Näyttely

25/4/13 - 8/5/13

Kevät vihdoin saapui myös Turkuun ja se tarkoitti myös kevätnäyttelyn pystyttämistä. Kevätnäyttelyssä pääsimme esittelemään koko vuoden ahkeruuden tuotoksia ja yllätyksiä. Näyttelyn järjestämisessä pääsimme kokemaan, millaista on suuremman produktin toteuttaminen yhdessä ryhmänä ja mitä kaikkea näyttelyn järjestämiseen kuuluu. Suunnitteluvaihe lähti teeman päättämisestä, jota pohdimme yhdessä ryhmänä yhtenä aamuna Macciavellissä. Erilaisten ideoiden heittelyn jälkeen päädyimme lopputulokseen: kiertokulku. Halusimme teemalla tuoda esiin vuodenaikana vahvasti esillä olleita teemoja töissämme tai keskusteluissamme. Kiertokulku kattaa monia aiheita ja saimme monet työmme liittymään kyseisen teeman alle.

Seuraavaksi jakauduimme näyttelyn rakentamisen kannalta erilaisiin ryhmiin, jotka hoitivat eri asioita näyttelyyn liittyen. Tämä oli minusta hyvä idea, jotta saimme voimavarat jaettua ja toteutus selkiytyi. Tosin meidän olisi luultavasti kannattanut päättää keskuudestamme myös yksi henkilö, joka tarkastelee koko produktin toteutumista ja olisi pitänyt huolta eri ryhmien välisestä informoinnista. Näin yksi henkilö olisi koko ajan nähnyt kokonaiskuvan, missä mennään. Mielestäni nimittäin tuntui, että joidenkin ryhmien työmäärä oli liian suuri ja toisten melko vähäinen, jolloin pääkoordinaattori olisi voinut rukata ryhmiäkin uusiksi. Myöhemmin tarkastellen tämä vaihe olisi myös pitänyt toteuttaa aiemmin, sillä aloitimme näyttelyn suunnittelun aivan liian myöhään.

Näyttelyn rakentaminen jäi nimittäin hyvin viime tippaan. Töiden valintaa tehtiin vielä viime hetkillä ja itsestä tuntui, että kuraattoriryhmällä oli aivan valtava työ. Näyttelyn rakentamiseen ja teosten esillepanoon onneksi osallistui mahdollisimman moni, jotta kuraattoriryhmän työ ei käynyt aivan liian raskaaksi. Tämä ilmiö toistuu itseasiassa hyvin usein produkteissa, kun se toteutetaan suurena ryhmänä. Usein työnjako jakautuu hyvin epätasaisesti ja muutama ihminen tekee valtavan työmäärän. Näyttelyn rakentamisen suhteen kuraattorit onnistuivat kuitenkin mielestäni hyvin, sillä heidän valitsema näyttelytila oli mieletön. Ideana portaikon käyttäminen oli aivan uusi ja yllättävä.

Itse avajaiset tuottivat oman ryhmäni kohdalla enemmän työtä, sillä meidän ryhmämme vastasi ohjelmasta ja tarjoilusta. Tässä ryhmässä huomasi, että mitä pidemmälle on mietitty ja suunniteltu, sitä helpommalla pääsee itse tilaisuudessa. Avajaistilanne oli mielestäni myös hyvin mielenkiintoinen kokemus, sillä en odottanut sen olevan niin virallinen ja juhlallinen. Tämä antoi kuitenkin mielestäni hienoa arvostusta uurastustamme ja töitämme kohtaan. Opetuksessa tämä kannattaisi muistaa, sillä samanlainen tunne tulee varmasti oppilaille, kun heidän töitää laitetaan esille näyttelyyn ja niitä saapuvat tutkimaan esim. toisen luokka-asteen oppilaat tai vanhemmat. Heidän tekemien kuvien arvo kasvaa ja teos saa lapsen mielessä merkityksellisemmän kokemuksen.

