WAU-arkkitehtuuria

6/2/2013

Tällä demolla paneuduimme arkkitehtuurikasvatukseen ja mitä se oikeastaan voisi olla. Useimmiten, kun mainitaan sana arkkitehtuuri, mieleeni tulevat suuret ja valtaisat rakennukset, paljon suunnittelua ja tarkkoja mittauksia, oudonmallisia rakennuksia ja graafisia muotoja. Arkkitehtuuri kattaa kuitenkin kaiken rakennetun ympäristön ympärillämme, joten sen kenttä on hyvin paljon laajempi kuin osaan kuvitella. Arkkitehtuurikasvatus ei siis ole vain isojen rakennusten tuijottelua ja niiden tutkimista. Arkkitehtuurikasvatusta tapahtuu usein jo kotona ennen kouluikää. Esimerkiksi kotona sohvatyynyistä ja vilteistä rakennetut majat ovat hyvä esimerkki lasten omista arkkitehtuurikokeiluista. Majaa rakentaessaan lapsi suunnittelee, kokeilee, valitsee materiaaleja ja pohtii käyttötarkoitusta. Niin kuin kaikessa arkkitehtuurissa suunnittelijan pitää. Heti tunnin alkuun avarsimme siis näkökulmaamme arkkitehtuurikasvatukseen ja mitä se voisi olla. Se voi olla esimerkiksi pahvilaatikon sisälle suunnitellun huoneen toteuttamista, omien fantasiatalojen piirtämistä ja suunnittelua, rakentelua maitotölkeistä tai pohjapiirustusten tekemistä. Monen henkilön arkkitehtiura on siis alkanut jo hyvin nuorena.

 Tämän jälkeen pidimme visailun muodossa katselmuksen maailmaan tunnetuimpiin arkkitehtuurisiin kohteisiin kuten Taj Mahal, Eiffel -torni, Barcelonan kaupunki sekä paljon muita. Rakennukset näytettiin ensin, jolloin saimme kirjata ylös kaiken mitä tiesimme ja tämän jälkeen teimme faktapainoitteisen uusintakierroksen. Jokainen sai myös kertoa kohteesta mielenkiintoisia faktoja, jos sattui tietämään. Rakennuksiin ja niiden syntyy liittyy useita mielenkiintoisia erilaisia seikkoja, joita ei kenties historoitsijoiden keskuudessa pidetä tärkeinä, mutta on mielenkiintoista kuulla. Mielestäni hauska tapa tutustua myös oppilaiden kanssa erilaisiin rakennuksiin tavallisen PPT-esityksen sijaan. Visailu toimi myös eräänlaisena johdatuksena meidän seuraavaan aiheeseemme tunnilla.

Casa Batllo - Barcelona 2010

Aikanaan kyseiset kohteet ovat aiheuttaneet WAU tai HÄH? -kokemuksia katsojissa ja nykykielessä on syntynyt uusi termi WAU-arkkitehtuuri. Tämä tarkoittaa arkkitehtuuria, jonka on tarkoitus luoda rakennuksia ja monumentteja, jotka saavat katsojassa aikaan WAU-reaktion. Rakennuksen ei siis kuulu sulautua ympäristöönsä vaan nousta sieltä esiin. Tässä Rakennuslehden sitaatti aiheesta:

Viime aikoina suomalaisen arkkitehtuurikeskustelun puheenaiheena on ollut wau-arkkitehtuuri eli suuret monumentaaliset, hätkähdyttävät rakennukset, jotka voisivat muotoutua kaupunkien maamerkeiksi. Suomessa varsinaista wau-arkkitehtuuria tuskin onkaan, mutta tietynlaisia maamerkkejä ovat esimerkiksi entinen Nesteen (nykyinen Fortumin) torni Espoossa, Kone Building sen vieressä, Kiasma ja Sanomatalo Helsingin keskustassa. 

Katsoimme aiheeseen liittyen videon Matti Suurosen suunnittelemasta Futuro-talosta, joka varmasti aikanaan herätti monenlaista ihmetystä katsojissa. Kyseinen rakennus myös erottautuu ympäristöstään hyvin ja oli aikanaan (ja edelleen) melkoisen ihmetyksen aiheuttaja. Ainakin itselläni leuka loksahti, kun kyseisen hökötyksen näin.

