Värioppia Warholin kanssa

Varmasti monet muutkin muistavat koulussa tehdyt väriympyrät, joissa tutkittiin päävärejä ja harjoiteltiin välivärien tekoa. Itse olen aina väreillä leikkimisestä ja erilaisten väriyhdistelmien kokeiluista pitänyt. Yläasteella tutkimme eri kulttuurien käsityksiä ja mielikuvia väreihin liittyen. Tämä oli minusta erityisen kiinnostavaa. Värien tutkiminen ulottuu siis kuvataiteen perusopetuksessa aina alimmilta vuosiluokilta ylimmille saakka. Tämä on kirjattuna ylös myös perusopetuksen opetussuunnitelmaan (2004). Väriopin tutkiminen ja harjoittelu on olennaista siksi, että väri on yksi kuvasommittelun olennainen osa-alue. Värejä muuttamalla kuvan tunnelmaa voidaan muuttaa hyvinkin radikaalisti. Itselleni tuli myös oman yläastekokemuksesta se, että väreihin voi liittyä myös kulttuurisia viestejä kuten lipun värit tai uskontoon liittyvät merkitykset. Värien tutkiminen on siis olennaista myös lapsen monikulttuurisen identiteetin rakentamisessa ja monikulttuurisen kuvanlukutaidon kehittämisessä.

Värien sommittelussa voidaan kuvan vaikutelmaa muuttaa erilaisilla väriopin skaaloilla. Esimerkiksi käyttämällä mustan, valkoisen ja harmaan erilaisia sävyjä (musta-valko-harmaa-valööri) voidaan luoda ajaton, tyylikäs ja arvokas vaikutelma. Väriympyrässä toisiaan lähellä olevien värien käyttö luo hillityn vaikutelman. Sen sijaan vastavärien käyttö on tehokas ja vaatii enemmän taitoa taiteilijalta. Pelkästään yhden värin eri sävyjä käyttämällä voidaan välittää tientynlaista vaikutelmaa. Esimerkiksi punainen viestii lämmöstä ja intiimiydestä kun taas sininen kylmästä. (Rastas. 2012.)

Rastas. 2012.

Tällä kertaa tehtävän tarkoituksena oli siis keskittyä värien tutkimiseen. Tehtävänä oli värittää yksi pop-taiteilija Andy Warholin värikirjan kuvista käyttäen jotain väriympyrän väriskaalaa ja välittää sen avulla tietynlainen tunnelma. Tekniikkana oli kuivapastelliliidun kanssa piirtää voimapaperilla olleen Andy Warholin värikirjan kuvan ääriviivat, jolloin painamalla se toisen paperin päälle, kuva jää siihen. Olin ensin ihmeissäni, että miksi emme itse tehneet jotain kuvaa, mutta itseasiassa kyseisen tekniikan avulla saimme keskittyä juuri pelkkiin väreihin. Valitsemassani kuvassa oli jo heti sen nähdessäni hieman vedenalainen tunnelma ja halusin tämän välittää myös omassa työssäni. Halusin myös kuvaan rauhallisuutta (kenties siksi, koska kuuntelin työskennellessäni rauhallista musiikkia) ja keveyttä. Halusin siksi käyttää väriympyrässä toisilleen läheisiä värejä (sininen-vihreä-keltainen) ja ohentaa niitä veden kanssa. 

Valitsemani "väritys"kuva

 Akvarelliväreillä työskentely oli mielestäni mukavaa ja ne sopivat vedenalaisen vaikutelman luomiseen erittäin hyvin. Värien tutkiminen työtä tehdessäni oli mielestäni mielenkiintoista ja oli vapauttavaa keskittyä vain siihen miettimättä samalla myös mitä piirtäisi. Työn lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Kenties taustaa olisin voinut keventää vielä lisää ja sävyjä tasoittaa, mutta pelkäsin pilaavani työni, jos olisin mennyt "sörkkimään" sitä lisää.

Valmis työ

Työskentelyvälineet

Tehtävä oli mielestäni uudenlainen ja erilainen lähestymistapa väriopin tutkimiseen. Valmiin kuvan käyttäminen oli mielestäni erittäin hyvä idea, koska myöhemmin kerättyämme kaikkien työt esille seinälle, kaikki näkivät erilaisia ratkaisuja ja ideoita samassa kuvassa. Tämä on myös hyvä keino koulussa harjoituttaa oppilailla erilaisten strategioiden ja ajattelumallien käyttöä. Oppilas oppii kuuntelemaan muiden ajatuksia ja huomaamaan, miten eri tavalla voi toinen ajatella. Itseni kohdalla ja luulen myös sen toimivan oppilaiden kohdalla, valmiin kuvan käyttäminen vapautti tekijän pohtimaan pelkkiä värisommitteluun liittyviä ratkaisuja, koska kuvan rakentamiseen ei tarvinnut keskittyä. Itsestäni myös hauska ajatus, että palasimme tavallaan juurille, värityskirjojen maailmaan, josta kuvataiteessa kenties pyritään pääsemään pois lasten kanssa. Juurille on kuitenkin joskus hyvä palata.

Lähteet:

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Rastas, Riitta. Luentosarja: Kuvan rakentaminen: värioppi. 24.10.2012

Etiketit esiin !

Mainonnassa ihmisille myydään tuotteen lisäksi myös mielikuvia sekä arvoja. Meidän tehtävänämme oli pakata arvomme tuotteeksi ja tehdä tuotteen etiketti. Itselleni tärkeäksi asiaksi on muodostunut rehellisyys ja aitous. Tämä ulottuu jopa ruokaan asti ja olen pyrkinyt suosimaan luomua ja mahdollisimman vähän jalostettua ruokaa ja sen sijaan välttämään mahdollisimman pitkälle jalostettua. Itseäni harmittavat nykypäivänä tuotteissa olevat maininnat luonnonmukaisuudesta ja aitoudesta, vaikka pakkauksen kyljessä on pitkä lista e-koodeja ja säilöntäaineita. Halusin tuoda esiin omaa arvoani kritisoimalla nykymaailman tapaa huijata asiakkaita.

Tuotteen päättäminen tapahtui yksinkertaisesti niin, että kotoani löytyi sopivasti tyhjä lasipullo tehtävää varten. Pian syntyi ajatus "Naapurin mummon omenajuomasta". Etikettiin sommittelin pieniä tekstejä, joihin piilotin kritisoivia viestejä kuten "80% e-koodeja", jossa "e-koodeja" luki todella pienellä fontilla, ettei vain kuluttaja huomaisi. Lisäksi halusin huijata katsojaa ajattelemaan sanan "Naapurin" viittaavaan läheiseen tai suomalaiseen mehuun. Etiketin oikeassa reunassa lukee kuitenkin "Valmistumaa: Viro", eli naapurimaamme. Osa teksteistä jäi valitettavasti niin pieneksi präntiksi, ettei tekstistä oikein saa selvää. Uusien ja uusien tulostusten ottaminen on kuitenkin hintavaa ja päätin tyytyä omaan kyseiseen lopputulokseen.

Peruskoulun oppilaiden kanssa tehtävä on erittäin hyvä esimerkiksi yhdistää ympäristötietoon tai kaupallisen alan opiskeluihin. Tehtävä johdattelee lasta pohtimaan kriittisesti valmistajien tapaa myydä tuotteita kuluttajille mielikuvamainonnan tai jopa harhaanjohdattelun avulla. Samalla saadaan hyvää keskustelua eettisistä velvollisuuksista teollisuuden alalla tai yleisellä tasolla. Tehtävän aikana lapsi samalla havainnoi omaa ympäristöään tarkemmin ja kiinnittää huomiotaan ympäröiviin muotoilutuotteisiin ja teksteihin. Nämä tavoitteet on kirjattu myös kuvataidekasvatuksen perusopetuksen opetussuunnitelmaan (2004). Tehtävä on siis jälleen hyvä keino herättää lasten kriittistä ajattelua, jota nykymaailmassa tarvitaan yhä enemmän ja enemmän.

Lähde:

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Kansikuva

Teknologia kehittyy ja niin myös opetusvälineet tai ainakin ne muuttuvat. Tällä hetkellä käydään kovaa keskustelua markkinoille tulleiden älylaitteiden kuten tablettien käytöstä opetuksessa. Voisivatko nämä laitteet antaa opetukselle jotain uutta vai vievätkö ne huomion tärkeimmästä eli oppimisesta? On herännyt myös uusi kysymys: pitäisikö opetuksessa huomioida nämä laitteet myös sen vuoksi, että ne ovat nykyään osa lasten maailmaa ja opetuksen kautta lapset voisivat oppia niiden oikeanlaista käyttöä? Kysymys on hankala ja se on jakanut opettajakuntaa. Toisten mielestä kyseiset laitteet saisivat jäädä kotiin ja vapaa-ajalle kun taas toiset peräänkuuluttavat opettajien velvollisuutta pysyä mukana kehityksessä ja näin ollen lasten ympäröimän maailman kehityksen mukana.

Kenties tämän vuoksi kokeilimme myös kuvaviestinnän opinnoissamme iPod-laitteen käyttöä kuvataiteen opetuksessa. Meneillä olleen harjoittelun vuoksi sain itse laitteen mukaani harjoitteluun ja taidenäyttelyretkelle. Kuvasin näyttelyretken ja valmistin kyseisestä retkestä videon Applen iMovie-ohjelmalla. Otin retkeltä kuvia laitteen kanssa, joka oli lasten mielestä hyvin hauskaa ja innostavaa. Laitteen mahdollisuudet tallentaa opetushetkiä ja tilanteita houkuttaa minua ja luultavasti aion käyttää ainakin jonkinlaista laitetta tulevaisuudessa.
 

iPod-laitteella otettu kuva Ars Novasta

Ylläolevasta kuvasta pääsen seuraavaan aiheeseen, jota pohdittiin samalla opetuskerralla ja asiasta oli valaisemassa luennoitsija Ville Oksanen. Nykyaikana opettajat joutuvat kovasti pohtimaan kuvien julkaisuun liittyviä kysymyksiä eli tekijänoikeuksia. Itse julkaisin yllä itseottamani kuvan retkeltä, joten pääasiassa kuvan julkaisuun liittyvät oikeudet ovat minulla. Koska kuvassa on kuitenkin selkeästi henkilö ja lapsi, kuvien julkaiseminen mutkistuu paljon. Julkaisu riippuu esimerkiksi siitä, onko kuvan henkilö tunnistettavissa tai antaako kuvan henkilö(/huoltaja) luvan kuvan esittämiseen. Itselläni on lupa julkaista kuva ja koska kuvan henkilöä ei ole helppo tunnistaa, kuvan käyttö on luultavasti sallittua. Varsinkin, kun blogini ei ole julkisessa levityksessä.

Kuvataiteen tai minkä tahansa muun oppiaineen tunnilla, kun materiaalia haetaan luokkahuoneen ulkopuolelta olevista julkaisuista, opettajan tulee pohtia tarkkaan tekijönoikeuksiin liittyviä kysymyksiä niin etukäteen kuin oppilaidenkin kanssa. Näiden oikeuksien väärinkäyttö on internetin aikakauden aikana vain lisääntynyt ja tulee kasvamaan, jollei siihen anneta oikeanlaista ohjausta jo varhain. Aikakausmedia on luonut nettiin sivuston kansikuva.fi, missä oppilaiden kanssa voidaan pysähtyä pohtimaan tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä tekemällä itse kansikuvan johonkin aikakauslehteen. Sivustolla on kerrottu pääpiirteittäin kuvien julkaisuun liittyvistä tekijänoikeuksista sekä annettu useita eri linkkejä aiheeseen liittyen.

Kansikuvan tekeminen voidaan sivustolla toteuttaa usealla eri tavalla. Oppilaat voivat itse kuvauttaa lehden kantensa, käyttää sivuston valmista kuvaa tai opettajan ohjauksella etsiä internetistä julkaisuun sopivan kuvan. Opettaja voi itse valita, mitä tapaa hän haluaa käyttää ja mikä sopii juuri omalle luokalle. Jokainen keino tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden lähestyä tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Muut kuvataiteen ryhmän jäsenet kuvasivat lehden kantensa iPodin kanssa, joten heillä oli oikeus käyttää kuvaansa lehden kannessa. Oma kansikuvani syntyi näkemäni kuvan perusteella. Marilyn Monroesta otettu ja muokattu kuva kiljui minua käyttämään sitä kyseisessä tehtävässä. Vogue-lehden valinta oli melko oletettu, mutta minusta sen tyyli sopi kuvaan parhaiten, joten sen vuoksi valitsin kyseisen lehden. Marilynistä löytämäni kuva on internetistä, joten itse en omaa lehden kanteani saisi julkistaa missään yleisillä internetin sivustoilla kuten blogissa, Facebookissa tai muualla. Lisäksi aikakauslehdillä on luvat omien kansiensa logoihin, joten ylipäätään lehden julkaiseminen aiemmin mainituilla sivuistolla on laitonta. Kansien tekeminen ja niiden esille laittaminen koulun luokkatilaan tai oppilaan oman huoneen seinälle on kuitenkin sallittua. Koska kyseinen blogini on suljettu ja rajattu vain tietyille lukijoille, uskallan tällä kertaa kuvani täällä julkaista. Tosin en tiedä, rikonko silti tekijänoikeuksiin liittyvää etikettiä julkaisemalla sen internetin sivustolla?

Tyylikäs leidi, tyylikäs lehti

Tavallaan tieto aiheesta on siis selkeää, mutta tekijänoikeuksien viidakko on hyvin monimuotoinen ja vaikeakulkuinen. Itselleni erityisesti kuvien käyttö opetuksessa on tärkeää, mutta niidenkin käytössä on useita erilaisia säädöksiä. Itse perehdyin aiheeseen ja kävin lukemassa Opettajan tekijänoikeus -sivustoa, missä esitellään opettajille tuttuja kysymyksiä aiheeseen liittyen ja niihin pyritään antamaan vastaus. Esimerkiksi oppimateriaalien kopiointiin ja internetin sisällön näyttämiseen sain uutta tietoa. Silti uskon, että aihe tulee pysymään suurena kysymysmerkkinä itselleni ja kysymyksiä herää aina. Täytyy vaan muistaa, että kysymysten kanssa ei tarvitse olla yksin vaan turvautua muiden apuun ja käyttää hyväksi moniammatillista yhteistyötä.

Mainosanalyysi

Kun kurssilla tutustutaan kuvaviestinnän keinoihin ja tavoitteisiin, ei ollut yllätys, että yhtenä tehtävänämme oli analysoida mainos. Mainosten tutkiminen on tärkeää, sillä nykyään katukuvat, lehdet, televisio, radio ja muu median maailma on täynnä mainoksia. Mainosten sisällöt taasen ovat täynnä arvoihin ja mielikuviin vaikuttavia sisältöjä. Joskus näiden keinojen käyttö saattaa olla todella näkyvää, mutta joskus myös hyvin piilotettua. Mainosten maailmassa on herännyt eettinen keskustelu näiden mielikuvien ja arvojen välittämisestä ihmisille ja kuinka näkyvää sen tulisi olla. Sisältöjä tulisi oppia lukemaan ja suhtautumaan niihin tarvittaessa kriittisesti.

Yksi hyvä keino harjoitella lukemaan mainoksia on perinteisen analyysin teko. Itse olin kyseisellä kerralla pois, kun muu ryhmä kävi läpi mainontaa tarkemmin. Sain myöhemmin käsiini hyvän luentodian tuntemattomalta tekijältä, jossa kerrottiin semioottisesta kuva-analyysista ja kuinka sitä voidaan hyödyntää mainosanalyysissa.  Semioottisessa kuva-analyysissa on kolme vaihetta: kuvailu, analysointi ja tulkinta. Ensin mainosta kuvaillaan ja katsoja voi avata hänelle siihen liittyviä piilomerkityksiä, joita hän itse löytää. Tämän jälkeen mainosta voidaan analysoida ja etsiä siinä esiintyviä ikoneja, symboleja tai metaforia. Tällöin katsoja havainnoi ja tutkii kuvaa tarkemmin, kuin kuvailuvaiheessa. Kuvailun ja analysoinnin pohjalta katsoja voi tehdä tulkintoja mainoksesta ja esittää omaa pohdintaa, kuten miten esimerkiksi konteksti vaikuttaa tulkintaan.

Oma mainokseni oli aikakauslehden sivuilta napattu huonekaluvalmistaja Lundian mainos. Valitsin kyseisen mainoksen, koska mielestäni mainos oli kaunis ja se kiinnitti minun huomioni. Se oli myös kiinnostava ja sen sisältö rikas. Kuvasta pystyy löytämään melkein jokaisella katselukerralla jotain uutta ja mitä ei ole aiemmin kuvassa nähnyt. Ensin ajattelin, että onko kuva niin mielenkiintoinen analysoida, mutta pian olin syventynyt tehtävään todella tarkkaan. Pyrin toteuttamaan tehtävän semioottisen kuva-analyysin vaiheiden mukaan ensin kuvailemalla mielessäni mainosta ja sen viestittämiä piiloviestejä. Tämä auttoi minua hahmottamaan ja lähtemään tehtävään syvemmälle sisään. Lähdin ensin suoraan analysoimaan kuvaa, mutta törmäsin seinään, jonka jälkeen päätin kokeilla semioottisen kuva-analyysin vaiheita ja tämä auttoi. Mielestäni mainos pyrkii selkeästi viestittämään katsojalle suomalaisuutta, laatua, vahvuutta ja käsityön henkeä.

 Lundia -mainos (http://lundia.fi/classic/)

Mistä nämä mielikuvani sitten saivat siipensä? Mitkä asiat käsityksiini vaikuttivat? Kuvaa analysoidessani pystyin löytämään useita symboleja ja metaforia käsityksilleni. Esimerkiksi takana oleva vankka kallio toimii lujuuden ja vahvuuden metaforana ja näin viestittää katsojalle huonekalun olevan kestävä. Sen sijaan vasemmassa reunassa oleva kirves viittaa käsityöhön ja taas tätä kautta mielikuvaan suomalaisesta käsityön kulttuurista, joka on varmasti usein suomalaisten mielestä hyvätasoista ja luotettavaa. Entäpä mistä itselleni tuli mieleen, että tuote olisi suomalainen? Itse en itseasiassa ole varma, onko tuote suomalainen, mutta itse yhdistän suomalaisuuteen mustikkamättään, koivupuun sekä metsän. Varsinkin mustikkamätäs toimii suomalaisuuteen viittaavaana indeksinä itselleni. Pidän metsämustikkaa hyvin suomalaisena marjana ja näin yhdistän sen suomalaisuuteen. Kuvailun ja analysoinnin jälkeen pyrin tulkitsemaan, mitä kuvan tekijä on halunnut mainoksellaan viestittää katsojalle. Mielestäni mainoksella pyritään antamaan katsojalle mielikuva siitä, että jos he ostavat kyseisen hyllykön he ostavat palan suomalaista luontoa keskelle olohuonettaan. Samalla he ostavat jotain kestävää ja ajatonta, koska luonto on ja pysyy ihmisten elämässä. Keräsin kaikki analysointini ja tulkintani mainokseni ympärille. Käytin erilaisia luonnonläheisiä materiaaleja ja värejä, koska halusin säilyttää mainoksessa vallitsevan luonnonläheisen tunnelman myös omassa työssäni.

Alun kangertelujen jälkeen tehtävä otti minut sisäänsä ja erilaisten "viestien" löytäminen oli todella helppoa ja mielenkiintoista. Tehtävään syventyi huomaamattaan ja kun toteutuksen sai tehdä itselleen luontevimmalla tavalla tämä innosti käyttämään erilaisia ja uusia ratkaisuja. Esimerkiksi lopputoteutukseen olisi voinut liittää vain kuvia symboloimaan löytämiäni viestejä suomalaisuudesta ja niin edelleen. Lasten kanssa on hyvä käyttää ainakin ensin vain sanallista analysointia, jotta he varmasti ymmärtävät ja tuovat ilmi, mitä he kuvasta löytävät ja näkevät. Myöhemmin, kun analysointiin ja siihen liittyviin käsitteisiin on tutustuttu, voidaan analysoinnissa tekstin sijaan käyttää mielestäni kuvia. Meillä aikuisopiskelijoilla kuvien käyttö toimi ja monet opiskelijatoverini olivat toteuttaneet hienoja analysointeja kuvien avulla. Itse yhdistin molempia elementtejä eli kuvaa ja sanaa yllä näkyvässä lopputoteutuksessani. Esimerkiksi itse pidin omasta ideastani lisätä mainokseen Suomen lippuja suomalaisuutta kuvaavien asioiden kohdalle. Tehtävän toteutus oli myös työskentelymuotona mukavaa vaihtelua PowerPoint-ohjelmalle, jota olimme aiemmin kurssilla käyttäneet paljon. Oli jälleen eri tunnelma päästä itse kokeilemaan ja muokkaamaan materiaaleja käsin ja kolmiuloitteisessa muodossa.

Kuvilla leikittelyä

Digitaalisen valtakauden aikana kuvia katsellessa ei voi olla varma, onko katsomani kuva täysin aito. Täysin aidolla tarkoitan sitä, että kyseistä kuvaa ei ole käsitelty kuvan ottamisen jälkeen kuvankäsittelyohjelmalla kuten photoshopilla. Kuvia on muokattu ja käsitelty  jo vuosikymmeniä, mutta vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana kuvien käsittely on edistynyt niin paljon, että katsojan on vaikea erottaa muokkauksia  aidosta kuvasta. Mediassa tulee esiin ajoittain skandaaleja, joissa kuuluisat henkilöt on sijoitettu tai heidän kuviaan on muokattu ja esitelty aitoina otoksina. Ilmiötä esiintyy niin mainos kuin uutiskuvissakin. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että kuvia tarkasteltaisiin kriittisesti ja aina arvioitaisiin niiden todenperäisyyttä.

Yksi keino tutkia muokattuja kuvia on tehdä niitä itse. Harjoittelimme kuvaviestinnässä kuvien muokkausta käyttämällä Microsoftin PowerPoint -ohjelmaa. Ohjelma ei ole yhtä toimiva, kuin ammattimaiset photoshop -ohjelmat, mutta peruskoulun opetuksessa PP-ohjelma on toimivampi ja nopeampi vaihtoehto. Ensimmäinen tehtävämme oli googlettaa idolimme kuva ja tehdä hänestä Andy Warhol -tyylinen kokeilu. Andy Warhol oli kuuluisa pop-taiteilija, joka tunnetaan taideteoksista, joissa hän on monistanut kuuluisuuksista ottamansa kuvat moneen kertaan ja muuntanut kuvan värejä tai muita ominaisuuksia. (ks. Warhol) Tarkoituksena oli siis toteuttaa omasta idolistamme samankaltainen kokeilu. Kävimme läpi erilaisia keinoja muunnella kuvaa: värimaailman vaihto, erilaisten efektien käyttö, kuvakoon muuttaminen, monistaminen jne. 

Oma idolini on Martti Ahtisaari, Suomen aliarvostettu rauhan nobelisti, jonka työtä olen ihastellut vuosia. Kuvaviestinnän kurssia ennen olimme käyneet Kup3 -kurssilla läpi abstrahointia ja sain kyseisestä taiteenmuodosta idean omaan työhöni. Lähdin muuttamaan Martin kuvaa abstraktista kuvasta yhä tarkemmaksi ja loppujen lopuksi viimeisenä kuva oli aito, internetistä löydetty kuva. Ideointi oli mielestäni onnistunut ja PowerPoint -ohjelmasta löytyi melko hyvin kyseisen idean toteutukseen sopivia efektejä, joilla muokkasin kuvia. Kenties en aivan haluttua lopputulosta saanut aikaan, koska efektien käyttö rajoitti melko paljon. Kenties, jos olisin jatkanut kokeilua pidempään, olisin voinut löytää lisää muokkausmahdollisuuksia, mutta tämä olisi vaatinut pidemmän työskentelyajan ja työn kokoon nähden kenties turhankin paljon vienyt aikaa. Pohdin myös tekstin liittämistä kuvaan, mutta lause olisi saattanut häiritä kuvan sommittelua ja vienyt kuvilta huomiota, joten päätin jättää sen pois.

Toisessa kuva-aiheisessa tehtävässä harjoittelimme kuvan muokkausta lisäämällä kuvan toisen päälle. Tämä on hyvin yleistä esimerkiksi medianmanipuloiduissa kuvissa, kun tunnettu henkilö liitetään tilanteeseen, missä hän ei ole ollut. Meidän tehtävänä oli tehdä juliste, tarra, posteri tai vastaava. Tehtävään liittyen katsoimme Adbusters-järjestön nettisivuja. Adbusters on konsumerismin vastainen järjestö ja he muokkaavat suurten yritysten logoja tai symboleja parodioiden yritystä. Itse ensin lähdin liittämään maailmankuulun pikaruokaketjun McDonaldsin kuuluisaa keltaista M-kirjainta eri ympäristöihin ja löysinkin hienon slummikuvan, johon sen liitin. Mcdonalds tuntui kuitenkin liian yleiseltä vaihtoehdolta ja pohdin vaihtoehtoa yritykselle. Juuri kyseiseen aikaan uutisissa oli paljon puhetta Nokian tehtaiden sulkeutumisesta Salossa ja kuinka Nokia valuu pikkuhiljaa ulkomaille. Päätin kokeilla rakkaan suomalaisen yrityksen logon liittämistä slummitaustaan ja mielestäni syntynyt lopputulos oli toimivampi ja ajankohtainen. Toimii myös paremmin meidän suomalaisessa kulttuurissa ja herättelee katsojia enemmän.

Löydätkö viestini?

Molemmat kuvatehtävät ovat hyviä tehtäviä käydä lasten kanssa läpi. Molempien tehtävien toteutuksessa on kuitenkin tärkeää käyttää aikaa erilaisten kokeilujen tekemiseen, jotta kuvista saadaan toimivia. Tehtävien kautta lapsi oppii huomaamaan, kuinka helppoa kuvien manipulointi on ja kuinka aitoja kuvista voidaan saada. Tämä toivottavasti herättää lapsia ajattelemaan kuvia ja tulkitsemaan niitä kriittisesti. Samalla aiheeseen voidaan liittää erilaisten arvojen välittämiseen liittyviä keinoja, tapoja sekä mitkä arvot ovat tärkeitä tai tabuja tietyissä kulttuureissa. Tämä auttaa oppilaita kasvamaan monikulttuurisiksi maailmankansalaisiksi.

Lähteet:

Warhol

Puhutteleva kuva

Mikä kuva on joskus sinut saanut pysähtymään ja katsomaan sitä uudestaan? Mihin olet kiinnittänyt huomiota? Onko kuvassa jokin pysäyttävä teksti tai henkilö? Vai onko kenties kuvan paikka se, mikä sai sinut pysähtymään? Tehtävänämme oli etsiä puhutteleva mediakuva, joka ei olisi mainos. Kuva sai olla video esimerkiksi YouTubesta tai sitten muualta mediasta löydetty kuva. Itse valitsin omaksi kuvakseni kyseisen kuvan:

 Kuva on Melbournesta North Caulfieldin kaupungin osasta. Kuva on kirkon seinästä. Olen itse ottanut kuvan keväällä 2012 asuessani Melbournessa. Ensimmäisellä kerralla, kun näin kyseisen kirkon, pysähdyin tuijottamaan seinää 5 minuutiksi ja hämmästelemään tekstiä. Kirkon seinässä olevat kolme kirjainta (OMG) ovat vakiintuneet nykypäivänä viestinnän maailmassa ja niiden tiedetään tulevan sanoista "Oh My God". Kolmen kirjaimen yhdistelmä on totuttu näkemään nuorten ja ns. teini-ikäisten viestinnässä kuten tekstiviesteissä, chateissa ja facebookissa. Kolmella kirjaimella pyritään viestimään hämmästystä ja ihmetystä. Kirjoittajasta riippuen sillä voidaan viestiä muutakin. "OMG" on mielestäni kulutuksessaan kokenut pienen inflaation ja nykyään se yhdistetään lapsekkaaseen kielenkäyttöön. Kyseisen kirjainyhdistelmän käyttö kirkon seinässä on siksi mielenkiintoinen ja sai itseni pohtimaan kirkon tarkoitusperiä. Onko kyseisen tempauksen tarkoitus olla hauska vaiko kenties oikeasti nuoria saavuttava? Kirkon on totuttu olevan vakava ja vanhoillinen instituutio, joka ei pidä hyväksyttävänä Jumalaan liittyviä vitsejä tai parodiota. Tämän vuoksi inflaatiota kokeneen kirjainyhdistelmän käyttö on mielestäni outo ratkaisu.

Kuva on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, kuinka sijoittamalla tietty kuva outoon ympäristöön, voidaan synnyttää puhutteleva kuva. Joidenkin mielestä kyseisessä tapauksessa on kyse hyvästä vitsistä kun taas toiset yhdistävät tämän mauttomuuteen. Joka tapauksessa kuva herättää kysymyksiä, tunteita ja ajatuksia, tai ainakin minussa ja sen vuoksi halusin valita juuri kyseisen kuvan.

Voisiko kyseisenlaisia kuvia tutkia tai tehdä koulussa? Erilaisten puhuttelevien kuvien tutkiminen on yksi hyvä kuvan tulkinnan ja -lukemisen harjoitus. Tällöin on myös tärkeää pohtia, mitä monikulttuurisia tekijöitä kuvien lukemiseen liittyy. Esimerkiksi henkilö, joka ei tiedä kirjainten OMG alkuperää, ei katso kuvaa samalla tavoin kuin henkilö, joka tietää kirjainten merkityksen.  Voidaan myös pohtia, mitä  kirkkoon kuuluvat tai kuulumattomat ajattelevat. Nämä ovat hyviä asioita pohtia tulkittaessa kuvia, sillä nykymaailmassa kuviin sisällytetään paljon tiettyihin kulttuureihin kuuluvia viestejä, joiden tulkintaan tarvitaan monikulttuurista kuvanlukutaitoa.

Kuva ja sana

Aikaisemmin tutkimme kirjaisintyyppejä ja fontin käyttöä kuvaviestinnässä ja taitossa. Tällöin keskityimme pelkkään kirjaisintyyppiin, mutta myöhemmin kokeilimme tekstin ja kuvan yhdistämistä kahdessa eri tehtävässä. Ensimmäisen tehtävän tarkoituksena oli tehdä vaikutus yhdistämällä internetistä löytämäämme tai omaan kuvaan sana. Tätä ennen katsoimme kuvia, joihin oli lisätty kuvan yhteyteen sana tai lause. Sana tai lause mahdollisesti loi kuvaan uuden tunnelman tai korosti sitä.  Useimmiten ajatellaan, että kyseiset teokset syntyvät vahingossa. Valokuvaan tai muuhun otokseen vain lisätään sana ja taideteos on syntynyt. Kyseisten teosten kohdalla on usein kuitenkin jo pohdittu kuvan sommitteluun liittyviä ratkaisuja. Kuvanottohetkellä jätetään haluttuun kohtaan tyhjä tila, jotta kuvateksti voidaan lisätä myöhemmin tietokoneella. Tämän vuoksi tehtävän tekeminen valmiiseen kuvaan on vaikeampaa, mutta onneksemme nykymaailmassa kuvamaailma on niin rikas, että netistä löytyi varmasti jokaiselle tehtävään sopiva kuva. Itse halusin käyttää tehtävässä omaa valokuvaani Kaakkois-Aasian reppureissulta viime vuonna. Kuvassa on thaimaalainen nuori poika, joka on pukeutunut Christian Diorin kopiopaitaan. Kuva on mielestäni jo itsessään hyvin herättävä ja kaupallisuuden kritisointiin sopiva. Lisäämällä yhden sanan pyrin vielä korostamaan tätä viestiä. Kuvan vasen ja musta ylänurkka houkutteli sanan lisäämistä sinne. Itseasiassa kuvan sommittelun mielessä nurkka näytti tarkoituksella tyhjäksi jätetyltä. Omien kokeilujen jälkeen päädyin kuitenkin kyseiseen lopputulokseen. Omasta mielestäni kyseinen sommittelu sopi paremmin.

kuva ja sana

Pidin tehtävästä ja erityisesti, kun sain käyttää siinä omaa valokuvaani. Tämä on hyvä muistaa, jos joskus haluan tehdä samankaltaisen tehtävän omien oppilaideni kanssa. Tosin itse näen, että tehtävän toteuttaminen oppilaiden kanssa voi olla haastellista. Oppilaan tulisi ymmärtää tietyille kulttuureille tyypillisiä viestejä ja ajattelutapoja. Oppilailla pitäisi siis olla hyvä kuvanlukutaito jo kehittyneenä. Tämän vuoksi tehtävän tekeminen sopisi mielestäni paremmin 5-6 lk. ja vanhemmille kuin nuorimmille alakoululaisille. Kyseistä tehtävää tehdessä tulisi myös oppilaiden kanssa keskustella eettisistä ja kulttuurisista normeista kuvamaailmassa. En siis jyrkästi epäile tehtävän toimivuutta, mutta mielestäni kyseiseen tehtävään ei tulisi lasten kanssa vain hyökätä vaan suunnitella tarkkaan ja käydä opetuskeskustelua aiheesta.

Toisena kuvan ja tekstin yhdistämisen tehtävänä meillä oli kuvittaa kuuden sanan pituinen novelli. Kuvittamisen tehtävänä on välitettävän informaation havainnollistaminen. Esimerkiksi kuvitus voi selkeyttää lukijalle luettua kuvan, kaavion, piirroksen tai vaikkapa liikkuvan kuvan avulla. Erilaisia esimerkkejä kuvituksesta ovat käyttöohjeissa olevat selkeytyskuvat tai oppikirjoissa olevat selitekuvat. (ks. lähteistä "kuvituksesta") Kuvituksen pohjana ei ole kuitenkaan aina teksti.  Lasten kirjoissa kuvan merkitys on useimmiten tärkeämpi ja tekstit/tarinat syntyvät kuvan pohjalta. Aikuisten maailmassa on useimmiten toisinpäin, että teksti määrittää kuvan.