 
Näyttely oli esillä parin viikon ajan edun käytävillä ja useat opiskelijatoverit kävivät sitä katsomassa. Heidän palautteensa oli kullanarvoista, mutta itsestäni oli myös tärkeää opettajien palaute. Kävimme näyttelyn läpi yhdessä opettajiemme kanssa ja keskustelimme näyttelyn rakentamisesta, avajaisista, töistä ja koko vuodesta. Tämä oli mielestäni hyvin tärkeä kokemus hetkeksi pysähtyä ja tarkastella näyttelyn kautta koko vuotta ja palata joihinkin hetkiin. Tätä teimme tarkemmin vielä luokassa esittelemällä itsellemme merkityksellisen työn ja keskustelemalla. Minun puolestani keskustelutilaisuuteen olisi voinut varautua pidemmällä ajalla (taukojen kera toki), koska se oli koko vuoden kannalta tärkeä tilaisuus. Vuoden aikana kerääntyineiden oppien, kokemusten ja tunteiden jakaminen perusteellisesti olisi kiteyttänyt vuoden hienosti ja siitä olisi ollut hyvä jatkaa matkaamaan kohti tulevaa kuvisopettajan työtä.

Asetelma grafiikalla

Kurssin toisena suurena työnä teimme grafiikkaa. Samalla harjoittelimme asetelman tekemistä. Tehtävämme oli luoda asetelma jostakin henkilöstä kertovista esineistä. Esimerkiksi saatoimme ottaa omasta itsestämme, äidistä tai hyvästä ystävästä kertovia esineitä. Itse otin omaan mummiini liittyviä esineitä: kirjan, huivin ja mummilta lahjaksi saadun kaulakorun. Tuomalla esineitä, joilla on jokin merkitys, herätti jälleen enemmän mielenkiintoa tehtävää kohtaan. Luokassa olevien esineiden käyttö ei olisi kenties ollut niin merkityksellistä. Myös koulussa voi pyytää oppilaita tuomaan heille tärkeitä esineitä mukaan, kun tehdään asetelmia.

Oma asetelmani

Teimme tuoduista esineistä asetelma, jonka jäljensimme kalvosta tehdylle kehykselle. Tämä oli itselleni uusi ja mielenkiintoinen tapa jäljentää todellisuutta. Luulin keinon ensin olevan helpompaa kuin se itseasiassa oli. Kalvon pitäminen paikallaan oli haastavaa ja jälki ei ollut kovin tarkkaa. Tämän jälkeen jäljensimme ja suurensimme kalvolle tehdyn työn paperille. Tässä kohtaa minun olisi pitänyt tehdä suurempi suurennos tulevaisuutta ajatellen. Myöhemmin teos nimittäin jäljennettiin grafiikkalevylle ja työstö oli paljon haastavampaa, kun piti työstää pientä ja pikkutarkkaa jälkeä. Mutta tästä opittiin kantapään kautta !

Kalvolle jäljennetty työ

Grafiikkalevylle jäljennettäessä on erityisen tärkeää muistaa (vielä ekstrapainotus oppilaiden kanssa), että levylle kaiverrettava kuva on tehtävä peilikuvana. Oppilaiden kanssa on myös erityisen tärkeää käydä läpi, mihin osaan kaiverrusta tulee väriä ja mikä jää paperin väriseksi. Tässä kohtaa ei voi toistaa liian monta kertaa, sillä opettajamme toisti asiasta meille useamman kerran ja silti aikuiset ihmiset joutuivat hahmottelemaan asiaa itselleen hyvin pitkään. Voin sanoa allekirjoittaneen joutuneen tekemään itsekin asiaa useamman kerran !

