Kotitentti

18/3/2013

Itse rakastan matkustelua ja matkoillani tykkään myös tarkastella kyseisen kulttuurin rakennusarkkitehtuuria. Euroopassa viehättää vuosisatoja vanha kaupunkiarkkitehtuuri. Aasiassa taas puusta ja bambusta rakennetut talot ja rakennukset huutavat rentoutumaan ja heidän uskonnolliset temppelinsä ovat häikäiseviä. Siksi ei ollut ihme, että valitsin tehtävän, joka liittyi muiden kulttuurien arkkitehtuuriin tutustumiseen. 

Arkkitehtuurikasvatuksessa kannattaa mielestäni ensin lähteä liikkeelle lapsen oman lähiympäristön arkkitehtuurin tutkimisesta ja vasta sen jälkeen tarkemmin paneutua muiden maiden kulttuureihin. Tutkittaessa muiden maiden arkkitehtuuria on oppisisältöjä helppo integroida esim. historian oppiaineen kanssa, jos tutkitaan samalla myös eri aikakausia. Tästä tuttuna esimerkkinä mm. Egyptin pyramidien tutkiminen. Itse halusin alunperin tutkia kotitenttityössäni eurooppalaista kaupunkiarkkitehtuuria ja erityisesti Hollannin Amsterdamissa näkyvää arkkitehtuuria. Suomi on osa Eurooppaa ja olemme suuressa vaikutuksessa koko ajan keskenämme. Muiden eurooppalaisten kansojen, kulttuurien ja ihmisten ymmärtäminen on siksi tärkeää ja sitä kautta myös heidän lähiympäristöönsä tutustuminen. Lähtiessäni suunnittelemaan työtäni tutustuin tenttikirjan sijaan enemmän arkkitehtuurikasvatuksen nettisivuihin , joissa kerrotaan arkkitehtuurikasvatuksesta, mitä se on ja esitellään erilaisia tehtäväideoita. Sivuilla oli melko vähän muiden maiden arkkitehtuuriin liittyvästä opetuksesta ja pääpaino oli ennemminkin lapsen oman lähiympäristöön liittyviä aineistoja. Itse kuitenkin lähdin suunnittelemaan perinteisistä maitotölkeistä toteutettavaa rakennusprojektiani.

Eurooppalaisuuteen tutustumisen lisäksi valitsin Amsterdamin ja sen korkeat ja värikkäät talot kohteekseni materiaalikysymyksen vuoksi. Itselläni oli useita maito- tai mehupurkkeja kotona, jotka odottivat uutta käyttötarkoitusta. Lisäksi ajattelin, että olen herranjestas luokanopettajaopiskelija arkkitehtuurikurssilla ja en ole vielä rakentanut maitotölkeistä mitään ! Lähdin siis maalaamaan maitotölkkejä ensin valkoisiksi, jotta ne olisivat myöhemmin helppo maalata muulla värillä. Sain kuitenkin erittäin hyvän opetuksen itselleni, mikä kuvataiteen opettamiseen liittyy: kokeile ensin työ ja materiaalit itse ja tee se ajoissa. Sain nimittäin kokea karvaan pettymyksen seuraavana päivänä, kun saavuin viimeistelemään maitotölkkejäni. Valkoinen väri oli lähtenyt rapistumaan pois maitotölkin pinnasta ja yksinkertaisesti työni oli mennyt aivan hukkaan. Tässä kuitenkin itselleni muistutus ja opin myös kantapään kautta, että pullovärit eivät sovi maitotölkkien maalaukseen. Maitotölkit kannattaa ennemminkin päällystää jollain muulla materiaalilla tai sitten maalata akryylimaalilla. Kokemuksesta harmistuneena ja turhautuneena päätin toteuttaa toisenlaisen työn ja jättää Amsterdam-projektini työelämään ja sinne kuviksen tunneille.

Yhyy .. Voihan maito sentään !

 Olin nimittäin samalla, kun pohdin Amsterdam -projektiani, myös pyöritellyt mielessäni tutustumista saamelaiskulttuurin heidän arkkitehtuuriin. Arkkitehtuurikasvatuksen sivuilla painotettiin nimittäin paljon lapselle läheistä ja suomalaista arkkitehtuuria. Saamelaiset ovat yksi Suomen vähemmistökansoista ja tämän vuoksi siis erittäin oiva ja varmasti myös lapsia kiinnostava aihe. Pohjoisessa asuvaan väestöömme liittyy nimittäin mystiikkaa ja heidän erinlainen elämäntapansa tuntuu varmasti tänä päivänä monen pienen oppilaan mielestä eksoottiselta. Päätin siis maitotölkkionnettomuuteni toteuttaa toisen ideani ja itseasiassa hyvä, että näin kävi. Tartuin tehtävään paljon innostuneempana ja rakennusprojekti oli mielestäni mielenkiintoinen.

