkain olivat värit eli käytin työssäni vastaväripareja eri elementeissä. Esimerkiksi kellossa vastakkain olivat sininen ja oranssi väri ja portaissa keltainen ja lila. Tunnelmassa myös pientä järjestelmällisyyden (aika) ja sekasorron (rikkinäinen lattia ja sieltä syöksyvät perhoset/rusetit?) ristiriitaa. Työn luonnostelun saimme toteuttaa lyijykynää käyttäen, mutta viimeistely piti toteuttaa muulla tekniikalla. Itse valitsin pehmeät pastellivahaliidut, koska en ollut niitä aiemmin käyttänyt. Mietin niiden ja akvarellivärien käytön välillä, mutta tällä kertaa uusi ja kokeilu voittivat. Ehkä oli hyvä niin. Pastellivärien sumuinen jälki toimi ainakin hyvin taustan ja punaisen sumun teossa.

Valmis työ

Kokonaisuudessaan työskentely muuttui loppua kohden yhä miellekkäämmäksi ja opin enemmän ja enemmän pakopisteiden avulla työskentelystä. Työssä edettiin hyvin vaihe vaiheelta ja harjoitusta pakopisteiden käytöstä tuli paljon. Tämä on hyvä muistaa myös lasten kanssa ja tutun ympäristön käyttäminen saattaa auttaa lasta työskentelyssä. Myöhemmin työn jälkeen pohdin, että miksi tilan tekemistä ja perspektiivien käyttöä kannattaisi lasten kanssa kokeilla ja tehdä. Tilan piirtäminen tai perspektiivien käytön idea lähtee ennen kaikkea havainnoimisesta (Rastas, 2012). Lapsen on tärkeää oppia havainnoimaan omaa ympäristöään sekä kuvaamaan sitä. Lapsen olisi hyvä jo alakoulun alemmilla luokilla oppia tilan rakentamisen perustekniikoita ja tutustua rakennuksiin ja rakennusympäristöön. (POPS, 2004.) Tässä kohtaa opettajan on hyvä ymmärtää, millä tasolla tätä lähtee kokeilemaan ja miten oman luokan kanssa. Onko tavoitteena, että 1.luokkalainen suunnittelee tulevan oopperatalon ulkokuoren? Pienten kokeilujen kautta on aina hyvä lähteä ja katsoa sitten myöhemmin, onko omassa luokassa niitä Alvar Aaltoja.

Lähteet:

Perusopetuksen opetussunnitelman perusteet. 2004. Helsinki: Opetushallitus

Rastas, Riitta. 2012. Luento-opetus. 24.9.2012

Taidekoulu Gösta

TyPoGRaFia !

Ensimmäisen KuVi-kurssimme kerran jälkeen ryhdyimme tarkastelemaan typografiaa. Itselle typografia toi ennen kurssin alkua mieleen kirjaintyypit kuten Arial tai perinteinen Times New Roman. Typografia on aiemmin tarkoittanut kirjaisintyyppiä, mutta myöhemmin se on laajentunut. Aamukahvia juodessasi ja lukiessasi sanomalehden sivua katsot itseasiassa typografista tuotetta. Selatessassi internetissä eri sivuilla tuijotat sivuja, joiden typografia on suunniteltu tarkkaan. Typografia on siis laajentunut tarkoittamaan "paino- tai digitaalisen työn ulkoasua ja sen suunnittelua"(Kangas, 2012).  Koko loppu kurssimme ajan kokeilimme, suunnittelimme, tutkimme ja teimme typografisia tuotteita PowerPoint -ohjelmalla tai käsin. Jotta pääsimme aiheeseen sisälle ensimmäinen pieni harjoituksemme oli luoda oma "nimikyltti". Tehtävä antona oli tehdä oma nimikyltti käyttäen muodoista ympyrää, kolmiota ja neliötä ja väreistä sai käyttää mustaa, valkoista sekä päävärejä. Tehtävänanto tuntui ensin hyvin rajoittavalta, mutta työskentely lähti nopeasti liikenteeseen ja kokeilujen kautta päädyin kyseiseen lopputulokseen.



Nimikyltti

Pienen "alkulämmittelyn" jälkeen ryhdyimme työskentelemään enemmän tekstin ja kirjaintyyppien kanssa. Saimme kotitehtäväksi lukea kirjaintyypeistä ja kävimme luennolla vielä tarkemmin läpi kirjaintyyppejä ja kuinka niitä tulisi käyttää. Itselle tulivat täysin uusina oppeina suositukset fonteista otsikoihin, leipäteksteihin ja alaotsikoihin.  Syvennyin myös tarkemmin lukemaan Loirin ja Juholinin (1998) Visuaalisen viestinnän käsikirjasta kirjaintyyppien historiasta ja siitä, kuinka myös siinä ovat vallinneet rokokoon ja barokin ym. aikakaudet. Tämän jälkeen olen itse huomannut tutkivani sanomalehtien sekä muiden painotuotteiden fonttien valintaa. Tätä voisi harrastaa mm. sanomalehtipäivänä tai milloin vain oppilaiden kanssa koulussa. Materiaaleja on helposti saatavilla ja lasten maailmaan liittyviä tuotteita on paljon.

 

Tämän jälkeen lähdimme itse kokeilemaan fontteja internetistä poimitun lauseen avulla. Lausetta pätkittiin tai hajoiteltiin erilaisiin osiin sekä muuteltiin fonttia haluamallamme tavalla. Tehtävänanto oli melko vapaa tällä kertaa ja jokainen sai tehdä omannäköisensä teoksen. Tehtävään annettiin myös hyvin aikaa, jolloin erilaisten vaihtoehtojen ja fonttien kokeiluun jäi hyvin aikaa. Jälleen kerran helppo ja hauska tehtävä toteuttaa myös alakoulussa oppilaiden kanssa. Oppilaiden kanssa voidaan pohtia, kuinka erilaisin fontein voidaan tuoda lauseen tunnelma tai sanoma esille tai kuinka lause voi muuttua, kun se pätkitään osiin tai fonttiin lisätään väri tai muu efekti.

Huoneentaulu

Kyseisten tehtävien avulla pääsimme typografian tutkiskelussa hyvin alkuun ja sisälle yhden typografian osa-alueeseen eli tekstiin ja siihen liittyviin ominaisuuksiin. Pienet harjoitustyöt toimivat tässä opetuksessa mielestäni hyvin ja usein koulumaailmassa ei ole aikaa teettää suuria töitä, joten tehtävien käyttö koulumaailmassa toimii myös hyvin. Odotan innolla uusia kertoja ja lisää typografian maailman sisälle pääsemistä !

Lähteet:

Kangas, O-P. 2012. Luentodia: Fontti on viesti. Turun yliopisto. 

Loiri, P. & Juholin, E. 1998. Visuaalisen viestinnän käsikirja. Helsinki: Inforviestintä Oy.

Liikettä liikettä !

Tekstin otsikko ei suinkaan viittaa siihen, että kuviksen lehtorimme olisivat laittaneet meidät ulos juoksemaan lenkkiä ympäri yliopistoa vaan seuraavaan aiheeseemme kuvakulttuurien Kup3-kurssilla. Tutkimme seuraavaksi liikettä. Unkarilainen koreografi ja tutkija Rudolf Laban (1879-1958) on yksi maailman tunnetuimpia liikkeeseen perehtyneitä taideteoreetikkoja. Hän lähti tutkimaan liikettä ensin itselleen läheisen taidealueen tanssin kautta, mutta myöhemmin hänen tutkimuksensa ulottuivat ylitse muiden taidealojen sekä psykologian piiriin. Labanin mukaan liikkeeseen liittyy omia lainalaisuuksiaan ja myös sitä voidaan analysoida. (Rastas, 2012., Laban for Animators, 31.10.2012.)