Itse muistan grafiikan teon olleen työn ja tuskan takana yläkoulussa. Paksu linolevy ja tylsät välineet aiheuttivat kyyneleen, jos toisenkin sekä muutaman veripisaran. Itselleni ei suurempia haavereita sattunut, mutta tämä on myös huomionarvoinen seikka muistaa. Yleensä kuvataiteen opetuksessa ei tarvitse pelätä oppilaan fyysisen turvallisuuden puolesta, mutta linolevyä kaiverrettaessa oppilas voi pahimmassa tapauksessa tehdä itselleen haavan valtimon tai tärkeiden hermoratojen kohdalle. Varovaisuus siis ennenkaikkea ! Kaivertaminen tulee tapahtua aina itsestä pois päin ja ajatuksella.

Tälläkin kertaa kaivertaminen ja erityisesti pienen ja yksityiskohtaisen jäljen tekeminen tuotti enemmän tuskaa kuin nautintoa. Tällä kertaa aion ihan rehellisesti myöntää, että kyseinen tekniikka ei ollut mieluinen. Työn jäljen lopullisuus myös aiheutti hiusten halkomista, kun jälkeä ei voinut korjata. Koitin kuitenkin korjata asennettani työn aikana ja malttaa tehdä työn huolellisesti loppuun. Tyytyväinen työhöni en ole lainkaan, mutta työskentelyn aikana tuli opittua paljon grafiikan teosta. Harjoitustyö ei siis todellakaan mennyt hukkaan, vaikka oma työskentely ei nautinnollista ollut. Onneksi lopullinen lopputulos painannan ja kehysten kanssa näytti ihan siedettävältä lopputulokselta. Koevedoksia tein useimpia ja päädyin lopulta Japanin paperille tekemääni vedokseen.

Kehystetty työ

Lopulliset työt luokassa olivat upeita ja opiskelijakaverini olivat keksineet hienoja ja hyviä ratkaisuja. Oli mukava nähdä muiden onnistuneita teoksia. Grafiikan teko on kuitenkin hyvin hauskaa ja aion varmasti pyrkiä toteuttamaan sitä omassa opetuksessani myöhemmin. Esimerkiksi kokeilin heti sijaisuutta tehdessäni yksinkertaisempaa grafiikan tekoa. Tässä levylle asetetun maalin päälle laitetaan jokin kuvio, jonka päälle painetaan taustapaperi. Tästä syntyy helppo ja yksinkertainen grafiikan teos, joka on helppo toteuttaa ilman ihmeellisempiä välineitä. Tämä grafiikan toteutuskeino innosti itseä enemmän ja aion varmasti myöhemminkin tehdä oppilaiden kanssa samalla tekniikalla töitä.

Oppilaiden kanssa toteutettu yksinkertaisempi grafiikan työ

Työt arvioimme jälleen kaikki yhdessä töistämme keroten ja toisten töitä kommentoiden. Oli mukava ja mielenkiintoista kuunnella työn tekijöiden näkemyksiä ja tarinoita töiden taustalla. Itse arvostelin omaa työtäni melko raa'alla kädellä, mutta oli mukava kuulla muiden kannustavia mielipiteitä. Teimme myös omasta työstämme analyysin niin, että kirjoitimme sen tarinamuotoon. Tämä oli uudenlainen tapa tehdä analyysia ja mielestäni hyvin hauska ja kenties syvällisempään analysointiin johdatteleva. Olisin mielelläni halunnut lukea muiden analyyseja, mutta toisaalta oma analyysini oli myös niin henkilökohtainen, että en tiedä haluaisinko muiden lukevan sen. Ehkä kaikkea ei tarvitse paljastaa kaikille.

Ihmisen piirtäminen

Ihmisen piirtäminen on aina tuntunut itsestä vaikealta ja haastavalta. Aloitimme työskentelyn alakoulusta tutulla tavalla jakamalla vartalon samankokoisiin osiin. Jokaisen osan pituus voidaan esimerkiksi katsoa ihmisen pään tai pään ja kaulan yhteisen pituuden mukaan. Käytimme kurssikaveriamme apuna vartalon mittailussa ja mallina. Teimme lyijykynällä nopean luonnoksen paperille ja pyrimme havainnoimaan ja mittaamaan kaveriamme mahdollisimman tarkkaan. Edelleen mittasuhteiltaan oikeanlaisen ihmisen piirtäminen oli mielestäni haastavaa. Erityisesti käsien mitta ja kuinka pitkät ne ovatkaan, on paljaalla silmällä vaikea hahmottaa.

"Malli"-ihminen

Kun olimme tutkineet ihmisvartaloa ja sen mittasuhteita tarkemmin, siirryimme croquis-piirrosten tekemiseen. Croquis on nopeasti elävästä mallista tehty piirros. Teoksia tehdään yleensä myös useita, koska malli vaihtaa asentoaan ja tosiaan aika on lyhyt. Croquista tehdessä tärkeää on havainnointi ja oleellisen saaminen kuvaan. Croquis voi olla lopullinen tai luonnosteos. Me teimme croquista niin, että jokainen opiskelija meni vuorollaan ringin keskelle ja otti asennon, jonka muut tallensivat. Työskentelyn aikana vaihtuivat mallin mukana myös välineet ja paperi, jolle luonnokset tehtiin. Luonnoksen tekemiseen käytettävä aika myös lyheni harjoituksen aikana. Harjoitus oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja välillä haastava. Joskus eri tekniikan käyttö tuotti hankaluuksia tai vei aikaa totutteluun. Juuri kun oppi tekniikan aika loppui ja tilalle tuli uusi malli. Tämä kuitenkin auttoi siinä, että pyrki samantien havainnoimaan luonnostelun kannalta tärkeitä ja oleellisia seikkoja. Uskon kyseisen työskentelytavan olevan alakoulussa myös toimiva ja oppilaiden mielestä innostava. Tämä työskentelymuoto saattaa innostaa kaikkia oppilaita kokeilemaan helpommin ihmisen piirtämistä, koska lopputuloksen ei tarvitse olla niin yksityiskohtainen ja realistinen.

Croquis (10 min, 6 min, 4 min, 3 min)

Nyt olimme keskittyneet ihmisen tarkkaan ja todenmukaiseen kuvaamiseen. Viimeiseksi tehtäväksi saimme toteuttaa kuivapastelleilla kuvan ihmisestä, joka kertoo ajastaan tai tavasta ajatella ihmistä. Aihe vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja innostavalta, mutta loppupeleissä aiheen keksiminen oli vaikeaa. Lähdin pohtimaan nykyihmisen kuvausta ajatuskartan avulla. Kirjoitin keskelle sanan "nykyihminen" ja lähdin siitä vetämään itselleni mieleentulevia ajatuksia nykyihmiseen liittyen. Mieleeni tulivat esimerkiksi sanat kiireinen, haaveilija, epävarma ja alaston. Selailin aikakauslehtiä saadakseni kenties inspiraatiota ihmisen kuvaamiseen ja eräs Gloria-lehdessä ollut shampoomainos pisti silmään. Kuvassa oli nainen kuvattu takaapäin hiukset auki selkä paljaana. Itselleni välähti, että tässä on oma ideani ja lähdin tekemään kuvan pohjalta luonnoksia. Itse en kuitenkaan halunnut tuoda työssäni esiin alastomuuden teemaa vain fyysisenä ominaisuutena vaan myös henkisenä. Ihmisten pitäisi kertoa ja paljastaa itsestään nykypäivänä kaikki, mutta ei kuitenkaan liikaa. Työpaikoilla, mediassa ja koulussa pyydetään kaikkia jäseniä olemaan avoimia ja rehellisiä, mutta usein kun joku tekee tämän, hän saa vastaukseksi pitkiä katseita tai nuhtelua.

