POPSi POPSi porkkanat POPSista

8/4/2013

Tämän kerran tunnin alussa eteemme laskettiin ennakkotehtävä, jonka teimme sivuaineeseen pyrkiessämme. Itse katselin omaa työtäni huvittunein miettein, sillä työni näyttää mielestäni enemmän alakoululaisen tekeleeltä, kuin kuvataideopettajan. Työni idean ja ajatusten takana seison kuitenkin täysin edelleen, ja työssäni tuomat ajatukset kuvataiteen merkityksestä ovat mielestäni edelleen tärkeitä. Jokainen sai myös uudelleen tuoda nämä omat ajatuksensa esiin ja siitä saimme aasinsillan tämän kerran aiheeseen.

Opetussuunnitelmaan on kirjattu, mitä sisältöjä ja tavoitteita kuvataiteen opetukselle on, mutta sen toteutus on aivan opettajan käsissä. Jokainen opettaja siis toteuttaa opetussuunnitelmaa niin kuin hän näkee sen parhaiten. Opetussuunnitelma ei ole ohjekirja. Useimmiten opettajat jäsentävät opetussuunnitelmaa tekniikoiden ja materiaalien mukaan. Meidän sivuaineopinnot on taas jäsennelty kuvataideopetuksen sisältöalueisiin (,jotka myös löytyvät POPSista) eli media ja kuvaviestintään, taiteen tuntemukseen, ympäristöestetiikkaan sekä kuvailmaisuun. Jäsennyskeinoja on myös useita muita. Kuten esim. yksi niistä voi olla aiemmilla kerroilla puhuttuun taideteorioihin perustuva opetus.

Joka tapauksessa opettajat voivat lähestyä opetussuunnitelmaa hyvin useilla eri tavoilla, joka on mielestäni rikkaus ja mahdollisuus opettajalle toteuttaa työtään hänelle ominaisella tavalla. Haasteena vain on, että opettaja osaa lukea opetussuunnitelmaa kriittisesti ja hän löytää sieltä ne tärkeät asiat. Mitkä sitten ovat niitä tärkeitä asioita?  Tämä on jälleen vaikea kysymys ja jokaisella opettajalla on varmasti omat mielipiteet, mitkä ovat hänen mielestään kuvataideopetuksen olennaisimmat sisällöt ja tavoitteet.

Meidän tehtävänämme oli kriittisesti ryhtyä tutkimaan POPS:ia vuodelta 2004, joka on siis edelleen voimassa vuoteen 2016 saakka, jolloin uusi opetussuunnitelma on tarkoitus ottaa käyttöön. Tehtävänämme oli löytää opetussuunnitelmaan kirjattuja hyviä sekä outoja tai huonoja pointteja. Ilmeisesti nämä mielipiteet ja ajatukset voisivat kantautua uuden opetussuunnitelman suunnittelijoiden korville myös, sillä opettajamme on työryhmässä mukana. Tämä olisi mielestäni mahtavaa. Olemme kuitenkin itse (toivottavasti) toteuttamassa uutta opetussuunnitelmaa emmekä ehdi opettamaan vuoden 2004 OPS:n mukaan. Tutkimme opetussuunnitelmia ryhmässä, joka oli mielestäni hyvä tapa toteuttaa tehtävä, jotta näistä ajatuksista ja mielipiteistä sai keskustella muiden kanssa. Kirjasimme niitä ylös sitä mukaan, kun vain keskustelumme lomasta ehdittiin. Mielipiteitä löytyi siis paljon, niin kriittisiä kuin puoltavia.

Tämän jälkeen nostimme näitä ajatuksia ja kysymyksiä esiin vielä koko ryhmän tasolla ja keskustelimme niistä. Ylös nousivat mm. estetiikka-käsitteen käyttö, monikulttuurisuus ja arviointi. Keskustelua aiheesta olisi riittänyt varmasti kovasti ja itse olin hyvin innostunut, koska itse tulevana opettajana koen yhtenä haasteena juuri opetussuunnitelman ja kuinka onnistun toteuttamaan sitä. Pelkään esimerkiksi, että lähden toteuttamaan opetussuunnitelmaa orjallisesti kuin lakikirjaa lukien. Tämän kaltaiset kriittiset keskustelut ovat hyviä käydä, sillä ne tuovat rakentavia ideoita ja erilaisia näkökulmia esiin.

Meidän piti tehtävän aikana myös kirjata ylös kuusi meidän mielestämme tärkeintä asiaa, jotka kuvataiteessa tulisi opettaa. Ajan loppuessa kesken tämä jäi vielä kotiin pohdittavaksi ja ottaisimme asian esiin ensi kerralla. Itse tätä pohtiessani mieleeni tuli heti ensimmäiseksi visuaalisen kultt. monilukutaito, josta kerroin jo ennakkotehtävässäni ja on ilmeisesti tulossa jollain tavalla myös tulevaan opetussuunnitelmaan vuonna 2016. Tämän näen tärkeäksi sen vuoksi, että maailman täyttyminen kuvista ja viesteistä on aiheuttanut tarpeen kulttuuristen viestien tulkinnalle ja ymmärtämiselle. Tämän vuoksi näen myös tärkeänä globaalikasvastuksen, jossa otettaisiin huomioon lapsen oman kulttuuri-identiteetin rakentaminen sekä muiden kulttuurien tutkiminen ja ymmärtäminen. Tämä auttaa lasta tulkitsemaan näitä viestejä sekä ymmärtämään ja suvaitsemaan muita kulttuureja. Globaalikasvatus tuo opetukseen myös vastuullisuuden ja vaikuttamisen merkityksen. Onkohan viime viikon perjantain Maailma koulussa -seminaarilla, jossa käytiin juuri globaalikasvatuksen aiheita läpi, niin vaikutusta ajatuksiini? Ilmeisesti oli vaikuttava seminaari. Globaalikasvatuksen muutkin aiheet kuten kestävä kehitys sekä tasa-arvo ovat tärkeitä ja aiheellisia kysymyksiä opetuksessa ja sitä kautta myös kuvataiteen opetuksessa. 

Näiden suurten aatteiden ja ajatusten jälkeen minun on kuitenkin myös sanottava, että minusta on tärkeää, että lapsi pääsee kuvataiteessa TEKEMÄÄN. Tekeminen voi tosin olla monenlaista ja juuri tekemisen kauttahan edellämainittuja sisältöjä lapsi oppii. Mitkä ovat sitten ne tekniikat ja harjoitukset, jotka opetuksessa ehdottomasti tulisi käydä läpi? Siihen en osaa vastata, vaikka olen asiaa pyöritellyt mielessäni. Tekisi mieli sanoa perustekniikat, mutta mitä ovat perustekniikat? Tämä on jälleen mielestäni subjektiivinen kysymys. Toisen mielestä toinen tekniikka on toista tärkeämpi. Sama pätee varmasti kuvataiteen sisältöihin ja tavoitteisiin.