Kuviksen tuntien pihlajanmarjat

11/3/2013

Kevät lähenee ja se tarkoittaa viimeisten kuviksen kurssien alkamista. Kuvataidekasvatuksen grande finalena tai sokerina pohjalla meillä on KUP1 -kurssi, jossa perehdytään tarkemmin kuvataideopetukseen. Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi kurssin sisältöjä ja ne kuulostivat ainakin omaan korvaani mielenkiintoisilta ja luokanopettajana tuntui siltä, että nyt päästiin siihen omaan juttuun eli opettamiseen. Kurssin aikana käymme läpi taiteellista oppimista, erilaisia lähestymistapoja opetukseen, kuvataideopetuksen tavoitteita ja arviointia (kuvallinen ja esteettinen kehitys) sekä toteutamme paljon konkreettisia materiaaleja (tunti- ja puolivuotissuunnitelmat). Olin koko vuoden ajan odottanut jotain tämän kaltaista kurssia, sillä itse olen opintojen aikana koko ajan pohtinut töiden toteutusta ja merkityksiä opettamisen kannalta. Nyt tavallaan fokus on juuri siellä. Odotukset siis ovat kovat !





Ensimmäisellä kerralla emme heti lähteneet suitsaitsukkelaan teorian kimppuun vaan omiin kokemuksiimme. Pohdimme parin kanssa, millaisia muistoja meillä itsellämme on kuvataiteen tunneista. Tämä on mielestäni tärkeää, sillä omat kokemukset ja mielikuvat kuvataiteen opetuksessa muokkaavat ja rakentavat paljon myös nykyisiä käsityksiämme kuvataiteen opetuksesta. Vaikka olisin sitä mieltä, että silloinen alakoulun kuvataiteen opettajani oli luovuuteni tappaja, saatan tiedostamatta tuoda hänen käytäntöjään omaan opetukseeni, koska käsitykseni kuvataiteen oppitunneista on rakentunut hänen tuntiensa pohjalle. On siis hyvä tuoda näitä muistoja ja kokemuksia esiin ja tiedostaa niitä. Kenties sen avulla niitä pystyy omassa opetuksessaan välttämään.

Muistelin yhdessä Sannan kanssa peruskoulun kuvataiteen tuntejamme ja molemmille useat muistot liittyivät juuri vapaan ilmaisun rajoittamiseen. Olimme kumpikin tahoillamme toteuttaneet ns. pihlajanmarjatöitä, joissa opettaja kannustaa tekemään omannäköisen, mutta ei kuitenkaan. Opettajillamme on ollut selkeät mielikuvat siitä, että mitä he kuvataiteen töiltämme ovat halunneet ja poikkeamat eivät sopineet. Positiivisia muistojakin löytyi ja muistelimme kaiholla rakastamiamme vahaliituja.

Tarkoituksenamme oli piirtää kuva tai kuvasarja, jossa käsitellään jotain kuvataideopetuksen tärkeää aihetta. Pohjana sai käyttää näitä yhteisiä muistoja tai nyt myöhemmin mieleen tulleita asioita. Kuvassa tulisi yhdistää sana ja kuva ja toteuttaa se tussilla. Katsoimme toteutukseen liittyen muutamia zine-lehdissä esiintyneitä kuvia, joissa oli kyseistä tekniikkaa käytetty. Zine-lehdet olivat muuten minulle uusi tuttavuus ja en ollut niistä aiemmin kuullut. Tosin edelleen niiden rooli mediassa ja meidänkin työssämme jäi hieman epäselväksi. Itse vain päättelin, että ne toimivat tehtävässämme eräänlaisina innoittajina, sillä niissä on julkaistu opetukseen liittyen tehtävämme kaltaisia kuvia. Parityöskentely tehtävässä tulee varmasti olemaan haastavaa, sillä itse koen yhdessä piirtämisen hankalaksi. Tosin yhteisten ajatusten ja ideoiden työstäminen taas sopi tehtävään todella hyvin. Meillä muistelot ja ajatustyö jäi vielä päälle ja jäimme Sannan kanssa vielä pohtimaan oman työmme toteutusta. Kuvia siitä tulee siis myöhemmin.

Ensimmäinen kerta KUP1-kurssilla oli itselleni pieni ajatusten herättelijä kuvataideopetuksesta, ja että mitä se saattaisi olla. Itsestäni nimittäin tuntuu, että oma käsitykseni sen opettamisesta on hyvin kapea ja mahdollisuudet sen opetuksessa hyvin pienet, mutta toivottavasti tämä kurssi tuo uusia ikkunoita ja ovia tähän näkemykseen.