18/3/2013
Kaaosta, huonoja välineitä, luovuutta rajoittavia tai sitä ruokkivia opettajia ja yksipuolisia materiaaleja. Viime kerralla muistelimme parin kanssa kuvataiteen opetukseen liittyviä muistojamme ja tällä kertaa jaoimme niitä yhdessä ja keskustelimme niistä. Keskustelussa nousi esiin edellämainittuja asioita ja vaikutti siltä, että useilla nousi negatiivisia muistoja. Pohdin, että miksi juuri negatiiviset asiat nousivat esiin keskustelussamme eikä niinkään positiiviset asiat? Varmasti niitäkin on monilla useita, sillä niinkin moni itse haluaa opettamaan kyseistä ainetta. Vai onkohan kyse meidän suomalaisten perusluonteen laadusta, että yleensä nousee esiin ei niin positiiviset asiat? Tai onkohan meillä vain ollut huono tuuri opettajien suhteen?
Keskustelusta päädyimme kuitenkin aiheeseen, että mitä alakoulun kuvataiteessa oikein pitäisi tehdä tai mitä siihen ainakin kuuluu. Lähtökohtanamme oli, että mitkä perustekniikat opetuksessa pitäisi käydä opetussuunnitelman mukaan läpi. Teimme (kyseenalaistetun) jaottelun perustekniikoihin: maalaaminen, piirtäminen, kuvankäsittely (elokuva, valokuva, kollaasi), kolmiulotteisuus (muotoilu, arkkitehtuuri) ja liitutekniikka. Kyseinen jaottelu herätti tosiaan keskuudessamme paljon eriäviä mielipiteitä ja sitä kautta keskustelua. Eriävistä mielipiteistä huolimatta keräsimme tämän jaottelun mukaan viidelle eri pöydälle näiden tekniikoiden käyttämiseen tarvittavia välineitä kuvisluokastamme. Kävimme vielä pöydät läpi ja kävimme läpi tekniikoiden ja välineiden ominaisuuksia ja sopivuutta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tämä oli minusta todella hyödyllinen ja silmiä avaava tehtävä. Sain paljon käytännön tietoa eri välineistä ja materiaaleista, jotka on hyvä tietää erilaisia kuviksen töitä suunnitellessa. Lisäksi silmäni avartuivat, kuinka paljon erilaisia välineitä opetuksessa oikeasti voi käyttää ! On siis muitakin kuin ne perinteiset puuvärit, vahaliidut ja vesivärit.
Itse ja moni muukin ryhmästä ihmetteli, että miksemme ole tehneet kyseistä tehtävää aiemmin esimerkiksi heti vuoden alussa? Itsestäni nimittäin olisi kuviksen sivuaineopintoja aloittaessani ollut hyödyllistä saada tietää erilaisista välineistä ja niiden oikeanlaisesta käytöstä. Näin olisin omia töitä tehdessäni voinut valita parhaimman ja soveltuvimman työskentelyvälineen työtäni varten. Nyt olen toki joutunut ongelmanratkaisun kautta kokeilemaan erilaisia tekniikoita ja pohtimaan niiden soveltuvuutta, mutta joskus oman työn onnistumisen kustannuksen kautta. Olen siis ehdottomasti sen kannalla, että tekniikoihin tutustuminen vuoden alussa, olisi mielestäni hyödyllinen ja tarpeellinen. Itselleni kuvisluokka oli ennestään tuttu, mutta muilta laitoksilta tulleet opiskelijat olisivat toivoneet kyseisen tehtävänkaltaista tutustumista myös sen vuoksi, että olisi saanut tutustua luokkaan ja sen materiaaleihin. Itselleni tuli tästä mieleen, että kyseinen tehtävä olisi mainio järjestää uuden ryhmän kanssa omassa kuvisluokassa aina vuoden aluksi. Esimerkiksi ensimmäinen tunti voisi koostua aarrejahti-kaltaisesta leikistä, jossa etsitään vuoden aikana käytettävät välineet luokasta ja käydään läpi niiden ominaisuuksia ja kunnossapitoa. Näin oppilaat myös jatkossa tietävät, mistä he löytävät erilaiset välineet, joka taas helpottaa siivoamista ja luokan siisteyden ylläpitoa. Myös välineet pysyvät kunnossa, kun niiden huoltoon ja oikeanlaiseen käyttöön paneudutaan. Tietenkään alkuesittelyn ei tarvitsisi olla liian tarkka vaan yleisellä tasolla pysyvä. Näin, kun opetuksessa käydään asia tarkemmin läpi, oppilaat muistavat ja hoksaavat tietävänsä jo jotain kyseisestä välineestä tai tekniikasta.
Välineisiin tutustumisen jälkeen oli aika päästä kokeilemaan niitä. Saimme hauskan ja haastavan tehtävän: 30 minuutissa meidän piti toteuttaa annetuista aiheista tai vapaasta aiheesta haluamallamme tekniikalla työ. Vapaa aihe? Vapaa tekniikka? Vain 30 minuuttia? IIK! Ja tässä ajassa pitäisi hakea ja siivota välineet omalta paikalta. Tämä aikarajoitus tulee vastaan myös usein opetuksessa ja herätti tajuamaan, kuinka haastavia töitä itsekin on joskus lapsille antanut. Itse valitsin aiheista maiseman ja tekniikaksi maalauksen ja akvarellivärit. Ihastuin akvarellimaalaukseen ja juuri maisemien kuvaaminen on tekniikalle tyypillistä. Teoksestani tuli perinteinen merimaisema lokkeineen. Kuvani on hyvin realistinen ja ei pyri ekspressiiviseen eli tunteita herättävään tai formalistiseen muotoja ja ei-esittävään kuvaamiseen. En tiedä, onko työni aivan liian ilmeinen tai ajatuksia herättelemätön, mutta mielestäni kuitenkin onnistuin hyvin tuomaan esiin lainehtivan meren ja sen tunnelman. Ainakin itse pystyn kuvaa katsoessani kuulemaan lokkien äänen ja kenties Silja Linen -tunnarin, joka soi laivan lipuessa pitkin saaristoa. Itse pääsin työn alkuun melko helposti, mutta ajassa pysyminen oli haastavaa ja toi konkreettisesti esiin kuvataiteen yksöistuntien asettaman haasteen. Mitä siis opin tänään? En ikinä opeta kuviksen yksöistunteja !
 |
| Voitko kuulla meren aaltojen kohinan? Tai sen ärsyttävääkin ärsyttävämmän Silja Line tunnarin? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti