Asetelma grafiikalla

Kurssin toisena suurena työnä teimme grafiikkaa. Samalla harjoittelimme asetelman tekemistä. Tehtävämme oli luoda asetelma jostakin henkilöstä kertovista esineistä. Esimerkiksi saatoimme ottaa omasta itsestämme, äidistä tai hyvästä ystävästä kertovia esineitä. Itse otin omaan mummiini liittyviä esineitä: kirjan, huivin ja mummilta lahjaksi saadun kaulakorun. Tuomalla esineitä, joilla on jokin merkitys, herätti jälleen enemmän mielenkiintoa tehtävää kohtaan. Luokassa olevien esineiden käyttö ei olisi kenties ollut niin merkityksellistä. Myös koulussa voi pyytää oppilaita tuomaan heille tärkeitä esineitä mukaan, kun tehdään asetelmia.

Oma asetelmani

Teimme tuoduista esineistä asetelma, jonka jäljensimme kalvosta tehdylle kehykselle. Tämä oli itselleni uusi ja mielenkiintoinen tapa jäljentää todellisuutta. Luulin keinon ensin olevan helpompaa kuin se itseasiassa oli. Kalvon pitäminen paikallaan oli haastavaa ja jälki ei ollut kovin tarkkaa. Tämän jälkeen jäljensimme ja suurensimme kalvolle tehdyn työn paperille. Tässä kohtaa minun olisi pitänyt tehdä suurempi suurennos tulevaisuutta ajatellen. Myöhemmin teos nimittäin jäljennettiin grafiikkalevylle ja työstö oli paljon haastavampaa, kun piti työstää pientä ja pikkutarkkaa jälkeä. Mutta tästä opittiin kantapään kautta !

Kalvolle jäljennetty työ

Grafiikkalevylle jäljennettäessä on erityisen tärkeää muistaa (vielä ekstrapainotus oppilaiden kanssa), että levylle kaiverrettava kuva on tehtävä peilikuvana. Oppilaiden kanssa on myös erityisen tärkeää käydä läpi, mihin osaan kaiverrusta tulee väriä ja mikä jää paperin väriseksi. Tässä kohtaa ei voi toistaa liian monta kertaa, sillä opettajamme toisti asiasta meille useamman kerran ja silti aikuiset ihmiset joutuivat hahmottelemaan asiaa itselleen hyvin pitkään. Voin sanoa allekirjoittaneen joutuneen tekemään itsekin asiaa useamman kerran !

Itse muistan grafiikan teon olleen työn ja tuskan takana yläkoulussa. Paksu linolevy ja tylsät välineet aiheuttivat kyyneleen, jos toisenkin sekä muutaman veripisaran. Itselleni ei suurempia haavereita sattunut, mutta tämä on myös huomionarvoinen seikka muistaa. Yleensä kuvataiteen opetuksessa ei tarvitse pelätä oppilaan fyysisen turvallisuuden puolesta, mutta linolevyä kaiverrettaessa oppilas voi pahimmassa tapauksessa tehdä itselleen haavan valtimon tai tärkeiden hermoratojen kohdalle. Varovaisuus siis ennenkaikkea ! Kaivertaminen tulee tapahtua aina itsestä pois päin ja ajatuksella.

Tälläkin kertaa kaivertaminen ja erityisesti pienen ja yksityiskohtaisen jäljen tekeminen tuotti enemmän tuskaa kuin nautintoa. Tällä kertaa aion ihan rehellisesti myöntää, että kyseinen tekniikka ei ollut mieluinen. Työn jäljen lopullisuus myös aiheutti hiusten halkomista, kun jälkeä ei voinut korjata. Koitin kuitenkin korjata asennettani työn aikana ja malttaa tehdä työn huolellisesti loppuun. Tyytyväinen työhöni en ole lainkaan, mutta työskentelyn aikana tuli opittua paljon grafiikan teosta. Harjoitustyö ei siis todellakaan mennyt hukkaan, vaikka oma työskentely ei nautinnollista ollut. Onneksi lopullinen lopputulos painannan ja kehysten kanssa näytti ihan siedettävältä lopputulokselta. Koevedoksia tein useimpia ja päädyin lopulta Japanin paperille tekemääni vedokseen.

Kehystetty työ

Lopulliset työt luokassa olivat upeita ja opiskelijakaverini olivat keksineet hienoja ja hyviä ratkaisuja. Oli mukava nähdä muiden onnistuneita teoksia. Grafiikan teko on kuitenkin hyvin hauskaa ja aion varmasti pyrkiä toteuttamaan sitä omassa opetuksessani myöhemmin. Esimerkiksi kokeilin heti sijaisuutta tehdessäni yksinkertaisempaa grafiikan tekoa. Tässä levylle asetetun maalin päälle laitetaan jokin kuvio, jonka päälle painetaan taustapaperi. Tästä syntyy helppo ja yksinkertainen grafiikan teos, joka on helppo toteuttaa ilman ihmeellisempiä välineitä. Tämä grafiikan toteutuskeino innosti itseä enemmän ja aion varmasti myöhemminkin tehdä oppilaiden kanssa samalla tekniikalla töitä.

Oppilaiden kanssa toteutettu yksinkertaisempi grafiikan työ

Työt arvioimme jälleen kaikki yhdessä töistämme keroten ja toisten töitä kommentoiden. Oli mukava ja mielenkiintoista kuunnella työn tekijöiden näkemyksiä ja tarinoita töiden taustalla. Itse arvostelin omaa työtäni melko raa'alla kädellä, mutta oli mukava kuulla muiden kannustavia mielipiteitä. Teimme myös omasta työstämme analyysin niin, että kirjoitimme sen tarinamuotoon. Tämä oli uudenlainen tapa tehdä analyysia ja mielestäni hyvin hauska ja kenties syvällisempään analysointiin johdatteleva. Olisin mielelläni halunnut lukea muiden analyyseja, mutta toisaalta oma analyysini oli myös niin henkilökohtainen, että en tiedä haluaisinko muiden lukevan sen. Ehkä kaikkea ei tarvitse paljastaa kaikille.