Labanin mukaan liike voi liittyä virtaukseen, tilaan, aikaan tai voimaan. Liikesarjalla on virtaava laatu, kun se on jatkuvaa ja keskeyttämätöntä. Virtaus voi kulkea esimerkiksi ruumiinosasta toiseen (tanssissa "matoliike"), mutta sen ei tarvitse olla pehmeää ja soljuvaa (ns. robottiliike tanssissa.). Liikkeeseen vaikuttaa myös tila. Liikkeen tila voi olla rajattua tai vapaata. Liikkuja voi käyttää myös koko tilaa tai vain osaa tilasta. Liikkeen muotoa voidaan myös tarkastella riippuen siitä, kuinka tilaa käytetään. Voidaan tarkastella, onko liike suoraviivaisesti kohdetta kohti, jolloin muotoa ei tutkita. Kun tilaa käytetään hyväksi ja siitä ns. nautiskellaan, muotoa voidaan tutkia. Jokainen liike tapahtuu myös ajassa  ja jokaisella liikkeellä on kesto. Kesto voidaan jakaa sykkeeseen, rytmiin, tempoon tai liikkeen kestoon. Jos esimerkiksi liikkujan tempo on hidas ja valuva, katsoja voi saada unenomaisen vaikutelman liikkeestä. Liikkeen ajankäyttö on yhteydessä energian purkautumiseen. Liikkeen voima voi purkautua jo liikkeen alussa tai sitten lopussa. Voima voi purkautua äkillisesti nopeana liikkeenä, tasaisesti esim. virtauksena tai sykähteisesti. Itse voima voi olla hallittua, hallitsematona tai monipuolista. Jos voimaa vapautetaan vähän, on liikkeelle ominaista keveys ja ilmavuus. Jos voimaa vapautetaan paljon, on liike usein voimakasta tai raskasta. Voima voi myös olla ulkopuolista, jolloin se vaikuttaa liikkujaan ja liikkeeseen. Esimerkiksi painovoima vaikuttaa hyppivään tanssijaan ja vetää tämän alaspäin hypyn jälkeen. (Rastas. 2012.)

Labanin käsitteet on helppo yhdistää konkreettisesti tanssitaiteeseen. Tanssiliikkeen analysointi näiden neljän käsitteen kautta on helppoa, mutta entäpä kun puhutaan kuvataiteesta ja kaksiulotteisesta kuvasta? Tämän hahmottaminen oli itselle vaikeaa ja onneksi harjoittelimme tätä kuva- ja liiketehtävän avulla ja sovelsimme näitä neljää käsitettä kinesteettiseen kuva-analyysiin. Lehtorimme toi meille erilaisia postikortteja, joista valitsimme yhden. Tämän jälkeen kolmen hengen ryhmissä analysoimme korttien liikettä Labanin peruskäsitteiden (virtaus, tila, aika, voima) avulla.

Oman ryhmän postikortit

Tulkitsimme postikorteissa olevan hidasta ja pitkäkestoista liikettä (ylin kortti), toistuvaa ja rytmikästä liikettä (vasen alareuna), hallitsematonta, nopeaa ja äkillisesti purkautuvaa liikettä.  Näiden tulkintojen pohjalta meidän piti luoda performanssi (kesto maks. 5 min.) ja esittää kyseinen performanssi muille. Performanssin ei tarvinnut luoda tarinaa vaan kuvallistaa meidän liikeanalyysimme. Tämän jälkeen jokainen ryhmä esitti omat performanssinsa muille ja kävimme liikkeet läpi kuvakorttien avulla. Tavallaan olimme Labanin jalanjäljissä ja käsittelimme liikettä niin teoriana kuin itsessään liikkumalla.

Näetkö sinä ..

.. liikettä ..

.. näissä kuvissa?

Hyvä harjoitus, jossa yhdistimme kinesteettistä kuva-analyysia ja itse liikkeen tekemistä. Harjoitus saattaisi toimia hyvin myös lasten kanssa. Lapselle liikkeen kuva-analyysin konkretisoiminen tekemällä kyseisiä liikkeitä voisi helpottaa lapsen ymmärrystä käsitteistä virtaus, voima, tila ja aika. Esimerkiksi kun puhutaan kuvassa olevan tasainen rytmi, niin tämä voitaisiin havainnollistaa tekemällä tasaista rytmiä. Näin erilaiset oppijat pääsevät mukaan kinesteettisen kuva-analyysin sisälle.

