Veistellään

4/4/2013 & 10/4/2013 & 16/4/2013

Kun kysytään, minkälaista ympäristötaidetta voit nähdä kaupungissa, itselleni heti mieleen tulisivat veistokset ja patsaat. Varsinkin täällä Turussa on useita veistoksia historian merkkihenkilöistä kuten Pietari Brahen patsas Turun tuomikirkon kupeessa Brahenpuistossa ja Paavo Nurmen patsas Aura-sillan alussa. Muita mieleenpainuvia veistoksia olivat Turun kulttuuripääkaupunkivuotena vallanneet HejHylje! -veistokset, jotka muistuttivat Itämeren suojelusta. Kyseiset veistokset suunnitteli Stefan Lindfors ja ne toteutettiin lasikuidusta.

Hylje-teokset ovat hyvä esimerkki siitä, että veistosten materiaali on nykypäivänä monipuolinen. Luennolla kävimme läpi, mitä erilaisia materiaaleja veistoksissa voidaan käyttää ja erilaisia teemoja. Ehkä olisimme voineet käydä läpi enemmän, millaisia materiaaleja on hyvä käyttää peruskoulussa lasten kanssa. Luennolla tuli mainittua puu, lumi, kipsi, kangas- ja neulontamateriaalit sekä sanomalehdet, joista ainakin itse olen alakoulussa toteuttanut veistoksia. Oli hyvä käydä läpi perinteisiä veistostekniikoita ja teoksia, mutta lopuksi olisimme voineet paneutua kenties enemmän myös alakoulun tekniikoihin. Veistostekniikat ja materiaalit ovat ainakin itselleni hieman tuntemattomampia (kipsi, kanaverkko ja sanomalehdet, puun veistely), joiden työstöön olisi ollut kiva paneutua enemmän. Tämä olisi tuonut lisää myös omaan työhöni.

Teemana meillä oli tällä kertaa ihmisen kuvaus ja oma kuva. Saimme valita materiaalin ja tekniikan itse, mutta sen tuli jotenkin olla myös "osa minua" tai kertoa minusta itsestäni jotain. Itse valitsin materiaaliksi taikataikinan. Olin nähnyt luokassa muiden kurssilaisten taikataikina teoksia ja kenties siitä sain idean teokseni toteutukseen. Itse olen keittiöihminen ja rakastan ruuan laittamista ja leipomista. Tämän vuoksi myös taikataikinan käyttö sopi minulle hyvin. Mietin myös suklaan käyttämistä, mutta pääsiäisen jälkeinen suklaaähky kenties vielä vaivasi ja päädyin taikinaan. Molemmat ovat mielestäni kuitenkin hyviä materiaaleja käyttää oppilaiden kanssa koulussa ja heille hyvin läheisiä arjesta. Tämä oli myös yksi perustelu omalle materiaalin valinnalle.

Taikataikina valmiina !

Miten sitten kuvaisin omaa itseäni? Teos sai olla hyvin abstrakti, mutta ruumiillinen ihminen tuli olla jonkinasteisesti tunnistettavissa. Tehtävä oli minusta hyvin mielenkiintoinen ja haastava. Olen mielestäni jonkinlainen matkaaja ja muiden katselija ja tutkija. Halusin jotenkin tuoda nämä piirteet itsestäni esiin. Mietin jalkoja, silmiä, kasvoja .. Kenties enemmän minussa on matkaajan ja kulkijan piirteitä, joten ruumiillisista osista itseäni hyvin kuvastaisivat jalat. Matkoilla kulkiessani jätän myös itsestäni aina jalanjäljen joko fyysisesti tai henkisesti kyseiseen paikkaan tai henkilöihin, joita tapaan. Jalanjälki siis.

Kaulitsin taikinan litteäksi "lätyksi" ja painoin jalanjälkeni siihen. Voin kuvitella, kuinka mielenkiintoista tämä olisi toteuttaa tulevaisuudessa lasten kanssa. Samalla pystyttäisiin huomaamaan, kuinka erikokoisia ja samanlaisia jalanjäljet ovatkaan ! Tämän jälkeen oli aika laittaa työ uuniin, jotta se kovettuisi. Työn kuivuminen huoneenlämmössä olisi vienyt ilmeisesti useita päiviä ja OKL:n tiloissa oli uuni käytössä, joten parempi oli käyttää uunia. Lasten kanssa töitä toteutettaessa voi katsoa, onko uuni turvallinen vaihtoehto vai ei. Veistokseni ollessa uunissa, se toi samalla suloisen leivän tuoksun ilmaan. Itse rakastan leivän leipomista ja sen tuoksua. Materiaalin valinta oli siis ainakin minua itseäni.

Ei taida tämä leipä kohota ..

En kuitenkaan halunnut jättää työtäni vain sellaiseksi vaan halusin tuoda myös muita piirteitä itsestäni esiin. Leikkailin lehdestä kuvia paikoista, joissa en ole vielä käynyt ja joihin haluaisin mennä. Matkustaessani en tuo paikalle vain fyysistä minääni, vaan myös omia arvojani ja ajatuksiani. Leikkasin lehdistä kuvia niistä asioista, jotka ovat minulle tärkeitä ja merkittäviä asioita. Keräilin nämä kuvat yhteen ja leikkelin niitä pienemmäksi silpuksi. Jalanjäljen alle laitoin tulevat kohteet ja määränpäät, jotka ovat vielä pimennossa. Siksi leikkelin ne pieneksi silpuksi, jotta se kuvastaisi vielä niiden mysteerisyyttä. Jalanjäljeksi keräsin arvojani kuvastavat kuvat, jotka painautuisivat siis näihin tuleviin paikkoihin, joihin matkaan. Ne olivat isompina kuvina, sillä ne ovat minulle pikkuhiljaa muovautuneet vahvoiksi ja selkeiksi.

Kuvia arvoista ja paikoista

Tulevia kohteita

Minulle tärkeitä ja merkittäviä asioita jalanjälkeen ikuistettuna

Kyseinen prosessi oli mielenkiintoista käydä läpi, sillä sen aikana syventyi jälleen pohtimaan omaa itseään, omakuvaansa ja itselle merkittäviä asioita elämässä. Pidemmän työskentelyjakson aikana tulee myös pohdittua syvällisemmin ja monelta eri kantilta, kuka minä oikein olen. Tämänkaltainen tehtävä voisi olla hyvä toteuttaa oppilaiden kanssa ja se liittyy myös hyvin vahvasti OPS:n Ihmisenä kasvamisen aihekokonaisuuteen. Oppilas työskentelyn aikana tulee tutkineeksi itseään niin fyysisesti kuin identiteettinsä kautta. Näitä ajatuksia ja havaintoja voi olla helpompi liittää konkreettiseen esineeseen, kuin kirjoittamalla tai puhumalla niistä suoraan ääneen. Esineen luominen tai muokkaus voi siis olla hyvä vaihtoehto oman itsensä tarkkailussa ja tunnustelussa.

Tämä työ toi myös minulle hyvin uuden näkökulman ympäristötaiteeseen, sillä aiemmin mielessäni olivat vain hyvin yhteisölliset ja sosiaaliset näkökulmat. Teoksia luodaan yhteisönä tai suurelle yleisölle, mutta tämän kautta näki, kuinka paljon ympäristötaideteos voi merkitä pelkästään myös yksilölle.