Ennen kuin lähdin työskentelemään selailin internetin mielenkiintoisesta maailmasta saamelaisten asumiskulttuurista. Tiesin itse alunperin saamelaisten asuneen kodassa (kota), mutta millaisia ne itseasiassa olivat ja mistä materiaaleista tehtyjä? Sain selvitettyä, että saamelaisten asumiskultuuri perustui 1600-luvun loppuun asti kiertelevään paimentolaiselämäntyyliin. Tällöin saamelaiset asuivat talvisin turvepeitteisissä puukodissa. (1). Kotia on rakennettu myös nahasta, kankaasta tai tuohilevyillä. Esimerkkinä tästä kuva 1800-1900 -l. Norjasta. (2)

Kuva osoitteesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kota

 Itseäni inspiroi kyseinen kuva ja lähdin toteuttamaan työtäni kyseisen kuvan mukaan. Itse lähdin melko vapaalla kädellä leikkaamaan ruskeasta paperista sektoria. Tämän jälkeen sen voi reunat liittämällä saada kartion muotoon. Tässä tuli mieleen, että oppisisältöjä olisi helppo yhdistää matematiikkaan ja laskea oikeat mittasuhteet halutun kodan korkeuden mukaan. Itse lähdin työtä tekemään vain kokeilun kautta, joka on myös lasten kanssa hyvä keino. Näin lapset luultavasti itse toimisivat vapaassa ongelmanratkaisutilanteessa eivätkä alkaisi laskemaan matematiikan kaavoja.

Sektorin leikkaus menossa

Kartion saatua valmiiksi ryhdyin valmistamaan pohjaa, jonka valmistin ruskeasta pahvista. Maalasin pahvin mustalla pullovärillä ja päällystin sen kuviksen luokasta löydetyllä kuivatulla jäkälällä. Jäkälä sopi mielestäni hyvin työhön, sillä pohjoinen asuinseutu on tunnettu jäkälämättäistään, joka kertoo puhtaasta ja raikkaasta ilmasta. Tämän jälkeen pohdin, millä vuoraisin kotani. En halunnut jättää paljasta ruskeaa paperin pintaa esiin, mutta luokasta ei myöskään löytynyt nahkaa, jolla se olisi pitänyt vuorata. Sen sijaan löysin säkkikangasta, joka mielestäni sopi väriltään peitoksi. Säkkikangas tuo mieleen tavallaan myös luonnonmukaisen materiaalin, jota nahka on. Säkkikangas on myös paljon ekologisempi vaihtoehto kuin nahka.

Jäkälämätäs

Kodan vuoraus

Alunperin ja oikeat kodat rakennetaan tukipuiden varaan ja ne jättävät pienen ilma-aukon, josta kodan tulisijan savu pääsee nousemaan ylös. Itse en rakentanut tukipuita vaan liimasin yläaukon reunaan hammastikkuja. Näin kota näyttäisi siltä, kuin se olisi rakennettu tukipuiden varaan. Oppilaiden kanssa tämä kannattaisi toteuttaa oikeasti esim. grillitikkujen avulla. Loppujen lopuksi kotani oli valmis ja voin asetella sen jäkälämättään päälle.

Saamelaiskota

Itse opin projektin aikana paljon kuvataiteen opettamisesta. Sain oppini hieman kantapään kautta, joka on hyvä. Näin varmasti muistan sen ja en tee virhettä uudestaan. Suurin oppini on se, että kokeile oppilaille suunnittelemasi työ ensin itse ja ajoissa. Näin tiedät, miten materiaalit toimivat ja mitä tarvitset. Myös vaikeat ongelmanratkaisukohdat nousevat esiin. Opin myös sen, että suunnitteleminen on tärkeää. Kuvataiteen tunneilla usein tehdään paljon asioita, joita ei tarkemmin harkita. Hyvin suunniteltu ja perusteltu työ on varmasti motivoivampi toteuttaa. Arkkitehtuurikasvatuksesta sain käytännön kautta nähdä sen todella olevan ongelmanratkaisua tukevaa oppimista. Voin siis sanoa rakennusprojektini antaneen minulle paljon oppeja, jotka varmasti jäävät mieleeni tulevassa työssä.

Lähteet:
(1) Lapin rakennusperintö
(2) Wikipedia - kota