Hahmottelin ensin luonnospaperille, jonka lähdin työstämään työtä suuremmalle paperille vaalean kuivapastelliliidun kanssa. Myöhemmin siirryin tummempaan liituun. Aluksi jätin työn luonnomaisen näköiseksi kuvaksi, mutta opettajan kanssa käytyjen rajaus- ja värikeskustelujen jälkeen viimeistelin työni muuttamalla rajausta ja lisäämällä taustalle ruskean sävyä. Harvoin opettajalla on mahdollisuus näin päästä kiertämään ja katsomaan oppilaiden töitä antaen yhtä pitkään palautetta ja ideoita työskentelyyn. Tällä kertaa tämä toteutui ja yhteisen keskustelun jälkeen mielestäni opettajan antamat ideat toimivat hyvin ja paransivat työn laatua. Tekniikkana kuivapastelliliidut ovat mielenkiintoisia varsinkin ihmisen kuvaa tehtäessä. Koska jäljestä ei saa yhtä tarkkaa kuin lyijykynästä, tämä asetti omia haasteita. Varjostuksien ja värisävyjen tuomiseen ylös työstä tekniikka on kuitenkin hyvä toimiva.

Valmis työ

Oppilaiden kanssa on hyvä ja tärkeää käydä läpi ihmisruumiin piirtämistä, koska se kehittää oppilaiden havainnointikykyä ja oppilaan tuntemusta omasta kehostaan myös. Oppilaiden kanssa ihmisen piirtämistä voidaan toteuttaa usealla eri tavalla omaan luokkaan sovitettuna. Ihmisestä voidaan piirtää pelkät kasvot, ruumis, jalat tai eri asentoja. Työt voidaan toteuttaa koko ryhmänä esim. croquis-piirroksina kuten me teimme, paritöinä piirtämällä pari tai sitten yksilötyöskentelynä. Toteutustavalla ei ole väliä, kunhan oppilaat harjaannutetaan havainnoimaan vartalon muotoja ja mittasuhteita. Oppilaille ihmisruumiin tutkiminen on varmasti mielenkiintoista ja ruumiinosien mittasuhteet tuovat varmasti monia yllätyksiä.

Maisema - akvarellimaalausta

Akvarellimaalausta eli kansankielellä vesivärimaalausta toiset inhoavat ja toiset vihaavat. Itse olen vasta myöhemmin innostunut akvarelliväreistä, sillä nuorempana ja varsinkin pienenä peruskoulussa niillä tekeminen vaati liikaa aikaa ja kärsivällisyyttä. Pienempänä oli myös tapana tehdä aivan pientä muurahaisen jätöksen kokoista tihrustusta, jonka värittäminen akvarelliväreillä todellakin olisi vaatinut todella suuret ellei toisetkin hermot.

Akvarellivärejä käytetään todella usein maisemakuvien tekemisessä. Akvarelleilla saatetaan myös usein tehdä vain tausta, kuten taivas tai vihreä nurmi, koska sen avulla saadaan tehtyä helposti tasaisia, mutta eläviä pintoja. Myös meidän seuraavana tehtävänä oli tehdä akvarelliväreillä perinteinen maisemamaalaus akvarellipaperille. Akvarellipaperi on selkeästi muita aiemmin käyttämiämme papereita paksumpaa ja (en tiedä onko oikea sana käyttää) huokoisempaa. Akvarellipaperin käytössä on se mielenkiintoista, että se yleensä kastellaan läpikotaisin tai jopa liotetaan vedessä yön yli ennen kuin sille ryhdytään maalaamaan. Itseäni tämä vaihe epäilytti kovasti ja kysyin useilta opiskelukavereilta asiasta useaan kertaan ennen kuin uskalsin kastella paperini juoksevan veden alla. Kastelun jälkeen paperi pingotetaan maalausalustaan, jonka jälkeen sen pitäisi pysyä suorassa alustassa. Itselläni tämä ei kyllä toiminut, vaan paperi lähti kupruilemaan. Pyrin laittamaan paperin mahdollisimman tiukasti kiinni alustaan, mutta ilmeisesti olisin saanut laittaa sen vielä tiukempaan.

