11/4/2013
Aloitimme tämän kerran jälleen pienellä keskustelutuokiolla, jonka aiheiden herättelijöinä toimivat parien zine-kuvat. Esiin nousivat esimerkiksi keskustelut kuvataiteen roolista koulussa. Kuvataiteen rooli on ilmeisesti useamman opiskelijan kouluissa ollut ns. puuhastelu- tai hauskuttelutunti. Kuvataiteen tunneilla on askarreltu vuodenkiertoon liittyviä tipuja ja tonttuja pohtimatta kuvataiteellisia tavoitteita tarkemmin. Erään ryhmäläisemme koulussa kuvataiteen opettajana on toiminut ilmeisesti ei kovin motivoitunut ruotsin opettaja. Minusta tämä jo kuvastaa koulun yleistä kantaa ja mielipidettä kuvataiteen merkityksestä. Nämä sopivat hyvin viime kerran aiheeseemme, jolloin paneuduimme kuvataiteen OPS:n sisältöihin. Pohdimme, mitä on tärkeää opettaa kuvataiteessa ja samalla keskustelu johti myös (ainakin omassa ryhmässämme) sen pohtimiseen, miksi kuvataiteen opetus on ylipäätään tärkeää.
Viime kerralla tosiaan tutkimme Perusopetuksen opetussuunnitelmaa vuodelta 2004 ja tällä kertaa suuntasimme katseen eteenpäin. Tällä hetkellä opetussuunnitelmaa ollaan uudistamassa ja uusi opetussuunnitelma on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2016. Opettajamme on opetussuunnitelmaa uudistavassa työryhmässä ja hän toi meille aivan uusinta ja tuoreinta tietoa suunnitelman toteutuksesta. Kävimme myös läpi tarkemmin integraation (eheyttämisen) käsitettä, sillä kyseinen sana vilisee opetussuunnitelmien seassa ja niihin liittyvissä keskusteluissa. Käsitteenä integraatio on mielestäni helppo ymmärtää, mutta sen tuominen aidosti (!) koulun arkeen ja opetukseen on taas eri asia. Itse voin ainakin rehellisesti myöntää käyttäneeni integraatio-käsitettä aivan liian usein tuntisuunnitelmia tehdessäni. Olen kuvitellut toteuttaneeni integraatiota, mutta kyseessä ei ole ollut puhdasta vaan näennäistä integraatiota.
Integraation lisäksi keskustelimme arvioinnista kuvataiteessa. Ei ollut yllättävää, että aihe herätti paljon keskustelua ja monella oli hyviä ja huonoja kokemuksia omilta kouluajoilta. Keskustelimme opettajan tekemästä arvioinnista, itsearvioinnista ja kuinka niitä voisi toteuttaa. Yhtenä ideana on tehdä arviointia tukevat kortit, joita voidaan käyttää niin yhteis-, vertais- kuin itsearvioinnissa. Meidän tuli kerätä mielestämme kuusi tärkeintä opetuksen tavoitetta ja kehitellä näille sisällöille tai käsitteille symbolit. Kortin taakse nimettiin opeteltava asia tai käsite, ja siihen liittyen myös kysymys. Esimerkiksi meidän mielestämme yksi tärkeä tavoite on Kuvan rakentaminen ja sommittelu. Kysymys kyseiseen aiheeseen liittyen voisi olla "Osaatko/Osaako oppilas käyttää sommittelun keinoja (kultainen leikkaus, kuva-alan käyttö, värien sommittelu) työssä?". Ehdimme aloittaa työtä tunnilla ja oma ryhmämme sai päätettyä 6 tärkeintä tavoitetta. Korttien piirtämisen jaoimme ryhmämme kesken, koska olimme kuitenkin yhdessä päättäneet niihin piirrettävät symbolit.
Demokeraran lopuksi oli mielestäni kyseisen kerran mielenkiintoisin tehtävä ja olisin toivonut kyseiselle osiolle enemmän aikaa. Saimme luettavaksemme tulevan OPS:n (2016) sisältöalueita ja arvioida niiden kirjoitusasua ja ymmärrettävyyttä. Palautteemme meni opettajamme mukana suunnitteluryhmälle suoraan, joka toi entistä enemmän motivaatiota tehtävää kohtaan. Ensin arvioimme opetussuunnitelman kohdan 3. Perusopetuksen tehtävät ja tavoitteet osiota "Monilukutaito". Itse olen iloinen kyseisen osion tulemisesta opetussuunnitelmaan, mutta sen toteutuminen ja tarkoitus saattaa jäädä useille mattimeikäläisille hyvin oudoksi. Me olemme käyneet monilukutaitoa paljon läpi omissa opinnoissamme, joten sen ymmärtäminen on meille helppoa, mutta avautuuko se muille? Siitä en ole varma. Toiseksi luimme opetussuunnitelman kohdan 4. Kasvua ja oppimista tukeva toimintakulttuur" osiota "Kulttuurinen monimuotoisuus ja kielitietoisuus". Osiossa hyvää oli monikulttuurisuuden käsitteen laajentaminen, ja että kouluissa luodaan omaa kulttuurista todellisuutta. Sopeuttamisen ajatukset ovat ilmeisesti jäämässä taaksepäin ja ollaan luomassa uutta yhteistä kulttuuria. Kielitietoisuuden liittäminen samaan osioon oli minusta mielenkiintoista ja ehkä outoa. Se helposti liittää monikulttuurisuuden vain etnisiin ja kielellisiin yhteyksiin ja vie pohjaa monikulttuurisuuden käsitteen laajentamiselta. Ryhmät ovat mielestäni kuitenkin tehneet hyvää työtä ja kehitystä vanhaan OPS:n on tapahtumassa. Voin vain itse tuskastuneena kuvitella, millaista tavoitteiden, termien ja lauseiden pyörittelyä työ on ollut. Toivottavasti se kuitenkin tuottaa tuloksena hyvän opetussuunnitelman, jota itsekin pääsen myöhemmin työssäni toteuttamaan !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti