Käppäilyä täl pual jokke ja vähä arkkitehttuurii

19/3/2013

Erittäin tärkeä ja hyvä keino tukea lasten arkkitehtuurikasvatusta on vierailla ja käydä yksinkertaisesti tukimassa erilaisia rakennuksia. Kun lapset näkevät rakennukset aidossa ympäristössään ja pääsevät tutkimaan niitä lähemmin, lasten ymmärrys arkkitehtuurista kasvaa. Vierailuihin liittyvä kokemuksellisuus saattaa myös kasvattaa lapsen motivaatiota ja auttaa lasta liittämään opittu omaan elämäänsä, koska ollaan muussa kuin kouluympäristössä. Vierailut ja tutkimusreissut voidaan suunnitella sen mukaan, halutaanko tutkia lasten omaa elinympäristöä vai kenties tutustua rakennusperintöön. Parhaimmassa tapauksessa nämä kaksi asiaa sisältyvät toisiinsa !

Omissa kuvataidekasvatuksen opinnoissamme teimme tämän kaltaisen tutkimusmatkan tekemällä kävelyn oman kaupunkimme Turun ympäristössä. Tein kävelyn itsenäisesti, koska olin koko ryhmän demolta valitettavasti poissa. Reittini valikoitui opettajan antaman ArkkitehTOUR kartan mukaan. Turun ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki v.2011 suunniteltiin yhtenä hankkeena erilaisia kulttuurikuntoilureitistöjä. ArkkitehTOUR -kartan reitit opastavat kävelijää tutustumaan keskustan erilaisiin arkkitehtuurisiin ja kaupunkikuvan muodostumiseen vaikuttaviin kohteisiin. (1) Itse valitsin kartan Täl pual jokke -reitin, jossa kävellään itselleni tutuissa yliopiston ja kaupungin itäisen puolen maisemissa. Kokonaisuudessaan kävelyyn minulla meni 2 tuntia ja olisin saanut menemään vielä kauemminkin, jollei ilma olisi ollut niin viheliäisen viileä ja kameran akku olisi ollut kokonaan ladattu. Mutta tervetuloa mukaani Turun maisemiin ja täl pual jokke !

Ensinnäkin hyvä sanoa, että kävely tapahtuu tällä puolella jokea, kun ensimmäinen (1.) kohde on toisella puolella, Kauppatorilla. Kauppatorista sanotaan usein, että se on Turun sydän. Kauppatori on kaupungin päätori ja paikallisten kohtaamispaikka. Itse rakastan Kauppatorin kesäistä toritunnelmaa, jota en valitettavasti tähän aikaan vuodesta saanut ikuistettua. Muutama torimyyjä sentään löytyi. Muutama (minusta) mainittava arkkitehtuurinen rakennus torin ympäriltä ovat C. L. Engelin ortodoksinen kirkko, Suomen vanhimman teatterin Åbo Svenska Teaterin komea rakennus Hansakorttelin kyljessä sekä muuallakin Suomessa tuttu Börsin rakennus. 

C. L. Engelin ortodoksinen kirkko

Åbo Svenska Teater

Maaliskuista toritunnelmaa ja taustalla Börsin rakennus

Itselleni uutta tai mielenkiintoista on torin keskelle ilmestynyt kyltti, jossa kehotetaan kansalaisia kertomaan omista ideoista ja ehdotuksista torin muuttamiseksi. Toriparkki ja muut Kauppatoriin liittyvät keskustelut ovat aina kuumia perunoita turkulaisissa ruokapöydissä. On pohdittu esimerkiksi sitä, kuinka paljon kansalaisten mielipiteitä kuunnellaan. Kyltti näyttää minusta olevan päättäjien hieman surkuhupaisa yritys näyttää heidän kuuntelevan meitä.

Nyt kansalaiset vaikuttamaan !

Seuraavana (2.) kohteena oli ns. Lampun kulma Kauppiaskadun ja Linnankadun kulmassa. Tämä nimitys oli itselleni aivan uusi, mutta sen sijainti ei yllättänyt. Nykyään kulmauksessa toimii urheilubaarina tunnettu Edison. Vanhemmat turkulaiset nimittävät kyseistä paikkaa lampun kulmaksi, koska paikalla toimi ennen lamppukauppa. Olen tästä kuullut aiemmin, kun on pohdittu sitä, mistä Edison baarin nimi kantautuu. Korttelin lähistö on arkkitehtuurisesti hyvin mielenkiintoinen, sillä sen ympärillä on niin 1920-luvun kivitaloja, Kauppiaskadun puutaloja sekä Alvar Aallon suunnittelema Turun Sanomien talo. Omalla tavallaan mielenkiintoinen eri tyylien ja aikakausien sekamelska siis.

"Lampun kulma" ja nykyinen Edison

Alvar Aallon Turun Sanomien talo

Kauppiaskadun puutalot lampun kulmaa vastapäätä

 Kulmalta ei tarvinnut kuin ottaa pari askelta ja sitten olinkin jo kävelyni kolmannessa (3.) kohteessa. Turun kirjasto on omasta mielestäni yksi mielenkiintoisimpia arkkitehtuurisia kokonaisuuksia Turussa. Kirjasto koostuu 1900-luvun alussa rakennetusta vanhasta kiviosasta sekä uudesta hyvin modernista puolesta. Molemmat ovat mielestäni omassa tyylissään kauniita. Tavallaan ne ovat ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta ne kunnioittavat toinen tosiaan. Ne pysyvät kumpikin omassa paikassaan, eivätkä ne yritä sekoittua toisiinsa.

Kirjaston moderni puoli ..

.. ja vanha puoli.

Ja nämä kaksi puolta yhdessä.

Kirjasto sijaitsee kauniilla Vähätorin alueella, joka on nyt kunnostettu kauniiksi kaupunkilaisten oleskelutilaksi. Sen yhdellä reunalla sijaitsee Casagrandentalo, joka yhdessä kirjaston vanhan päädyn kanssa luo Vähätorille ominaisen oman tunnelmansa. Itse henkilökohtaisesti pidän Vähätorin aukiosta erityisen paljon ja Turun kaupunki saa kiitosta sen onnistuneesta kunnostamisesta. Voi että kun sinne saisikin asettaa kesällä oman sohvansa ja vain loikoilla siinä nauttien kesäpäivistä !

Vähätori ja vaikuttava Casagranden talo

Tämän päivän keskusta sijaitsee varmasti monen turkulaisen mielestä aiemmin mainitsemallani Kauppatorilla. Nyt kuitenkin siirryn kävelyreitilläni vanhan keskustan alueelle, joka oli ollut Turun paloon asti (v.1827) tärkein alue Suomesssa eli silloisessa Ruotsin itäisessä maakunnassa. Neljäs (4.) kohteeni oli Vanha keskusta, jonka historia ulottuu 1300-luvulle saakka. Historian havinaa oli siis ilmassa. Tähän Vanhan keskustan alueeseen kuuluvat Vanha Suurtori sekä Turun Tuomiokirkon ympäristössä oleva Kirkkokortteli. Tämän alueen merkitystä Turun historiassa ei voi koskaan liikaa painottaa ja on ihmeellistä, kuinka esimerkiksi Vanhan Suurtorin ja Kirkkokorttelin keskiaikaiset rakenteet ovat säilyneet tähän päivään saakka. Vanhan Suurtorin ympäristöä on pyritty virkistyttämään entiseen loistoonsa järjestämällä kesäisin ja talvisin erilaisia toritapahtumia. Myös uuden Penninsillan rakentaminen toivotaan kasvattavan alueen viettiä. Itse muistan, kuinka muuttaessani Turkuun käsitykseni Turusta muuttui, kun asetuin asumaan Tuomikirkon viereen. Ymmärsin vasta silloin sen todellisen merkityksen Suomen historiassa. Itselleni kirkko on erittäin ja olennainen osa turkulaisuutta. Ja oli hienoa sanoa, että määähän asun täl pual jokke !

Turun Tuomiokirkko

Tervetuloa Vanhalle Suurtorille !

Vanha Suurtori hiljaisuudessaan

Olin siis vihdoin kävelyreitilläni siirtynyt täl pual jokkee ja nyt oli aika jatkaa matkaa historian havinan siivittämänä. Reittini viides (5.) kohde oli nimittäin Piispankadun miljöö, joka alkaa siis Tuomiokirkon takaa ja jatkuu kohti Yliopiston maisemia. Itse rakastan kyseistä katua, koska sen varrella sijaitsee ihastuttavia vanhoja rakennuksia. Aiemmin en ollut osannut huomioida niiden edustavan useita erilaisia rakennustyylejä, mutta kartan opastuksessa mainittiin empire-, uusrenessanssi ja jugendtyylit. Itse en ole kyseisiin tyyleihin erikseen tutustunut, mutta rakennuksia tutkiessa huomasin esimerkiksi koristeellisuudessa ja ikkunoiden ulkomuodossa erilaisia tyylejä. Viehätyin miljööstä niin paljon, että huomasin pian seikkailevani korttelin asuinalueiden pihoilla kuvailemassa. Kyseiseen katuun tutustuminen oppilasryhmän kanssa, jotka ovat käsitelleet erilaisia arkkitehtuurityylejä tai aikakausia, olisi varmasti mielenkiintoista ja samalla voitaisiin toteuttaa erilaisia tunnistamistehtäviä. Tosin itse yritin samaa myöhemmin tutkittuani kyseisten tyylien ominaisuuksiin, mutta se tuntui hankalalta. Toisaalta suuressa ryhmässä on enemmän tarkkaavaisia silmiä, jotka huomaavat erilaisia yksityiskohtia. Ehdottomasti kyseinen kävely olisi ollut mielenkiintoista tehdä toisen henkilön kanssa, joka olisi huomannut vielä enemmän kuin itse. Eri ihmiset myös kiinnittävät eri asioihin huomiota, jolloin olisi voinut tulla aivan erilaisia huomioita esiin.

Tervetuloa Piispankadulle !

Itseäni viehättävät tornimaiset rakennuksesta ulkonevat osiot - sekä herkullinen väri tietty !

Kadulla on myös uuden ajan tyyliä - Sibeliusmuseo

Itse viehätyin kyseisen rakennuksen etupihasta, joka muistutti palatsin kaltaista sisäänkäyntiä (uusrenessanssia?)

Tämä sitten tien toisella puolella

Piispankadun viihtyisä puutalomiljöö

Jälleen hieman myöhäisempää tyyliä

Edustaisiko kyseinen rakennus parvekkeineen jugendtyyliä? Ihastuttava kuitenkin !

Lisää viehättäviä puutaloja

Piispankadun jälkeen taaperran ylös kohti Yliopiston mäkeä (6.kohde). Monet ystäväni ovat hehkuttaneet Turun yliopiston kampusmaista ilmapiiriä ja usein he viittaavat luultavasti juuri Yliopiston mäkeen. Luonnontieteiden talojen ja Päärakennuksen sisäpihan suihkulähde ja nurmikkoalueet huutavat lämpiminä kevät ja syyspäivinä opiskelijoita istumaan alas ja lueskelemaan, kun samalla nauttii auringon paisteesta. Talvisin sisäpiha on kuitenkin melko ankeannäköinen mielestäni, koska rakennusten harmaa laatikkomainen tyyli ei viehätä Piispankadun kaltaisten rakennusten jälkeen. Itse pohdin, että miksi rakennusvaiheessa on päädytty tällaiseen tyyliin? Selkeästi tyylillä on haettu vain toimivuutta ja yksityiskohdat rajattu minimiin. Outo ratkaisu kuitenkin, kun ympärillä on muuten 1800-1900-luvun alun vaikuttavia jugend- ja uusrenessanssityylisiä rakennuksia. Tässä on kuitenkin hyvä esimerkki varmasti siitä, kuinka aikakaudet ja historia vaikuttavat arkkitehtuuriin.

"Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle"

Luonnontieteiden talo 1 - ei neuvostoparakki

Aiemmin en ole mäellä vieraillessani kiinnittänyt huomiota kyseiseen patsaaseen, mutta nyt sen erottuessa lumen seasta se laittoi silmään

Ilman kyseisiä puita mäeltä olisi upea näkymä Tuomirkolle

Kerttulinkadulta tulevat portaat mäelle

Tässä kohtaa kävelyä voisin lähteä kohti TYKSiä ja tehdä kävelyreitistä pidemmän version, mutta päätän tehdä lyhyemmän version. Muuten retkeni venyisi kuin toffee ja kamerani akku vilkkui nyt jo punaisella. Laskeudun siis vain Kerttulinkadulle johtavat portaat alas ja siirryn suoraan kävelyreittini kohteeseen kymmenen (10.), Akatemiantorin ympäristö. Itselleni on hieman epäselvää, mitä aluetta tarkalleen tarkoitetaan, mutta itse laskin siihen Tuomiokirkon takana oleva ympäristön ja Henrikinkadun alun lähistöllä olevat rakennukset. Mielenkiintoista on, että laskeutumalla portaat alas päätyy takaisin Piispankadun kaltaisen rakennusarkkitehtuurin keskelle.

Henrikinkadun puutalomiljöötä

Henrikinkatu

Akatemiatalo Tuomiokirkon takapihalla

Akateemisista tunnelmista siirryn niin kutsutulle Nikolaintorin alueelle, joka on yhdestoista (11.) kohde kävelyreitillä. Alunperin Nikolaintori ulottui Brinkkalan pihalta aina Tuomiokirkolle asti. Nykyään tämän torin halkaisee vilkas Uudenmaankatu. Käytännöllisenä ratkaisuna tien rakentaminen on ollut viisasta, mutta esteettisenä seikkana erittäin harmittava. Pyrin tarkastelemaan ympäristöä niin, että kuvittelen sen ilman vilkasta maantietä. Edessäni avautuu iso ja viihtyisä puistoalue ja suurempi toriala. Tämänkaltaista ajatusleikkiä voisi leikkiä myös lasten kanssa, jolloin he saisivat keksiä itse parannusehdotuksia tai uudenlaisia ratkaisuja. Tämä voisi toimia yksinkertaisena harjoituksena omaan ympäristöön vaikuttamisena ja ongelmanratkaisuharjoitteena. Tällöin voitaisiin pohtia, mitkä ehdotuksista olisivat mahdollisia tai toimivia.

Tuomiokirkkopuisto

Tuomiokirkkopuiston puolella löydän alueesta ja sen rakenteesta hienon kartan, jota en ole aiemmin puiston läpi kävellessäni huomannut. En ymmärrä, miten tämäkin on jäänyt huomaamatta. Bruno Aspelinin pronssiveistos kuvastaa Suomen Turun Kirkkokorttelia v.1756. Infotaulu ja taideteos samassa paketissa - mielenkiintoista !

Nikolaintori tosiaan jatkuu myös Uudenmaankadun toisella puolella. Tähän kuuluu mm. Brinkkalan piha. Itseäni aina Brinkkalan pihalla kävellessäni huvittaa rakennuksen notkuva ulkomuoto. Kyseisen rakennuksen parvekkeelta julistetaan myös joulurauha jokainen jouluaatto.

Kuuluisa "joulurauhaparveke"

Brinkkalan pihan muuta mielenkiintoista arkkitehtuuria

Jostain Brinkkalan pihan talojen välistä sujahdan pienelle välikujalle, jonka olemassaolosta en ole ollut tietoinen. Kuja on poikkeuksellinen Turun kaupungissa, koska se on hyvin kapea ja siten melko keskieurooppalainen. Taustalla oleva auringonpaiste valaisee kujan värikkäät seinät vieläkin kirkkaammiksi ja ihastelen vain kapean kujan tunnelmaa. Luostarin välikatu, kohde 12., oli erittäin vilkas ja jopa Turun pääkatu aikanaan. Kaduilla on soinut musiikki ja laulu ja taustalla kuuluneet kauppiaitten huudot. Pysähdyn kadulle hetkeksi ja yritän kuulla näitä ääniä ja sointuja. Myös arkkitehtuurikasvatuksessa lasten kanssa voidaan koittaa eläytyä draaman avulla erilaisiin ympäristöihin ja sen ajan ihmisten elämään. Se tuo opetukseen elämyksellisyyttä.

Vatsa sisään ja kujaa kohti !

Kujalta palaan takaisin auringon paisteeseen ja Aboa Vetuksen nurkille. Siitä jatkan kohti Hämeenkatua ja Rettigin palatsia, joka on seuraava arkkitehtuuri kohde (13.). Muistan kävelleeni useinpalatsin ohitse ja ihmetelleen sen jylhäistä yksinäisyyttä kaltereiden takana. Villa von Rettig toimii nykypäivänä museona, jossa esitellään oman vuosisatamme taidetta sekä keskiaikaista Turkua. Rettig on siitä mielenkiintoinen arkkitehtuurikohde, että se on rakennettu Gävlessä olevan esikuvan mukaan. Kyseinen rakennus on siis tavallaan jäljennös. Mielenkiintoista tietää, mutta se ei edelleenkään selitä, miksi se on kaltereiden takana. Sisältääköhän museo sellaisia rikkauksia, että ne pitää pitää kaltereiden takana?

Villa von Rettig

Kaltereiden takaa jatkan matkaani kohti pitkiä portaita. Huokaisin vain syvään ja lähdin kapuamaan portaita ylös. Olin tietenkin matkalla Turun korkeimmalle kohdalle, Vartiovuorenmäelle (kohde 14.), joka on itselleni tullut tutuksi piknik-paikkana (tietenkin vappuna). Mielenkiintoista oli lukea sen historiasta kuten puolustuslinnasta, tai että mäellä sijaitseva Luostarinmäen käsityöläismuseo on ainoa Turun palolta säästynyt asuttu puutaloalue. Matkalla oli hauska lukea kylttejä, joissa ilmoitettiin merenpinnan kohta tuhansia vuosia sitten.

Meren pinta -kyltti

Maisemaa korkeimmalta kohtaa

Luostarinmäen puutalotyyliä ..

ja hieman lisää

 Mäen päällä komeilee upea tähtitorni, joka on mielestäni komeimmillaan iltavalaistuksessa. Myös kyseinen rakennus C.L. Engelin käsialaa. Kyseisen tiedon jälkeen nähdä yhteneviä muotoja tai seikkoja Kauppatorin ortodoksisen kirkon kanssa. Vai kuvittelenko vain? Toinen minusta merkittävä rakennus alueella on Turun Vartiovuorenmäen kesäteatteri. Itse yhdistän siihen useita rakkaita lapsuusmuistoja. Itsekin kannattaa arkkitehtuurikasvatuksessa muistaa tämän kaltaisten muistojen merkitys henkilöiden (eli lasten) omaan elämään ja sitä kautta huomioida opetuksessa. Esimerkiksi Vartiovuoren kesäteatteri ei ole välttämättä tähtitornin kaltainen historiallisesti merkittävä rakennus, mutta sitä ei välttämättä kannata sivuuttaakaan opetuksessa.

C.L. Engelin piirtämä tähtitorni

Myös tämä komeus on Åbo Akademin rakennuksia

Tähtitornilta avautuu upeat maisemat myös kohti Tuomiokirkkoa

Kaikkien rakastama Vartiovuoren kesäteatteri

 Sitten on aika seurata jänöjussin jälkiä kohti seuraavaa mäkeä ..

Kaskenmäki (kohde 15.) sijaitsee aivan Vartiovuoren mäen vierellä. Useiden satojen vuosien ajan Kaskenkadulla sijaitsi Pyhän Olavin dominikaaniluostari ja sen tuhoutumisen jälkeen suuri Gadolinin puutarha. Myös Kaskenmäki on kuuluisa vanhoista jugendtaloistaan Kaskenkadun varrella. Rakennusten alakerroissa sijaitsee gallerioita, baari, erilaisia kauppoja ja jopa räätäleitä. Nämä pikkuliikkeet henkivät talojen tyyliin sopivaa vanhan ajan henkeä. Itselleni mielenkiintoinen tieto oli, että mäellä on myös 1800-luvun alussa toiminut huvipuisto Surutoin. Itse yhdistän nimen hieman toisenlaiseen huvittelupaikkaan ..

Kaskenmäki laskeutuu kohti Kauppatoria

Kadunvarren arkkitehtuurityyliä

Tämän päivän Surutoin Kaskenmäellä .. Ei varmaan lapsille tarkoitettu huvittelupaikka?

 Viimeisenä muttei vähäisimpänä (16.) kohteena minulla on Auransilta. Laskeudun Kaskenmäen alas ja astelen kohti siltaa. Aurasillalta näkee minusta upeimmat jokivarren maisemat. Sillalta on kaunis maisema Läntiselle Rantakadulle sekä Tuomiokirkolle. Tutkailin sillan rakennetta tarkemmin ja itselleni uusi huomio olivat pronssiset lamput. En ollut ikinä aikaisemmin kiinnittänyt niihin huomiota ja ehkä hyvä niin. Ne eivät omaa silmää nimittäin hivelleet. Kuvauspäivänä oli siten onnistunut, että sain hienon otoksen liehuvista Suomen lipuista sillan mastoissa. Normaaleina päivinä lipuissa liehuvat muistaakseni Turun vaakunan liput.

Aurasilta

Lampputyyliä

Näkymä Läntiselle Rantakadulle

 Takana on nyt sitten kaksi tuntia turkulaista arkkitehtuuria ja ennen kaikkea historiaa. Paljon jäi mielenkiintoisia yksityiskohtia näkemättä ja monta seikkaa tietämättä. Kävely kuitenkin nostatti rakennusperinnöllistä tietouttani ja ennen kaikkea kiinnostustani huomattavasti Turun vanhoja rakennuksia kohtaan. Jos saisin myös tulevaisuudessa oppilaissani edes hieman samankaltaisen tunteen heräämään, teen ehdottomasti myös itse kävelyjä oman opetuskouluni arkkitehtuurisissa kohteissa.

Lähteet:.

(1) Kulttuurikuntoilu - Turku 2011

ArkkitehTOUR - karttaopas kaikissa kohdissa

Kaupunkiarkkitehtuuri

 14/2/2013

Kuvataiteen opetussuunnitelman sisältöihin kuuluu luonnon, rakennusten ja rakennusperintöön tutustuminen. Oppilaiden tulisi pohtia, miten ilmaisukeinot ja tyylit ovat vaihtuneet historian aikana ja tutkia ympäristöään esteettisestä, eettisestä ja ekologisesta näkökulmasta. (1) Esimerkiksi lapset voivat ensin tarkastella pyramideja historian ja tyylien kannalta. Tämän jälkeen voidaan pohtia, kuinka eettistä suurten  rakennusten rakentaminen orjatyövoimalla oli, vaikka ne kuinka esteettisiä ja mahtavia olisivatkin. 

Kun arkkitehtuurikasvatuksessa tutkitaan rakennuksia ja rakennusperintöä, voidaan helposti lähteä suoraan tutkimaan vieraista kulttuureista peräisin olevia historiallisia rakennuksia. Tämä perustellaan usein sillä, että on helppo käsitellä sellaista rakennusta, joka on yleismaailmallisesti tuttu ja jokainen oppilas on varmasti sen nähnyt jossain kuvassa, videossa tai muussa dokumentissa. Arkkitehtuurikasvatuksessakin on kuitenkin on tärkeää tutustua rakennuskulttuuriin ensin lapsen oman lähiympäristön kautta. On tärkeää muistaa lähteä lapsen elämismaailmasta liikkeelle ja tutustua ensin häntä lähellä oleviin sisältöihin. Tämä myös varmasti motivoi lasta ja tuo opetukseen merkityksellisyyttä. Kun tutustutaan lasten oman elinympäristön rakennuskulttuuriin se voi olla mm. oman kunnan tai kaupungin kirjaston, kunnantalon, teatteri- tai museorakennuksen tarkastelua. Arkkitehtuurikasvatukseen ei kuulu myöskään vain talojen ja asuttavien rakennusten tutkiminen. Oppilaiden kanssa voidaan tutkia myös muita arkkitehtuurisia rakennelmia kuten siltoja, muureja ja teitä.

Miksi lapsen sitten tarvitsee tutustua oman kuntansa tai kaupunkinsa arkkitehtuuriin? Lapselle on tärkeää oman elinympäristönsä havainnointi ja tutkiminen ja tätä kautta ymmärtäminen. Näin hän pystyy luomaan merkittäviä suhteita omaan elinympäristöönsä ja kenties vaikuttamaan siihen. Tärkeää on myös laajentaa opetusta muihin ympäristöihin, jotta oppilaan ymmärtämys ja tuntemus kasvaa. Erilaisiin arkkitehtuurisiin rakennuksiin ja rakennusympäristöihin tutustuminen auttaa oppilasta laajentamaan tietämystään ympäristöstä ja sen estetiikasta ja mitä erilaisia ekologisia arvoja niiden rakentamiseen liittyy.

Kuinka näitä aihealueita voidaan opetuksessa käydä läpi? Ensinnäkin mielestäni vierailukäynnit oman lähiympäristön rakennusten äärellä on mielestäni kokemuksellisen opetuksen ja oppilaan havaintojen tekemisen kannalta tärkeää. Rakennuksia voidaan tutkia myös tekemällä itse, jolloin lapset ongelmanratkaisun kautta selvittävät arkkitehtuurisia kysymyksiä kuten mikä on rakennuksen käyttötarkoitus, mistä materiaalista se on valmistettu/valmistetaan, mitä esteettisiä tai eettisiä seikkoja on otettava huomioon. 

Me toteutimme tätä kautta pari- tai ryhmätyönä kaupunkiarkkitehtuuriaiheisen tehtävän, jossa piti toteuttaa kierrätysmateriaaleista jokin kaupunkirakennus. Me toteutimme Veeran kanssa styrokspaloista sillan (mahdollisuuksina oli silta, torni ja muistaakseni portti). Siltaan päädyimme sen vuoksi, että styrokspalojen hienot kaarevat pinnat ja sen muoto jo aistivat mielestämme jykevää keski-eurooppalaista sillanrakennuskulttuuria. Mahtipontisia kaaria ja jykeviä pilareita - tästä se ajatus sitten lähti ja työskentelymme sujui kuin olisimme toistemme ajatuksia lukeneet. Työskentelymme sisälsi paljon kokeilua ja erilaista ongelmanratkaisua: välineiden kokeilu, rakennelman tasapainoittaminen, esteettisyyden ratkaiseminen sekä ekologisuus. Välineistä kokeilimme erilaisia puukkoja ja sahoja, joista pieni ja terävä saha osoittautui parhaaksi isojen palojen leikkaamiseen ja puukko taas viimeistelyyn. Sahailimme ja kokeilimme erilaisia paloja pilareiksi, jotta siltamme tasapainoittuisi ja vankistuisi. Näistä paloista pyrimme tekemään mahdollisimman siistejä, jotta sillan esteettisyys ei rikkoutuisi. Ekologisuus taas toteutui sillä, että kiinnitimme palat yhteen hammastikuilla, jotta sillamme palat voidaan käyttää opetuksessa uudestaan. Lopputuloksena syntyi taideteos Penninsilta 2.0.

Penninsilta 2.0

 Nimi viittaa omaan lähiympäristöömme Turkuun, sillä Penninsillan rakennus Aurajoen rannassa on alkanut. Tässä on kuitenkin meidän viimehetken (parannus)ehdotuksemme sillan ulkomuodoksi. Mahtaisikohan kyseinen ulkomuoto ilahduttaa turkulaisia päättäjiä? Penninsilta-projektin aikana hteistyö sujui helposti yhdessä pohtien ja pähkien. Vaihdoimme ajatuksia ja ideoita, jolloin rakennusprosessimme itseasiassa tällä kertaa nopeutui, koska käytännöllisin ratkaisu löydettiin nopeasti jakamalla nämä ideat ja ajatukset. Myös oikeassa elämässä arkkitehtuurit joutuvat konsultoimaan omia työkavereitaan, rakennusinsinöörejä sekä muita alan ammattilaisia. Arkkitehtuuri on suurta yhteistä ongelmanratkaisua, joka on helppo ilmentää koulumaailmassa ryhmätyöskentelyn kautta. Töitä voidaan totta kai suorittaa myös yksilötyöskentelynä, mutta ryhmätyöskentely tuo esiin alalle tyypillistä työskentelyä. Muiden kanssa työskentely on myös totta kai oppilaan sosiaalisten sekä metakognitiivisten taitojen kehittymisen kannalta edistävää. Muiden ideoiden ja ajatusstrategioiden kuunteleminen auttaa oppilasta jäsentämään uudenlaisia ajattelumalleja ja näin omaksumaan erilaisia tapoja lähestyä ja toimia tehtävissä. Ainakin itse huomasin ajatusten vaihdon olevan virkistävää, sillä kaverin ajatukset toivat esiin uusia tapoja tehdä ja toimia. Hän myös auttoi joissakin kohdissa ja näin itselleni hankala ongelma saatiin ratkaistua helposti. Yhteistyö on siis voimaa.

Lähteet:

(1) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2004. Helsinki: Opetushallitus.

WAU-arkkitehtuuria

6/2/2013

Tällä demolla paneuduimme arkkitehtuurikasvatukseen ja mitä se oikeastaan voisi olla. Useimmiten, kun mainitaan sana arkkitehtuuri, mieleeni tulevat suuret ja valtaisat rakennukset, paljon suunnittelua ja tarkkoja mittauksia, oudonmallisia rakennuksia ja graafisia muotoja. Arkkitehtuuri kattaa kuitenkin kaiken rakennetun ympäristön ympärillämme, joten sen kenttä on hyvin paljon laajempi kuin osaan kuvitella. Arkkitehtuurikasvatus ei siis ole vain isojen rakennusten tuijottelua ja niiden tutkimista. Arkkitehtuurikasvatusta tapahtuu usein jo kotona ennen kouluikää. Esimerkiksi kotona sohvatyynyistä ja vilteistä rakennetut majat ovat hyvä esimerkki lasten omista arkkitehtuurikokeiluista. Majaa rakentaessaan lapsi suunnittelee, kokeilee, valitsee materiaaleja ja pohtii käyttötarkoitusta. Niin kuin kaikessa arkkitehtuurissa suunnittelijan pitää. Heti tunnin alkuun avarsimme siis näkökulmaamme arkkitehtuurikasvatukseen ja mitä se voisi olla. Se voi olla esimerkiksi pahvilaatikon sisälle suunnitellun huoneen toteuttamista, omien fantasiatalojen piirtämistä ja suunnittelua, rakentelua maitotölkeistä tai pohjapiirustusten tekemistä. Monen henkilön arkkitehtiura on siis alkanut jo hyvin nuorena.

 Tämän jälkeen pidimme visailun muodossa katselmuksen maailmaan tunnetuimpiin arkkitehtuurisiin kohteisiin kuten Taj Mahal, Eiffel -torni, Barcelonan kaupunki sekä paljon muita. Rakennukset näytettiin ensin, jolloin saimme kirjata ylös kaiken mitä tiesimme ja tämän jälkeen teimme faktapainoitteisen uusintakierroksen. Jokainen sai myös kertoa kohteesta mielenkiintoisia faktoja, jos sattui tietämään. Rakennuksiin ja niiden syntyy liittyy useita mielenkiintoisia erilaisia seikkoja, joita ei kenties historoitsijoiden keskuudessa pidetä tärkeinä, mutta on mielenkiintoista kuulla. Mielestäni hauska tapa tutustua myös oppilaiden kanssa erilaisiin rakennuksiin tavallisen PPT-esityksen sijaan. Visailu toimi myös eräänlaisena johdatuksena meidän seuraavaan aiheeseemme tunnilla.

Casa Batllo - Barcelona 2010

Aikanaan kyseiset kohteet ovat aiheuttaneet WAU tai HÄH? -kokemuksia katsojissa ja nykykielessä on syntynyt uusi termi WAU-arkkitehtuuri. Tämä tarkoittaa arkkitehtuuria, jonka on tarkoitus luoda rakennuksia ja monumentteja, jotka saavat katsojassa aikaan WAU-reaktion. Rakennuksen ei siis kuulu sulautua ympäristöönsä vaan nousta sieltä esiin. Tässä Rakennuslehden sitaatti aiheesta:

Viime aikoina suomalaisen arkkitehtuurikeskustelun puheenaiheena on ollut wau-arkkitehtuuri eli suuret monumentaaliset, hätkähdyttävät rakennukset, jotka voisivat muotoutua kaupunkien maamerkeiksi. Suomessa varsinaista wau-arkkitehtuuria tuskin onkaan, mutta tietynlaisia maamerkkejä ovat esimerkiksi entinen Nesteen (nykyinen Fortumin) torni Espoossa, Kone Building sen vieressä, Kiasma ja Sanomatalo Helsingin keskustassa. 

Katsoimme aiheeseen liittyen videon Matti Suurosen suunnittelemasta Futuro-talosta, joka varmasti aikanaan herätti monenlaista ihmetystä katsojissa. Kyseinen rakennus myös erottautuu ympäristöstään hyvin ja oli aikanaan (ja edelleen) melkoisen ihmetyksen aiheuttaja. Ainakin itselläni leuka loksahti, kun kyseisen hökötyksen näin.

Matti Suuronen - Futuro

 Varsinaisena työnämme ei kuitenkaan ollut toteuttaa puhdasta WAU-arkkitehtuuria vaan yhdistää siihen kenties filosofialtaan sen vastakohtaista arkkitehtuuria: organic archtitecturea. Organic architecturessa pyritään ihmisasutuksen ja luonnon symposioon eli yhteensulautumiseen. Arkkitehtuurin ja muotoilun muodot sulautuvat ympäröivään ympäristöön ja luovat harmoniaa. Tehtävänantomme oli itseasiassa melko vapaa, mutta tarkoituksenamme oli luoda jotain luonnonmukaista arkkitehtuurimuotoilua ja tämän jälkeen keskustella parin kanssa valinnoista ja suunnittelusta. Katsoimme aiheeseen liittyen videon, jossa suunnittelija paperin rypistämällä lähti liikenteeseen suunnittelussa. Hän tallensi rytätyn paperin muodot paperille ja lähti näin eri voimapapereille päällekkäin piirtäen muodostamaan työtään. Piirtämällä läpinäkyville voimapapereille jäljennys oli helppoa ja myös aiempiin toteutuksiin palaaminen.

Itselleni kyseinen aihe aiheutti ensin täyden blackoutin ja töyhön lähteminen oli vaikeaa. Kyseinen kerta oli nimittäin erittäin sirpaleinen sisällöltään ja tavallaan punaisen langan löytäminen demokerrasta oli vaikeaa. Itse en siis ollut kovin hyvin sisäistänyt tässä vaiheessa, mitä arkkitehtuurikasvatukseen liittyvää aihetta me tutkimme ja harjoittelimme. Lähdin kuitenkin työstämään työtäni aikarajoituksen paineessa ja videon mallin tapaan rypistin myös itse pienen huivini kasaksi. Jäljensin huivin muodot voimapaperille ja lähdin tätä kautta assosioimaan ja vain piirtämään ja värittämään erilaisia pintoja.

Kasassa oleva huivini ja voimapaperipiirros

Jossain kohtaa näkemykseni vihreään rinteeseen upotetuista taloista, jotka ovat sijoitettu kerroksittain kuin riisipellot, syntyi ja ideani "Hobittilasta" tuli. Suunnittelin siis asuinrakennuksen, jossa on useita asuntoja upotettuina sisälle maahan ja ulospäin näkyvät vain ikkunat ja ikkunalaudat. Ideassa on selkeästi jotain samaa kuin Taru Sormusten Herran Konnussa ja tämän vuoksi nimesin asuinrakennuksen Hobittilaksi.

Idea alkaa löytyä ..

Keskustelin Hobittilastani Paulan kanssa, joka antoi työhöni mielenkiintoisia parannusehdotuksia, joita pyrinkin toteuttamaan. Esimerkiksi hän ehdotti erilaisten ja erikokoisten ikkunoiden teettämistä asuintoihin, jotta asunnot olisivat yksilöllisiä ja sen ulkomuoto ei muistuttaisi liikaa neuvostoajan parakkia, vaikka se vehreään rinteeseen olisikin upotettuna. Parin kanssa tällainen ajatustenvaihto oli mielestäni hyvin mielenkiintoista ja opettavaista. Toinen ihminen pohtii asioita hyvin erilaisesta näkökulmasta ja uusien ideoiden vastaanottaminen on rakentavaa. Samalla opit avartamaan omaa ajatteluasi. Joudut myös kertomaan omasta ajattelustasi toiselle henkilölle ja perustelemaan ratkaisujasi, jolloin pohdit niitä syvällisemmin. Erittäin hyvää harjoitusta lapselle itsesäätelytaitojen kehittymiseksi.

Ja tässä lopputulos

Loppujen lopuksi saimme siis toteuttaa eräänkaltaista fantasiadesignia, koska tehtävänannossa myös mainittiin, että suunnitelman ei tarvitsisi olla toteuttamiskelpoinen. Tämä helpotti tehtävään paneutumista, mutta hauskana kehitystehtävänä voisi olla toteuttamiskelpoisen yksilön suunnittelu tai pohtiminen. Koulussa oppilaat joutuisivat ratkomaan talon rakentamiseen liittyviä ongelmia ja miettimään ratkaisuja, jotta talo/rakennus voitaisiin tehdä. Tätä voitaisiin toteuttaa myös parin kanssa, jolloin kahdet aivot yhdessä voisivat tuottaa enemmän ratkaisuja kuin yhdet. Näen siis arkkitehtuurikasvatuksessa olevan paljon mahdollisuuksia lasten ongelmanratkaisutaitojen kehittämisessä ja harjoittelussa. Sen kautta lapset voivat tavallaan leikin ja mielikuvituksen avulla ratkoa ongelmia, jolloin liikutaan myös turvallisessa oppimisympäristössä.

Keramiikkamuotoilua - Tonfisk Design ja savi

30/1/2013

Tällä demokerralla pääsimme tutustumaan keramiikkamuotoiluun niin ammattilaisen avulla kuin kokeilemalla itse. Ensin menimme vierailemaan turkulaistuneessa Tonfisk Designissä. Tonfisk Designin perustivat Brian Keaney ja Tony Alfström vuonna 1999. He eivät vain lähteneet myymään yhtä tuotetta ja sitä kautta hakemaan tunnustusta vaan heidän tavoitteensa oli kunnianhimoisempi: he päättivät lähteä myymään kokonaista brändiä, koska he näkivät sen olevan pitkässä juoksussa kannattavampaa. Molemmat olivat juuri valmistuneet TAIKista eli nykyisestä Aalto yliopistosta, joten täytyy sanoa, että pojat olivat aika rohkeita. Se kuitenkin kannatti, sillä nyt Tonfisk Design on saanut pientä jalansijaa muotoilun alueella ja he ovat laajentaneet tuotantonsa Kiinaan, jotta he voisivat tarjota tuotteitta kuluttujaystävälliseen hintaan.

Tonfisk Designissä ja toinen perustaja Brian

 Kun tutustuimme yhtiön tiloihin Turussa, meidät vastaanotti toinen perustaja Brian. Hän kertoi meille mielenkiintoisesti juuri yhtiön alkuvaiheista ja mitä haasteita siihen kuului. Hän myös avarsi heidän muotoilufilosofiaansa. He uskovat uuden muodon sijaan uuden idean keksimiseen. Muotoilun maailmassa ei tarvitse koko ajan keksiä uusia muotoja ja malleja, kunhan keksit uuden idean. Tonfiskin Newton sokerikko+kermakko on hyvä esimerkki tällaisesta innovatiivisuudesta. Brian myös selosti meille tarkkaan, kuinka tuotteen valmistusprojekti etenee suunnittelusta valmistukseen saakka. Itselleni parhaiten jäi mieleen, kuinka paljon kokeiluja suunnittelu ja valmistustyö vaatii. Sekä se tosiseikka, että funktionaalisuus vaikuttaa suuresti tuotteen ulkomuotoon. Esimerkiksi Iittalan Teema-astiaston kaarevat reunat eivät johdu pelkästään esteettisestä syystä vaan käytännönseikasta valmistusvaiheessa.

Brian selostaa muottien käyttöä

Newton sokerikko+kermakko - tuleva joululahja veljelle !

Briania kuunnellessa alkoi myös ymmärtää, että kyseinen ala ei ole pelkästään kivaa käsillä puuhailua. Usein ihmisillä on erittäin kaunisteltu mielikuva muotoilijan työstä ja heidän maailmastaan. Brianin ja Tonyn työhön ei kuulu vain kippojen ja kuppien valmistus vaan koko tuotannon kaari. Tai tällä hetkellä tuotteiden sarjavalmistus on siirretty Kiinaan, mutta ilmeisesti tämäkin siirtymävaihe ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Kokonaisuudessaan käyntikerta oli hyvin avartava ja avarsi erittäin paljon muotoiluun liittyviä kysymyksiä. Erityisesti tuotteiden suunnittelussa tulee ottaa niin paljon käytännönasioita (materiaaliin ja valmistukseen liittyen), että eivät hekään voi aivan mitä tahansa valmistaa. Silti pitäisi myös valmistaa aina jotain uutta.

Tonfiskin teesetti

Tonfiskin öljy- ja etikkasetti

 Kuvataiteen peruskoulun opetussuunnitelmaan sisältyy arkkitehdin ja muotoilijan työhön tutustuminen ja minusta tämänkaltainen vierailukäynti, jonka me teimme on erittäin hyvä keino tutustua taiteilijaan ja päästä sisälle hänen työmaailmaansa. Itselleni muotoilun maailma avautui paljon paremmin kuin opettajan selostuksena luokkatilassa. Pääsimme tapaamaan itse taiteilijan, kuuntelemaan häntä, näkemään hänen työtilansa sekä kyselemään, jos meille jotain kysymyksiä heräsi. Mahtava tilaisuus siis ja kokemuksellinen elämys. Onneksemme Tonfiskin tilat ovat vartin kävelymatkan päässä koulumme tiloista, joten koko vierailuun meni vain n. 2 tuntia. Sen ei siis aina tarvitse olla koko päivän kestävä suuri ponnistus. Lasten kanssa toki näihin kertoihin sisältyy paljon aina muuta ekstratoimintaa kuten vessakäyntejä, katoavia lapasia ja pipoja, tönimisiä sekä ym. Kuitenkin itselleni jäi ehdottomasti positiivinen mielikuva käynnistämme ja voin sanoa sisäistäneeni jotain.

Tonfisk Design tuotteet ovat keramiikkatuotteita, koska ne ovat valmistettu savipohjaisesta materiaalista posliinista. Koululle ja kuviksen luokkaan palattuamme me tutustuimme keramiikan toisen materiaaliin punasaveen. Punasavea on erilaisia riippuen sen koostumuksesta. Se on kuitenkin yleisimpiä materiaaleja, joita koulussa käytetään. Siksi on hyvä tutustua juuri kyseiseen savimateriaaliin. Kävimme opettajan johdolla läpi yleisimpiä saven käsittelyyn ja muotoiluun liittyviä seikkoja, jotka tulee muistaa savea työstäessä sekä savituotteita suunnitellessa. Esimerkiksi oma tehtävämme oli jonkin säilytysrasian valmistaminen, jolloin esimerkiksi pallotekniikka on hyödyllinen sen valmistuksessa. Muodosta savesta kaksi syvää kuppia, jonka jälkeen laitat toiseen kuppiin sanomalehdistä muotoillun pallon. Laitat kupit yhteen, jonka jälkeen muotoilet ne yhteen palloksi. Tämän jälkeen voit muotoilla mieleisesi säilytysrasian. Tämän jälkeen voit rautalankaleikkurin avulla leikata rasian kannen helposti. Tai ainakin näin se tapahtuu teoriassa. Helppous riippuu siitä, kuinka paksu sinun rasiasi reunat ovat ja kuinka koristeellinen rasiasi ulkomuoto on. Itse halusin valmistaa kookospähkinännäköisen säilytysrasian, jonka karhea pinta meni pilalle, kun jouduin liian voimakkaasti käsittelemään sitä leikatessani kantta. Tämän vuoksi tein rasian muodon uudestaan, sitten leikkasin ja vasta tämän jälkeen viimeistelin pinnan. Tavallaan kantapäänkautta-opittu-kokemus oli hyvä, koska sain heti käytännössä kokea, mitä muotoilijan työ on; kokeiluja,ongelmanratkaisua, kokeiluja, ongelmanratkaisua ja kokeiluja.

Kookospähkinä saamassa väriä pintaan

 Oma ideani savityöhöni syntyi saven väristä, joka mielestäni muistutti kookospähkinän väriä. Olimme juuri puhuneet turhista muotoilutuotteista ja esille olivat tulleet banaani-, rypäle-, ja muut hedelmärasiat. Tavallaan työni on siis myös herättely turhamaisuuteen sillä kookospähkinä ei luultavasti tarvitse omaa säilytysrasiaa. Vai oletteko joskus pelänneet hajottavanne kookospähkinän kovan kuoren? Itse ajattelin sijoittaa rasian keittiöön ja säilöä rasiassa kenties muita pähkinöitä tai opiskelijakaverini antoi ihanan idean säilyttää kookoshiutaleita rasiassa ! Savitöiden polton jälkeen maalasin kookospähkinäni tumman ruskealla sävyllä käyttäen pulloväriä. Pullovärin valitsin vain sen vuoksi, että siitä löytyi valmiiksi ruskeaa, jolloin pystyn sekoittamaan siitä ja mustasta tummanruskean sävyn. Parempi valinta olisi ollut akryyliväri, mutta päällystän kookospähkinän sisuksen viellä erikeeper-liimalla, niin se on valmis tarjoilemaan kookoshiutaleita !

Se mitä jäin tällä kertaa kaipaamaan opetuksesta oli pohdinta, mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, kun työskentelet lasten kanssa käyttäen savea. Savi on nimittäin erittäin omanlaisensa materiaali ja vaatii paljon ennakkotyötä ja -suunnittelua, jos teettää savitöitä lasten kanssa luokassa. Itse tein juuri SO4-harjoittelussa lasten kanssa savitöitä ja tein paljon taustatutkimusta savesta ja kyselin paljon opettajaltani, mitä kaikkea tulee ottaa huomioon. Olemme kuitenkin opiskelemassa kuvataiteen opettajiksi ja tämä on mielestäni tärkeä asia muistaa meidän opetuksessamme.Välillä meidän tulisi pysähtyä pohtimaan, mitä ongelmia ja asioita saattaa tulla eteemme, jotta osaisimme myös niihin varautua.

Lähteet:

Tonfisk Design kotisivu

Keramiikka

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004

AALTOilua Suomen muotoilun harjalla

23/1/2013

Alvar Aalto. Kyseisen henkilön nimi herättelee itsessä useita ajatuksia. Arkkitehtuuri. Muotoilu. Design. Aalto-maljakko. Vanha mies. Suomalainen. KUP8 -kurssilla käsittelemme arkkitehtuuria ja muotoilua ja Alvar Aalto on käsite kyseisillä aloilla Suomessa. En siis ihmetellyt, jos tutkimme kokonaisen demokerran ajan Alvar Aallon elämää, tyyliä sekä hänen tuotteitaan. 

Kotitehtävänämme oli jo ennestään tutustua Alvar Aallon tuoleihin netissä. Tunnilla tehtävänämme oli piirtää nopeasti yksi muistamistamme tuoleista. Itselleni piirtyi mieleen Aallon nojatuoli, jossa on musta istuinosa sekä puusta valmistettu aaltomaiseen muotoon suunniteltu käsinoja-jalka-yhdistelmä. Tämän jälkeen tehtävänämme oli täydentää kaverin kuvaa ja lopuksi vielä kirjoittaa johonkin kuvista kolme adjektiivia, jotka tulevat mieleen tuolia katsoessa. Tämän jälkeen tarkastelimme ylöskirjoitettuja sanoja. Melko usein toistuivat sanat yksinkertainen, joustavuus, vahva tai vaikkapa kaareva. Useita muitakin sanoja oli, mutta nämä tulivat nyt mieleen. Nämä kaikki adjektiivit ovat kuitenkin varmasti sopivat Aallon tuotoksiin, joka on suomalaisille hyvin tuttua ja melkein kuka vain osaa tunnistaa Aallon tuotteen.

Mieleeni tullut nojatuoli

Tämän jälkeen tutustuimme Alvar Aallon tyyliin tarkemmin lyhyen dokumentin kautta, joka käsitteli Alvar Aallon työhistoriaa ja erityisesti hänen tyyliänsä. Tämä auttoi meitä tulevassa tehtävässä. Opettajamme antoi meille tietyt materiaalit ja välineet, joilla meidän tuli toteuttaa jokin kaluste, joka toteuttaa aaltomaista ideaa ja tyyliä. Materiaaleina meillä oli esimerkki hammastikkuja, pahvia, jäätelötikkuja, metallilankaa sekä erilaisia kierrätettäviä materiaaleja. Aikaa meillä oli tehtävään noin tunnin verran. Yleensä tämä pelästyttää itseni, kun annetaan tietty aikarajoitus. Tällä kertaa kuitenkin itselleni tehtävä oli selkeä ja näin oman tuotokseni mielessäni heti. Päätin rakentaa pahvista ja jäätelötikuista lieriönmuotoisen tarjoilukalusteen, joka voisi myös toimia jalkapallina. Valitsin tarjoilukalusteen muodoksi lieriön, koska se edustaa mielestäni Aallon sulavaa ja kaarevaa tyyliä hyvin. Pahvi ja jäätelötikut taas edustavat luonnonmukaisten materiaalien käyttöä, jota Aalto harrasti myös paljon. Esimerkiksi jäätelötikut tuovat mieleen puuelementin, joka on hyvin yleinen Aallon tuotteissa.

Materiaaleja

Ympyränmuotoiset pahvit muodostivat kalusteen kannen ja pohjan kun taas jäätelötikuista muodostui lieriön seinät. Tosin jätin tikkujen välille ilmatilaa, jotta se ei näyttäisi liian raskaalta. Tikut maalasin kiinni kuumaliimalla, joka onnistui melko helposti. Loppujen lopuksi olin melko nopea työssäni ja itselleni jäi hyvin aikaa. Katsellessani muiden ahkeraa työskentelyä pohdin, olinko liian nopea ja oliko ideani liian yksinkertainen? Eikö Aallon kalusteet juuri ole yksinkertaisia ja päätin pysyä lopputuloksessa, johon olen tyytyväinen. Itse pidän puusta erityisesti elementtinä ja omasta mielestäni kaluste tuo esiin Aallon tyylipiirteitä kuten rimamaisuutta, muunneltavuutta ja sulavia linjoja.

Tarjoilukaluste vai ..

.. lehtiteline?

Tämän jälkeen esittelimme kukin vuorollamme oman työmme ja kerroimme, kuinka työ edustaa aaltomaista muotoilua ja pyrimme myymään omaa työtämme kuluttajille. Tehtävä oli hauska ja auttoi todella pohtimaan, mikä on oleellista Aallon tyylissä ja millaista muotoilua hän teki. Tämänkaltaiset roolileikit ovat usein myös hyvin toimivia koulumaailmassa. Lapsi oppii ongelmanratkaisun kautta pohtimaan ja ratkaisemaan ongelmia sekä oppii samalla esiintymistaitoja. Jokaisen työtä myös kommentoi yksi opiskelijatoveri, jolloin jokainen sai palautetta omasta työstään. Palautteen antaja sai myös harjoitusta rakentavan palautteen annnosta ja näin keskityimme myös tarkemmin kuuntelemaan ja tarkastelemaan toinen toistemme töitä. Opiskelijatoverit myös keksivät mahtavia ideoita kehittää tuotteita ja esimerkiksi omalle työlleni keksittiin vielä yksi lisäfunktio: lehtiteline. En itse ollut edes ajatellut asiaa, mutta loppujen lopuksi se oli itseasiassa funktioista mielestäni kaikkein innovatiivisin ja mieluisin ! Hmm. Pitäisiköhän alkaa harjoittelemaan puusepäntaitoja ja ryhtyä kehittelemään kyseistä ideaa ...

Tuotteiden esittelyä

Muiden tuotoksia - selkeää Aaltoilua !

Täikamman kanssa kampojen historiassa

22/1/2012

Uusi vuosi, uudet kujeet. Vuoden alussa aloitimme uuden kurssin eli KUP8, jossa keskitytään arkkitehtuurin ja muotoilun tutkimiseen sekä sen toteuttamiseen itse ja lasten kanssa ! Ensimmäisenä tehtävänämme oli perehtyä esinesuunnitteluun yhden esineen kautta. Perehdyin aiheeseen itsenäisesti, koska joululomalla Intiasta tuomani vatsapöpö kiusasi minua vielä, kun opiskelijakaverini tutustuivat aiheeseen tunnilla. Valitsemamme esineen tuli olla käteen sopiva pienesine kuten kynä tai tiskiharja tai vastaava. Sen historiaa tuli tutkia sekä kerätä kuvamateriaalia eri aikakausilta ja kulttuureista. Tarkemman tutkimuksen jälkeen tehtävänämme oli suunnitella esineestä koriste-esine eli muuttaa esineen käyttötarkoitus välineestä koristeeksi. Hmm. Katsotaan, miten käy !

Itse valitsin esineekseni hiuskamman. Ensiksi selvennän ja teen erottelun, että kyse ei ole hiusharjasta vaan -kammasta. Hiuskampa on hiusten ylläpitoon, koristeluun tai hygienisiin tarkoituksiin suunniteltu esine. Hiuskampoja on valmistettu niin muovista, puusta, luusta, metallista ja hopeasta. Materiaalivaihtoehdot ovat rajattomat. Hiuskammassa on ns. piikkejä, jotka on kiinnitetty varsiosaan ja joilla hiuksia harjataan. Piikkejä saattaa olla koko varsiosan mittaisesti tai sitten varsiosa voi jatkua erikseen pidemmälle, jolloin kammassa on myös kahvaosa. Allaolevassa kuvassa on esimerkkejä erilaisista hiuskammoista:

Kampoja tänään - huomaa erilaiset mallit (kuva täältä)

Entäpä kamman historia? Ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuka on kamman ensimmäisenä keksinyt. Itselleni yllättävänä tietona tuli, että kammat ovat arkeologisissa kaivauksissa vanhimpia ihmisten keksimiin välineisiin liittyviä löytöjä. Ensimmäisten kampoja muistuttavien löytöjen uskotaan olevan v. 5500 eKr Egyptistä ja Persiasta. Kamman käyttötarkoituksen on alunperin ajateltu olevan täiden ja muiden loisten poisto.  

 

Täikampa 500-l Egyptistä

Tämän päivän täikampa - eipä ole malli paljoa muuttunut !

Hygienian ylläpitämisen lisäksi kammalla on varmasti myös aina ollut kauneuteen liittyvä tarkoitus. Kamman avulla naiset ja miehet ovat saaneet siistittyä hiuksensa ja partansa. Esimerkiksi viikinkien aikaan (800-900 -luvuilla) Iso-Britaniassa niin naisilla kuin miehillä oli tapana kasvattaa pitkät hiukset. Jotta hiukset pysyivät siisteinä tähän tarvittiin jokin apuväline. Alla on kuva Englannista löydetystä kammasta ja sen kotelosta. Kampa on valmistettu hirvensarviluusta ja raudasta. Kamman materiaalit viittaavat siihen, että sen omistaja on kuulunut keskiluokkaan.

Englannista löydetty hirvensarvikampa (800-900 jKr.)

Kamman materiaali saattoi siis entisaikaan myös kertoa omistajan sosiaaliluokasta. Useimmiten rikkaat ja hyvätuloiset omistivat norsunluusta, kilpikonnan kilvestä tai hienometalleista (kulta, hopea) valmistettuja kampoja. Myöhemmin norsunluusta ja kilpikonnan kilvestä valmistettujen kampojen tekeminen kiellettiin eläinten oikeuksien vuoksi.

Norsunluukampa 200-300 jKr

Luusta tehty kampa Sierra Leonesta (Afrikka)

Kammalla on ollut myös koristeellinen tarkoitus sen koko historian ajan. Kiinassa naiset käyttivät erityisen paljon hiuskoruja koristamaan heidän ulkoasuaan. Hiuskoriste kiinnitettiin hiuksiin koristeena tai kampa saattoi myös pitää kampauksen yhtenä kokonaisuutena. Kampa on myös saattanut kuulua papin asusteisiin 1000 -luvulla. Englannista on nimittäin löydetty norsunluusta tehty kampa, jota on käytetty uskonmenoissa ja jossa on selkeästi merkitykseltään uskonnollisia kaiverruksia. 

Kullattu koristekampa, Kiina. (900-l)

Englannista löydetty norsunluukampa (1000 -l. jKr.)

Symbolisesti kammalla on ollut myös hyvin merkittävä tehtävä. Kampaa pidettiin aikoinaan hyvin intiiminä esineenä, koska sitä ei sen käyttötarkoituksen vuoksi (täiden ja loisten poisto) jaettu kenenkään muun kanssa. Tästä tuli hyvin yleinen metafora runoudessa ja tarinoissa intiimiydestä. Eli kampaan liitettiin henkilö itse ja sen luovuttaminen toiselle henkilölle kuvasti oman itsensä luovuttamista. Tämän vuoksi kampa oli myös suosittu lahja aviopuolisolle.

Naisen kampa 1400-1500 -l. Keski-Euroopasta

Kamman käyttöhistoria ulottuu siis kauas historiaan ja käyttötarkoituksia on ollut useampia. Meidän tehtävänämme oli kuitenkin kehitellä käyttöesinettä niin, että se olisi koriste-esine. Lähdin assosioimaan erilaisia ideoita luentolehtiööni ilman sen tarkempaa pohdintaa. Selkeästi juuri palaamastani Intiasta syntyi ensin vaikutteita ekoihin versioihin, mutta päässni alkoi kehittyä suomalaiseen sisustukseen liittyvä idea.

Luonnostelua ..

En muista, mistä sain ideani, mutta mieleeni piirtyi kuva suuresta puisesta kammanmuotoisesta esineestä ison huoneen seinällä. Suuri pehmeämuotoinen kampa olisi valmistettu vaaleasta koivupuusta ja sen leveys lähentelisi 2 metriä ja korkeus voisi olla puolen metrin luokkaa. Kyseessä olisi siis suuri sisustuselementti. Mielestäni kyseinen idea toimi paremmin tehtävänannon kannalta ja toteutin kyseisen työn.

Kampa ylhäällä ja luonnostelua kamman sijoittelusta johonkin huoneeseen

Kuva työstäni lähempää, jotta puun pinta tulisi esiin.

Kuvat eivät kuitenkaan selkeästi tuo työtäni esiin positiivisessa mielessä. Esteettisesti koristeltu ja intiahenkinen luonnos olisi ollut parempi. Ideana massiivinen kammanmuotoinen suuri puuteos olisi mielestäni vaikuttava ja hieno sisustuselementti. Kamman käyttötarkoitus on myös muuttunut täysin, sillä tämän kokoluokan kammalla hiusten harjaaminen olisi kenties liian hankalaa ja suoraan sanottuna mahdotonta.

Lasten kanssa tämänkaltainen työskentely olisi mielenkiintoista ja kehittäisi lasten ongelmanratkaisutaitoja. Ensin lapsen tulee perehtyä tarkemmin esineen muotoihin ja selvittää, miksi tai mistä kyseisenkaltainen muoto on syntynyt. Historia saattaa tuoda myös muita mielenkiintoisia seikkoja esiin esineen historiasta. Tehtävä on siis hyvä toteuttaa yhdistettynä mm. historian oppiaineeseen. Taustatyön jälkeen oman esineen suunnittelu ja toteutus saa uudenlaisen lähtökohdan ja oppilas osaa huomioida uusia asioita suunnittelussa. Oman lähiympäristön esineet saavat siis tehtävän kautta aivan uusia näkökulmia.