Pingotettu työ

Kupruilussa on se huono puoli, että väri lähtee seikkailemaan pitkin työtä ja saattaa sekoittua ei-halutulla tavalla muihin väreihin. Värien sekoittuminen saattaa akvarellimaalauksissa olla myös tarkoituksenmukaista.  Omassa työssäni halusin myös kokeilla kyseistä tekniikkaa ja osittain se onnistui ja osittain ei. Erityisesti kirkosta levinnyt ruskea väri aiheutti välillä päänvaivaa ja jouduin korjaamaan sitä useamman kerran. Maisemani kirkko on Turun kuuluisa Tuomiokirkko. Eräänä päivänä, kun kävelin koululle päin, pysähdyin matkalla ihastelemaan jokirannasta näkyvää rakennusta ja päätin haluavani Turun tunnetuimman monumentin maalaukseeni.

Maisema, josta työni tein

Kuvassani kirkko ei ole kuitenkaan näkyvimmässä osassa vaan edessä oleva pensas. En tiedä pensaan nimeä, mutta sen valkoiset pienet mykyset olivat mielestäni niin ihastuttavannäköisiä keskellä harmaata syyspäivää, että halusin ne ehdottomasti myös mukaan maalaukseeni. Jätin kyseiset marjat maalaamatta ja tämän toteuttaminen oli myös hyvin hankalaa. Osa piirtämistäni marjoista itseasiassa "katosi" värin leviämisen vuoksi, mutta onneksi suurin osa säilyi työssäni.

Lopullisessa työssäni olen tyytyväinen juuri maalaamaani pensaaseen ja sen marjoihin. Olen myös melko tyytyväinen puihin ja muuhun luontoon, mutta kirkon toteutus ei onnistunut. Maalausvaiheessa yksityiskohdat eivät onnistuneet ja kirkko näyttää pikku lapsen tekosilta. Olen siis työhöni osittain ja osittain en tyytyväinen.

Valmis työ

Akvarellivärien kanssa työskentely oli mielestäni kuitenkin mieluista puuhaa ja sen arvoituksellisuus kiehtovaa. Joskus villisti käyttäytyvät värit saivat aikaan paremman lopputuloksen kuin olin kuvittelut. Toisaalta ne tarjoavat myös haastetta, koska värien leviämistä ei voi ennakoida. Lasten kanssa akvarelliväreillä voidaan työskennellä jo alkuluokista lähtien sekä kokeilla eri tekniikoita kuten märkää märälle tai kuivaa märälle. Akvarellivärit kuuluvat myös perustekniikoihin ja niiden käyttöä on hyvä myös siksi harjoitella lasten kanssa jo alusta lähtien. Akvarellivärit sopivat myös hyvin erilaisiin värikokeiluihin ja sekatekniikoihin taustojen tekemiseksi, joten se on myös hyvin monikäyttöinen tekniikka.

Värioppia Warholin kanssa

Varmasti monet muutkin muistavat koulussa tehdyt väriympyrät, joissa tutkittiin päävärejä ja harjoiteltiin välivärien tekoa. Itse olen aina väreillä leikkimisestä ja erilaisten väriyhdistelmien kokeiluista pitänyt. Yläasteella tutkimme eri kulttuurien käsityksiä ja mielikuvia väreihin liittyen. Tämä oli minusta erityisen kiinnostavaa. Värien tutkiminen ulottuu siis kuvataiteen perusopetuksessa aina alimmilta vuosiluokilta ylimmille saakka. Tämä on kirjattuna ylös myös perusopetuksen opetussuunnitelmaan (2004). Väriopin tutkiminen ja harjoittelu on olennaista siksi, että väri on yksi kuvasommittelun olennainen osa-alue. Värejä muuttamalla kuvan tunnelmaa voidaan muuttaa hyvinkin radikaalisti. Itselleni tuli myös oman yläastekokemuksesta se, että väreihin voi liittyä myös kulttuurisia viestejä kuten lipun värit tai uskontoon liittyvät merkitykset. Värien tutkiminen on siis olennaista myös lapsen monikulttuurisen identiteetin rakentamisessa ja monikulttuurisen kuvanlukutaidon kehittämisessä.

