Onko sitä homejuustoa pakko syödä?

3/4/2013

Kyllä on. Tai ainakin niin vastaisin otsikon kysymykseen tämän kerran luennon jälkeen. Kävimme luennolla läpi oman opettajamme johdolla taidekasvatus- ja vuorovaikutusmalleja. Kyseinen luento avarsi minulle aivan uudella tavalla taideteorioiden ja estetiikan teoreettisia kysymyksiä, jotka heräsivät Kuvamatka-kurssillamme. Ensin tunnin alussa kävimme läpi viime kerran nopeat työmme, ja meidän tuli kertoa, mitä taidenäkemystä se edustaa. Itselleni tämä kysymys oli vaikea ja oli pakko myöntää, etten tiennyt tarkalleen, mitä opettaja kysymyksellään haki. Tehtävää ja eri taidenäkemyksiä (mimeettinen, formalistinen, ekspressiivinen, postmodernismi) läpikäydessämme nämä eri näkemykset kuitenkin avartuivat minulle. Jälkeenpäin kuitenkin pohdin, olisiko ollut helpompi käydä taidenäkemyksiä/taideteorioita läpi ensin ja sen jälkeen pohtia, mitä niistä oma työni edustaa? Tällöin olisin voinut soveltaa opittua tietoa käytäntöön. En tiedä, onko kumpikaan parempi tapa, mutta toisenlainen ainakin !

Omien taidenäkemysten tarkastelu toi kuitenkin hyvän alustuksen luentoon, jossa kävimme läpi erilaisia taidekasvatusmalleja. Opettajan taidekasvatukseen vaikuttaa vahvasti hänen oma näkemyksensä "hyvästä" taiteesta ja siksi on hyvä reflektoida käsityksiään. Oma työni oli mimeettinen maisemakuvaus. Pienen reflektoinnin jälkeen, voin myöntää, että pidän hyvin esittävästä ja realistisesta taiteesta. Esimerkiksi valokuvaus on mielestäni hyvin vaikuttavaa ja itseeni vaikuttava taiteen muoto. Kun opettaja tiedostaa nämä omat näkemyksensä, hän pystyy rehellisesti reflektoimaan, opettaako hän vain kyseisen taideteorian mukaan. Omassa opetuksessani saattaisin siis opettaa hyvin paljon mimeettisen taideteorian mukaan eli painottaa opetuksessani tarkkaa havainnointia ja todellisuuden kuvausta. Tällöin taidekasvatusmallini perustuu jäljittelyyn. Muita malleja ovat itseilmaisuun (ekspressiivinen), muotoihin (formalistinen) ja visuaaliseen kulttuuriin (postmodernistinen) perustuvat mallit. Kuvataidekasvatuksessa tavoitteena on tarkastella ja toteuttaa taidetta näiden kaikkien taidekasvatusmallien mukaan. Joskus se voi tapahtua myös rinnakkain eli opetuksessa voi käyttää useampia taidekasvatusmalleja samanaikaisesti.

Itselleni heräsi kysymys, että milloin on hyvä käyttää mitäkin taidekasvatusmallia. Luennolla tuli erityisen hyvä dia kysymyksistä, joille taidekasvatusmallit perustuvat. Kysymykset jaotellaan neljään eri aiheeseen:

1. Kasvatusnäkemykselliset ja oppimisteoreettiset

2. Taideteoriat eli estetiikan kysymykset (Tämän hokasin tai vihdoin oikeasti sisäistin, että estetiikka objektiivisesti tutkii näitä eri taideteorioita ja pohtii, mikä sen teorian mukaan on hyvää taiteessa)

3. Kuvallisen kehityksen teoriat

4. Taideopetuksen käytännöt (sisältö, tavoitteet)

Kokeneet opettajat varmasti käyvät näitä kysymyksiä läpi mielessään ilman kyseisen kaltaisia listoja, mutta aloittelevalle opettajalle näitä kysymyksiä on kenties hyvä käydä läpi ajoittain yksittäin.

Miksi näitä erilaisia taidekasvatusmalleja sitten pitäisi käyttää? Eli miksi minun on pakko maistaa myös sitä homejuustoa eli formalistiikkaa, vaikka haluaisin syödä vain sitä kurkkua eli mimeettistä osaa voileivästäni? Erilaisten taidekasvatusmallien käyttäminen opetuksessa auttaa lasta havainnoimaan, kuinka eri tavoin taiteessa etsitään ja esitetään tietoa. Eli oppilaan taidetieto kehittyy. Taide kuvastaa myös erilaisia keinoja ajatella ja jäsentää maailmaa, jota voidaan tutkia toteuttamisen tai tulkinnan kautta. Mielestäni tämä myös kehittää lapsen monikulttuurista kuvanlukutaitoa. Nämä yhdessä taas auttavat lasta selviytymään nykymaailman kuvien viidakossa ja tulkitsemaan niitä kriittisesti ja myös nauttimaan niistä.

Olen nyt melkeinpä referoinut käytyä luentoa tai tuonut itselleni mieleen jääneet tärpit siitä. Tämä oli kuitenkin tärkeää omalle oppimiselleni, että sain ne kirjoitettua ja avattua auki täällä oppimispäiväkirjassani. Nämä ajatukset ovat kuitenkin melkeinpä keskittyneet vain taidekasvatusmalleihin ja  en ole maininnut mitään opetukseen vaikuttavasta tärkeästä seikasta. Opetuksessa käytettävä vuorovaikutus vaikuttaa hyvin paljon myös siihen, minkä luonteista opetus on ja tämä on myös mielestäni hyvin tärkeä seikka muistaa opettamisessa. Vuorovaikutusmallit vaikuttavat käytettäviin opetuskäytäntöihin ja tätä kautta myös taidekasvatusmalleihin.

Taidekasvatusmallit ja kolmiovoileivät ovat toki vain yksi teoria, kuinka kuvataidekasvatusta voidaan lähestyä ja tarkastella. Itselleni teoria alkaa kuitenkin avautumaan vuosi vuodelta yhä selkeämmin ja esimerkiksi taidekasvatusmallit kattavat mielestäni melko hyvin opetussuunnitelmankin erilaisia sisältöjä. Tämän vuoksi olen innostunut kuulemaan jatkossa myös lisääja syventymään vielä enemmän voileivän erilaisiin kerroksiin.