Me lähdimme kuvittamaan ensin laulun tekstiä. Kuuntelimme demon alussa Palefacen "Shangri-La" -kappaleen, jonka sanoitus on tekstinä rikasta ja hyvin kuvailevaa. Aikaa oli vain kappaleen keston ajan, joten piirrokset tuli syntyä melko spontaanisti laulun sanoista heräten. Tämän jälkeen vertailimme pareittain toistemme aikaansaannoksia ja keskustelimme tuotoksistamme. Meidän piti myös pyrkiä keksimään "mainospuhe", jossa yritimme myydä omissa kuvissamme esiintyvää aatetta tai muuta ideaa. Shangri-La on hyvin poliittinen ja provosoiva kappale, joten monelle oli päätynyt kuviin kunnallisvaalien henkeen politiikkaan sopivia aiheita. Itselleni tuli hyvin kapitalistisen maailman ja syrjäytymisen ongelmaa korostava kuvien kollaasi. Ensin ajattelin tehtävän olevan hyvin vaikea, koska laulut ovat usein hyvin tulkinnallisia, mutta Palefacen sanarikas tyyli teki kuvittamisesta itseasiassa melko helppoa ja kuvia syntyi hyvin helposti.

Oma tekeleeni vasemmalla puolella - parin oikealla

Kuvia tarkastellessa ja pohdittuani huomasin, kuinka hyvin tehtävässä harjoiteltiin kuvittamista. Laulun sanat ovat yhtälaisesti tekstiä, joka voidaan muuntaa kuvituksen muotoon. Useimmiten tämä tehdään musiikkivideoiden avulla, mutta tällä kertaa me teimme sen kaksiuloitteiselle pinnalle. Oppilaiden kanssa kyseinen tehtävä voitaisiin toteuttaa monin eri tavoin. Esimerkiksi jokainen oppilas voisi kuunnella haluamaansa kappaletta mm. mp3-soittimella ja kuvittaa sen. Myöhemmin voidaan pohtia, mikä laulu olisi kyseessä ja erilaisia toteutustapoja. Tämä olisi varmasti myös hyvin motivoivaa oppilaille ja lapselle tutun laulun käyttäminen olisi helppoa ja antaa uusia näkökulmia. Kappaleen valinnassa tulisi kuitenkin oppilaan ja opettajan keskustella sopivasta valinnasta. 

Tämän jälkeen lähdimme tarkastelemaan hieman tarkemmin suunniteltua kuvitusta. Jokainen sai tuoda kotoaan yhden tai kaksi lasten kirjaa tunnille. Itse toin näytille Selma Lagerlöfin kirjan "Nils Holgersonin ihmeellinen matka". Kirja on itselleni tullut vasta aikuisiässä tutuksi, mutta nykyään yksi lempi lastenkirjojani. Mielestäni kirjan tarina on hurmaava ja kuvitus laadukasta ja kaunista. Valitsimme kirjastamme mieliaukeamme ja esittelimme sen muille. Itse rakastan kirjojen alussa usein olevia kartta-aukemia ja valitsin juuri kyseisen aukeaman suosikikseni. Kävimme valinnat läpi samalla tarkastellen toteutustapaa kuten sommittelua, tekniikkaa tai tekstin käyttöä kuvassa. Opiskelijakaverini olivat tuoneet hyvin erilaisia lastenkirjoja ja saimme hyvin erilaisia tekniikoita esille.  Lasten kirjoissa tekniikoiden käyttö on hyvin varioivaa ja löysimme esimerkiksi käytettävän maalaus-, kollaasi-, puuväri- ja akvarelliväritekniikalla tehtyjä kuvituksia. Kirjojen kuvituksista pystyi myös hyvin huomaamaan, kuinka sommittelussa oli jätetty tilaa tekstipätkille tai vuorosanoille. 

Lempiaukeamani kirjasta "Nils Holgersonin ihmeellinen matka"

Tarkastelujen ja katselun jälkeen oli meidän vuoro alkaa töihin. Tehtävänantona oli valita yksi kuusisanainen novelli annetulta listalta ja kuvittaa tämä. Novellien sisällöt olivat lyhyisyydessään hyvin monitulkintaisia, mutta useat olivat myös hyvin melankolishenkisiä. Itse valitsin yhden näistä melankolishenkisistä vaihtoehdoista: Ernest Hemingway: "Myytävänä: Vauvan kengät. Ei koskaan käytetyt.". Valitsin kyseisen novellin, koska itselleni syntyi tarinasta välittömästi sen luettuani selkeä kuvitus päähäni. Pyrin kokeilemaan muitakin tarinoita, mutta kyseisen novellin kuva oli päässäni niin voimakkaana, että muut vaihtoehdot saivat jäädä syrjään. Työhön lähteminen oli siis helppoa ja työni syntyi itseasiassa melko nopeasti, koska visio oli niin voimakas. Tekniikkana käytin akvarellivärejä ja märkää kuivalle -tekniikkaa. Tekniikan valinta oli mielestäni onnistunut, koska akvarellivärit loivat kuvaan haluamaani herkkää tunnelmaa. Toteutuksessa en pyrkinyt liialliseen ylitulkintaisuuteen vaan kuvassani on tarinassa mainitut lasten kengät ja valkoinen lentävä lintu on melko yleinen symboli länsimaisessa kulttuurissa taivaaseen kulkevasta sielusta.

Valmis työni

Työskentelyvälineeni: akvarellivärit

Kurssin lopuksi voin sanoa oppineeni sen, että viestinnässä kuvan ja tekstin yhdistäminen tulisi olla melko tarkkaan harkittua, jotta lopputuloksesta syntyy kaunis ja selkeä. Katsojat ja lukijat ovat nykypäivänä myös melko kriittisiä, joten näiden nähden soinnuttomuuteen osataan tarttua. Tämän vuoksi mediassa tulee olla yhä enemmän moniosaajia, kun työskennellään tuotteiden kanssa, joissa yhdistyvät nämä kaksi eri typografian osa-aluetta. Tehtävät saivat itsenikin kiinnittämään enemmän huomiota kuvataideopintojen ulkopuolella tekemieni tuotosten kuten PP-esitysten ulkoasuun ja sommitteluun. Pienillä asioilla ja muutoksilla pystyy tekijä selkiyttämään viestintäänsä ja tuotoksensa harmoniaa. Tehtävät olivat siis monipuolisesti hyödyllisiä, koska ne kiinnittivät omaan viestintääni myös huomiota.