Värien sommittelussa voidaan kuvan vaikutelmaa muuttaa erilaisilla väriopin skaaloilla. Esimerkiksi käyttämällä mustan, valkoisen ja harmaan erilaisia sävyjä (musta-valko-harmaa-valööri) voidaan luoda ajaton, tyylikäs ja arvokas vaikutelma. Väriympyrässä toisiaan lähellä olevien värien käyttö luo hillityn vaikutelman. Sen sijaan vastavärien käyttö on tehokas ja vaatii enemmän taitoa taiteilijalta. Pelkästään yhden värin eri sävyjä käyttämällä voidaan välittää tientynlaista vaikutelmaa. Esimerkiksi punainen viestii lämmöstä ja intiimiydestä kun taas sininen kylmästä. (Rastas. 2012.)

Rastas. 2012.

Tällä kertaa tehtävän tarkoituksena oli siis keskittyä värien tutkimiseen. Tehtävänä oli värittää yksi pop-taiteilija Andy Warholin värikirjan kuvista käyttäen jotain väriympyrän väriskaalaa ja välittää sen avulla tietynlainen tunnelma. Tekniikkana oli kuivapastelliliidun kanssa piirtää voimapaperilla olleen Andy Warholin värikirjan kuvan ääriviivat, jolloin painamalla se toisen paperin päälle, kuva jää siihen. Olin ensin ihmeissäni, että miksi emme itse tehneet jotain kuvaa, mutta itseasiassa kyseisen tekniikan avulla saimme keskittyä juuri pelkkiin väreihin. Valitsemassani kuvassa oli jo heti sen nähdessäni hieman vedenalainen tunnelma ja halusin tämän välittää myös omassa työssäni. Halusin myös kuvaan rauhallisuutta (kenties siksi, koska kuuntelin työskennellessäni rauhallista musiikkia) ja keveyttä. Halusin siksi käyttää väriympyrässä toisilleen läheisiä värejä (sininen-vihreä-keltainen) ja ohentaa niitä veden kanssa. 

Valitsemani "väritys"kuva

 Akvarelliväreillä työskentely oli mielestäni mukavaa ja ne sopivat vedenalaisen vaikutelman luomiseen erittäin hyvin. Värien tutkiminen työtä tehdessäni oli mielestäni mielenkiintoista ja oli vapauttavaa keskittyä vain siihen miettimättä samalla myös mitä piirtäisi. Työn lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Kenties taustaa olisin voinut keventää vielä lisää ja sävyjä tasoittaa, mutta pelkäsin pilaavani työni, jos olisin mennyt "sörkkimään" sitä lisää.

Valmis työ

Työskentelyvälineet

Tehtävä oli mielestäni uudenlainen ja erilainen lähestymistapa väriopin tutkimiseen. Valmiin kuvan käyttäminen oli mielestäni erittäin hyvä idea, koska myöhemmin kerättyämme kaikkien työt esille seinälle, kaikki näkivät erilaisia ratkaisuja ja ideoita samassa kuvassa. Tämä on myös hyvä keino koulussa harjoituttaa oppilailla erilaisten strategioiden ja ajattelumallien käyttöä. Oppilas oppii kuuntelemaan muiden ajatuksia ja huomaamaan, miten eri tavalla voi toinen ajatella. Itseni kohdalla ja luulen myös sen toimivan oppilaiden kohdalla, valmiin kuvan käyttäminen vapautti tekijän pohtimaan pelkkiä värisommitteluun liittyviä ratkaisuja, koska kuvan rakentamiseen ei tarvinnut keskittyä. Itsestäni myös hauska ajatus, että palasimme tavallaan juurille, värityskirjojen maailmaan, josta kuvataiteessa kenties pyritään pääsemään pois lasten kanssa. Juurille on kuitenkin joskus hyvä palata.

Lähteet:

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Rastas, Riitta. Luentosarja: Kuvan rakentaminen: värioppi. 24.10.2012