Itse harjoitustyönä meidän piti tehdä pareittain kaksi- tai kolmiuloitteinen teos tai teospari. Aiheena oli liikkeiden vastaparit kuten hidas-nopea, liikkuva-pysähtynyt tai hallittu-hallitsematon liike. Ennen työskentelyä kävimme vielä läpi, kuinka länsimaisessa kuvataiteessa on kuvattu liikettä. Teoksen liike saattaa olla monimuotoista ja eri tavoin esitettävää. Teoksen liikkeen tai liikevaikutelman voi aiheuttaa teos itse (esim. mobilet), kuvalliset keinot (sommittelu, aistiharhat, monistaminen), katsoja (performanssi, jossa katsoja tulee osaksi teosta) tai tekijä (kehotaide). Kyseinen luento-osio oli hyvin avartava ja nyt saimme liitettyä aiemmin opittuamme kuvataiteen sisältöihin. Näimme, kuinka näitä Labanin liikkeen peruskäsitteitä (virtaus, aika jne.) on käytetty kuvataiteessa ja miten ne ilmenevät töissä. Luento-osio antoi myös ideoita, mitä kaikkea oma liiketehtävämme voisi olla: mobile, kehotaideteos, kaksiuloitteinen kuva, performanssi tai vaikkapa veistos.

Esimerkki, kuinka sommittelulla voidaan luoda liikettä (Rastas.2012.)

 Itse työn toteutus jätettiin seuraavalle päivälle, jotta ideointiin jäi hyvin aikaa. Oma ideointimme sai alkunsa sormivärien ja jalanjälkien tekemisestä, jonka avulla syntyisi vaikutelma liikkeestä. Ajatuksemme lähtivät juoksemaan kohti elollisen ja elottoman aiheuttamaa liikettä. Työmme ja ajatustemme kulku muuttuivat työskentelyn edetessä  ja lopullinen työmme muodostui polkupyörän renkaasta ja lehdistä. Kyseisistä materiaaleista syntyi mobile, jossa eloton metallinen pyörä pyörittää elollista luontoa kuvaavia lehtiä. Vastakkaisina liikesuuntina olivat pyörän aiheuttama pyörivä liike ja lehdistä tippuvien vesipisaroiden ja painovoiman aiheuttama suorasuuntainen liike alaspäin.

Ahkeraa työskentelyä

Pyörivä eloton pyörä ja ..

.. alaspäin elollisesta tippuvat sadepisarat.

Mobile kokonaisuudessaan

Lopuksi työt esiteltiin yhteisessä purkukerrassa, jossa jokainen ryhmä vuorollaan esitteli oman työnsä. Töiden aiheet vaihtelivat kaksiulotteisista maalauksista performanssiteoksiin. Purkukerta oli jälleen mielenkiintoinen ja mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaisia näkökulmia liikkeen luomiseen on saatu. Juuri muiden töiden ja erilaisten ratkaisujen tarkastelun avulla avartuivat omat silmät sille, kuinka monella eri tavalla liikettä voidaan luoda tai kuvata. Tämän vuoksi kouluopetuksessa olisi tärkeää myös pysähtyä kuvataiteen tunneilla tarkastelemaan kaikkien oppilaiden töitä yhteisesti. Muiden oppilaiden töiden ja ideoiden tarkastelu herättää oppilaan pohtimaan erilaisia ajattelumalleja. Oppilaan tietoisuus omista ja muiden tavoista ajatella kehittyy. Tämä taas kasvattaa oppilaan tietoisuutta oman toiminnan ohjaamisesta oppimisprosessissa ja näin kehittää oppilaan oppimaan oppimista

Töiden vertailua purkukerrassa

Liike-teos, jossa katsoja on "tekijä"

Itse opin työtä tehdessäni kinesteettisestä kuva-analyysista, liikkeen kuvaamisesta kuvataiteessa, erilaisista opetuskeinoista opettaa liikettä sekä erilaisten tekniikoiden käytöstä.  Tehtävän aikana tuli myös harjoiteltua myös parin kanssa työskentelyä ja toisen ideoiden kuuntelemista ja vastaanottamista. Nämä ovat tärkeitä asioita muistaa harjoitella myös näin vanhemmalla iällä. Useimmiten helposti valitsee yksilötyöskentelyn, koska aikataulutuksen järjestäminen yksinään on helpompaa. Hyvä välillä tulla pois sieltä omasta kuplastaan ja olla avoimena myös toisen henkilön hyville ideoille. Se saa usein ne harmaistakin harmaimmat aivosolut LIIKKEELLE !

Lähteet:

Laban for Animators - Rudolf Labanin elämänkerta. 31.10.2012.  Rudolf Laban

Rudolf Von Laban - Wikipedia. 31.10.2012. Wiki - Rudolf Laban

Rastas, Riitta. 2012. Luentosarja: Liike. Turun Yliopisto