Lähteet:

Kuvituksesta

Tila ja perspektiivi

Kuvataiteeseen ja taiteen tekemiseen yhdistetään aina vapaus ja luovuus. Taidetta on myös luotu matemaattisia keinoja hyväksikäyttäen (esim. Fibonaccin lukujono). Kun taideteoksesta haluttiin luoda katsojalle "ikkuna" toiseen maailmaan, jonne hän voi kurkistaa, kehiteltiin keskeisperspektiivi. Keskeisperspektiivissä näkee lähellä olevat kohteet suurempina kuin kauempana olevat eli syntyy syvyssvaikutelma. Tämän vaikutelman luomiseen renessansitaiteilijat kehittivät jopa erilaisia matemaattis-geometrisiä menetelmiä ja mekaanisia laitteita. Tämä ei ole kuitenkaan välttämätöntä ja tekniikka on yksinkertaisesti toteutettavissa ilman mekaanisia apuvälineitä havainnointia käyttäen. (Taidekoulu Gösta)

Kuvailen tässä nyt oman työskentelyni etenemistä, enkä muun ryhmän, sillä saavuin ensimmäiselle kerralle myöhässä muiden opiskelukiireiden vuoksi (en ole vielä valon nopea, että siirtyisin harjoittelupaikastani salamana yliopistolle) ja jäin siis jo heti kelkasta pois. Kuitenkin, ensin menin tekemään luonnoksia Educariumin (TY:n kasv.tieteidenlaitoksen rakennus) tiloihin. Aikaa oli puoli tuntia tehdä vähintään kaksi luonnosta eri tiloista. Educariumin kliinisiä ja pelkistettyjä tiloja oli suht helppo tallentaa paperille, mutta oikeanlaisen syvyysvaikutelman saaminen on tietenkin aina hankalaa.

Luonnosten tekemisen jälkeen pureuduimme opettajan kanssa tarkemmin tutkimaan tilojen piirtämistä eri pakopisteiden avulla. Eri pakopisteillä saadaan helposti luotua keskeisperspektiiviteoksiin luonnollinen syvyysvaikutelma. Ensinnäkin kävimme läpi käsitteistöä, joka tulee tuntea. Työn horisonttiviiva on katsojan silmien tasolla. Useimmiten horisonttiviiva erottaa maan ja taivaan toisistaan. Horisonttiviiva ei välttämättä kuitenkaan ole näkyvissä teoksessa vaan se voi piiloutua esim. rakennusten tai metsän taakse. Horisonttiviivan ei myöskään tarvitse sijaita kuva-alan sisäpuolella vaan se voi myös olla sen ulkopuolella.

Yhden pakopisteen perspektiiviä käytetään usein silloin, kun kuvataan esimerkiksi käytävää tai katua suoraan edestäpäin syvyyssuunnassa. Kadulla olevat lyhtypylväät katoavat syvyyssuunnassa yhteen pakopisteeseen. Tällöin lähin katulamppu on suurin ja kauimpana oleva pienin, kunnes näkymä häviää horisontissa pakopisteeseen (katoamispisteeseen). Yhden pakopisteen perspektiivillä voi tehdä myös rakennuksia, jos näemme yhden rakennuksen sivun suoraan edessämme. (ks. Taidekoulu Gösta)

Omaa harjoittelua: yllä yhden pakopisteen perspektiivi ja alapuolella kahden pakopisteen perspektiivi

 Harvoin kuitenkaan katsomme katua tai rakennusta suoraan edestäpäin, jolloin näemme vain yhden sivun. Useimmiten seisomme esimerkiksi rakennuksen kulmassa, jolloin näemme kaksi eri sivua. Tämän havainnon tallentamiseen kannattaa käyttää kahden pakopisteen perspektiiviä, jolloin horisonttiviivalla on kulman molemmin puolin kaksi eri pakopistettä. (ks. kuva yllä) Kolmen pakopisteen perspektiiviä käytetään usein silloin, kun kuvataan esim. rakennuksia, niiden juurelta tai ylhäältä alaspäin katsottuna. Tällöin taiteilija on siis katsonut rakennusta pää kallistettuna ylöspäin tai alaspäin. Hyvä esimerkki ovat korkeiden pilvenpiirtäjien piirtäminen, jolloin usein joudutaan niiden juurella katsomaan ylöspäin. Tällöin tarvitaan ylimääräinen pakopiste horisonttiviivan ylä-tai alapuolelle sen mukaan, mistä päin esimerkiksi pilvenpiirtäjää katsotaan. (ks. kuva alla.)

Oma harjoitus kolmen pakopisteen perspektiivistä

Kiteytetyn ohjauksen jälkeen oli aika lähteä itse työn tekoon ja harjoittelemaan enemmän pakopisteiden avulla piirtämistä. Työn aiheena oli piirtää kuviteltu tila, jossa kohtaavat kaksi eri maailmaa. Meidän piti käyttää Educariumin tiloista tehtyjä luonnoksia hyväksi ja käyttää jokaista läpikäymäämme perspektiiviä (1. , 2. ja 3. pakopisteen perspektiiviä) työssä. Voin myöntää, että alku oli todella hankalaa ja en saanut mitään ideaa tai aihetta mieleeni ensimmäisten tuntien aikana. Sen sijaan harjoittelin eri pakopisteillä piirtämistä ja annoin ajatuksen muhia rauhassa päässäni. Pohdin, että miksi työhön lähteminen oli itselleni niin hankalaa, oli kenties se, että pakopisteiden käyttö tuntuu hyvin mekaaniselta ja tekniseltä piirtämiseltä kun taas kyseiseen työhön tuli yhdistää mielikuvitus ja kuvitteellinen maailma. Jotenkin näiden kahden yhdistäminen ensin tuntui omassa mielessä hankalalta ja vaikealta lähteä toteuttamaan. Samalla tuli pohdittua, että mitä jos oppilaalle kävisi samoin kuin itselleni, että inspiraatio ei syntyisi hetkessä? Itselläni on kuitenkin mahdollisuus päästä tiloihin ja materiaaleihin käsiksi milloin vain vapaa-ajalla, mutta pienellä oppilaalla ei tähän ole mahdollisuutta. Oma opiskelijakaverini auttoi minua omassa pulmassani ja käski minun vain lähteä tekemään ja katsomaan, mitä sitten syntyy. Päätin ottaa hänen neuvostaan vaarin ja lähdin vain kahden pakopisteen avulla piirtämään portaita, jotka olin luonnoksiini piirtänyt. Myöhemmin sitten vapaalla kädellä lähdin piirtämään muita elementtejä kuten suuren kirjan portaiden päälle, ympyrää jne.

Luonnostelua, luonnostelua ..

Kun lähden kuvataiteessa työstämään omaa työtäni, haluan, että minulla olisi selkeä kuva päässäni työstä. Tällä kertaa lähdin tavoista poiketen vain työskentelemään ja loppujen lopuksi kyseinen keino tuntui hyvältä ja ihan itselleen sopivalta. Aion kokeilla kyseistä tapaa myös jatkossa oppilaideni kanssa ja kehottaa heitä joskus vain lähteä työstämään ennen varsinaista ideaa. Se idea saattaa sitten löytyä pala palalta ! Työskentely oli aluksi melko uuvuttavaa ja viivoittimen kanssa leikkimistä. Kun siihen tottui, niin aloin melkein nauttia kyseisestä tekniikasta. Pakopisteitä käytettäessä tai tilaa tehtäessa ei ole pakko käyttää viivoitinta, mutta itse koin sen aluksi helpommaksi ja luulen sen olevan myös hyvä tapa lähteä käyntiin oppilaiden kanssa. Myöhemmin, kun silmä ja taito haarjaantuu, voi lähteä työskentelemään ilman viivoitinta.

Viivan tarkkaa hommaa !

Työskentelyn edetessä myös kaksi maailmaani alkoivat tunkeutua mieleeni ja työhöni. Vastakkain olivat värit eli käytin työssäni vastaväripareja eri elementeissä. Esimerkiksi kellossa vastakkain olivat sininen ja oranssi väri ja portaissa keltainen ja lila. Tunnelmassa myös pientä järjestelmällisyyden (aika) ja sekasorron (rikkinäinen lattia ja sieltä syöksyvät perhoset/rusetit?) ristiriitaa. Työn luonnostelun saimme toteuttaa lyijykynää käyttäen, mutta viimeistely piti toteuttaa muulla tekniikalla. Itse valitsin pehmeät pastellivahaliidut, koska en ollut niitä aiemmin käyttänyt. Mietin niiden ja akvarellivärien käytön välillä, mutta tällä kertaa uusi ja kokeilu voittivat. Ehkä oli hyvä niin. Pastellivärien sumuinen jälki toimi ainakin hyvin taustan ja punaisen sumun teossa.

Valmis työ

Kokonaisuudessaan työskentely muuttui loppua kohden yhä miellekkäämmäksi ja opin enemmän ja enemmän pakopisteiden avulla työskentelystä. Työssä edettiin hyvin vaihe vaiheelta ja harjoitusta pakopisteiden käytöstä tuli paljon. Tämä on hyvä muistaa myös lasten kanssa ja tutun ympäristön käyttäminen saattaa auttaa lasta työskentelyssä. Myöhemmin työn jälkeen pohdin, että miksi tilan tekemistä ja perspektiivien käyttöä kannattaisi lasten kanssa kokeilla ja tehdä. Tilan piirtäminen tai perspektiivien käytön idea lähtee ennen kaikkea havainnoimisesta (Rastas, 2012). Lapsen on tärkeää oppia havainnoimaan omaa ympäristöään sekä kuvaamaan sitä. Lapsen olisi hyvä jo alakoulun alemmilla luokilla oppia tilan rakentamisen perustekniikoita ja tutustua rakennuksiin ja rakennusympäristöön. (POPS, 2004.) Tässä kohtaa opettajan on hyvä ymmärtää, millä tasolla tätä lähtee kokeilemaan ja miten oman luokan kanssa. Onko tavoitteena, että 1.luokkalainen suunnittelee tulevan oopperatalon ulkokuoren? Pienten kokeilujen kautta on aina hyvä lähteä ja katsoa sitten myöhemmin, onko omassa luokassa niitä Alvar Aaltoja.

Lähteet:

Perusopetuksen opetussunnitelman perusteet. 2004. Helsinki: Opetushallitus

Rastas, Riitta. 2012. Luento-opetus. 24.9.2012

Taidekoulu Gösta

TyPoGRaFia !

Ensimmäisen KuVi-kurssimme kerran jälkeen ryhdyimme tarkastelemaan typografiaa. Itselle typografia toi ennen kurssin alkua mieleen kirjaintyypit kuten Arial tai perinteinen Times New Roman. Typografia on aiemmin tarkoittanut kirjaisintyyppiä, mutta myöhemmin se on laajentunut. Aamukahvia juodessasi ja lukiessasi sanomalehden sivua katsot itseasiassa typografista tuotetta. Selatessassi internetissä eri sivuilla tuijotat sivuja, joiden typografia on suunniteltu tarkkaan. Typografia on siis laajentunut tarkoittamaan "paino- tai digitaalisen työn ulkoasua ja sen suunnittelua"(Kangas, 2012).  Koko loppu kurssimme ajan kokeilimme, suunnittelimme, tutkimme ja teimme typografisia tuotteita PowerPoint -ohjelmalla tai käsin. Jotta pääsimme aiheeseen sisälle ensimmäinen pieni harjoituksemme oli luoda oma "nimikyltti". Tehtävä antona oli tehdä oma nimikyltti käyttäen muodoista ympyrää, kolmiota ja neliötä ja väreistä sai käyttää mustaa, valkoista sekä päävärejä. Tehtävänanto tuntui ensin hyvin rajoittavalta, mutta työskentely lähti nopeasti liikenteeseen ja kokeilujen kautta päädyin kyseiseen lopputulokseen.



Nimikyltti

Pienen "alkulämmittelyn" jälkeen ryhdyimme työskentelemään enemmän tekstin ja kirjaintyyppien kanssa. Saimme kotitehtäväksi lukea kirjaintyypeistä ja kävimme luennolla vielä tarkemmin läpi kirjaintyyppejä ja kuinka niitä tulisi käyttää. Itselle tulivat täysin uusina oppeina suositukset fonteista otsikoihin, leipäteksteihin ja alaotsikoihin.  Syvennyin myös tarkemmin lukemaan Loirin ja Juholinin (1998) Visuaalisen viestinnän käsikirjasta kirjaintyyppien historiasta ja siitä, kuinka myös siinä ovat vallinneet rokokoon ja barokin ym. aikakaudet. Tämän jälkeen olen itse huomannut tutkivani sanomalehtien sekä muiden painotuotteiden fonttien valintaa. Tätä voisi harrastaa mm. sanomalehtipäivänä tai milloin vain oppilaiden kanssa koulussa. Materiaaleja on helposti saatavilla ja lasten maailmaan liittyviä tuotteita on paljon.

 

Tämän jälkeen lähdimme itse kokeilemaan fontteja internetistä poimitun lauseen avulla. Lausetta pätkittiin tai hajoiteltiin erilaisiin osiin sekä muuteltiin fonttia haluamallamme tavalla. Tehtävänanto oli melko vapaa tällä kertaa ja jokainen sai tehdä omannäköisensä teoksen. Tehtävään annettiin myös hyvin aikaa, jolloin erilaisten vaihtoehtojen ja fonttien kokeiluun jäi hyvin aikaa. Jälleen kerran helppo ja hauska tehtävä toteuttaa myös alakoulussa oppilaiden kanssa. Oppilaiden kanssa voidaan pohtia, kuinka erilaisin fontein voidaan tuoda lauseen tunnelma tai sanoma esille tai kuinka lause voi muuttua, kun se pätkitään osiin tai fonttiin lisätään väri tai muu efekti.

Huoneentaulu

Kyseisten tehtävien avulla pääsimme typografian tutkiskelussa hyvin alkuun ja sisälle yhden typografian osa-alueeseen eli tekstiin ja siihen liittyviin ominaisuuksiin. Pienet harjoitustyöt toimivat tässä opetuksessa mielestäni hyvin ja usein koulumaailmassa ei ole aikaa teettää suuria töitä, joten tehtävien käyttö koulumaailmassa toimii myös hyvin. Odotan innolla uusia kertoja ja lisää typografian maailman sisälle pääsemistä !

Lähteet:

Kangas, O-P. 2012. Luentodia: Fontti on viesti. Turun yliopisto. 

Loiri, P. & Juholin, E. 1998. Visuaalisen viestinnän käsikirja. Helsinki: Inforviestintä Oy.