Matti Suuronen - Futuro

 Varsinaisena työnämme ei kuitenkaan ollut toteuttaa puhdasta WAU-arkkitehtuuria vaan yhdistää siihen kenties filosofialtaan sen vastakohtaista arkkitehtuuria: organic archtitecturea. Organic architecturessa pyritään ihmisasutuksen ja luonnon symposioon eli yhteensulautumiseen. Arkkitehtuurin ja muotoilun muodot sulautuvat ympäröivään ympäristöön ja luovat harmoniaa. Tehtävänantomme oli itseasiassa melko vapaa, mutta tarkoituksenamme oli luoda jotain luonnonmukaista arkkitehtuurimuotoilua ja tämän jälkeen keskustella parin kanssa valinnoista ja suunnittelusta. Katsoimme aiheeseen liittyen videon, jossa suunnittelija paperin rypistämällä lähti liikenteeseen suunnittelussa. Hän tallensi rytätyn paperin muodot paperille ja lähti näin eri voimapapereille päällekkäin piirtäen muodostamaan työtään. Piirtämällä läpinäkyville voimapapereille jäljennys oli helppoa ja myös aiempiin toteutuksiin palaaminen.

Itselleni kyseinen aihe aiheutti ensin täyden blackoutin ja töyhön lähteminen oli vaikeaa. Kyseinen kerta oli nimittäin erittäin sirpaleinen sisällöltään ja tavallaan punaisen langan löytäminen demokerrasta oli vaikeaa. Itse en siis ollut kovin hyvin sisäistänyt tässä vaiheessa, mitä arkkitehtuurikasvatukseen liittyvää aihetta me tutkimme ja harjoittelimme. Lähdin kuitenkin työstämään työtäni aikarajoituksen paineessa ja videon mallin tapaan rypistin myös itse pienen huivini kasaksi. Jäljensin huivin muodot voimapaperille ja lähdin tätä kautta assosioimaan ja vain piirtämään ja värittämään erilaisia pintoja.

Kasassa oleva huivini ja voimapaperipiirros

Jossain kohtaa näkemykseni vihreään rinteeseen upotetuista taloista, jotka ovat sijoitettu kerroksittain kuin riisipellot, syntyi ja ideani "Hobittilasta" tuli. Suunnittelin siis asuinrakennuksen, jossa on useita asuntoja upotettuina sisälle maahan ja ulospäin näkyvät vain ikkunat ja ikkunalaudat. Ideassa on selkeästi jotain samaa kuin Taru Sormusten Herran Konnussa ja tämän vuoksi nimesin asuinrakennuksen Hobittilaksi.

Idea alkaa löytyä ..

Keskustelin Hobittilastani Paulan kanssa, joka antoi työhöni mielenkiintoisia parannusehdotuksia, joita pyrinkin toteuttamaan. Esimerkiksi hän ehdotti erilaisten ja erikokoisten ikkunoiden teettämistä asuintoihin, jotta asunnot olisivat yksilöllisiä ja sen ulkomuoto ei muistuttaisi liikaa neuvostoajan parakkia, vaikka se vehreään rinteeseen olisikin upotettuna. Parin kanssa tällainen ajatustenvaihto oli mielestäni hyvin mielenkiintoista ja opettavaista. Toinen ihminen pohtii asioita hyvin erilaisesta näkökulmasta ja uusien ideoiden vastaanottaminen on rakentavaa. Samalla opit avartamaan omaa ajatteluasi. Joudut myös kertomaan omasta ajattelustasi toiselle henkilölle ja perustelemaan ratkaisujasi, jolloin pohdit niitä syvällisemmin. Erittäin hyvää harjoitusta lapselle itsesäätelytaitojen kehittymiseksi.

Ja tässä lopputulos

Loppujen lopuksi saimme siis toteuttaa eräänkaltaista fantasiadesignia, koska tehtävänannossa myös mainittiin, että suunnitelman ei tarvitsisi olla toteuttamiskelpoinen. Tämä helpotti tehtävään paneutumista, mutta hauskana kehitystehtävänä voisi olla toteuttamiskelpoisen yksilön suunnittelu tai pohtiminen. Koulussa oppilaat joutuisivat ratkomaan talon rakentamiseen liittyviä ongelmia ja miettimään ratkaisuja, jotta talo/rakennus voitaisiin tehdä. Tätä voitaisiin toteuttaa myös parin kanssa, jolloin kahdet aivot yhdessä voisivat tuottaa enemmän ratkaisuja kuin yhdet. Näen siis arkkitehtuurikasvatuksessa olevan paljon mahdollisuuksia lasten ongelmanratkaisutaitojen kehittämisessä ja harjoittelussa. Sen kautta lapset voivat tavallaan leikin ja mielikuvituksen avulla ratkoa ongelmia, jolloin liikutaan myös turvallisessa oppimisympäristössä.