Kaupunkiarkkitehtuuri

 14/2/2013

Kuvataiteen opetussuunnitelman sisältöihin kuuluu luonnon, rakennusten ja rakennusperintöön tutustuminen. Oppilaiden tulisi pohtia, miten ilmaisukeinot ja tyylit ovat vaihtuneet historian aikana ja tutkia ympäristöään esteettisestä, eettisestä ja ekologisesta näkökulmasta. (1) Esimerkiksi lapset voivat ensin tarkastella pyramideja historian ja tyylien kannalta. Tämän jälkeen voidaan pohtia, kuinka eettistä suurten  rakennusten rakentaminen orjatyövoimalla oli, vaikka ne kuinka esteettisiä ja mahtavia olisivatkin. 

Kun arkkitehtuurikasvatuksessa tutkitaan rakennuksia ja rakennusperintöä, voidaan helposti lähteä suoraan tutkimaan vieraista kulttuureista peräisin olevia historiallisia rakennuksia. Tämä perustellaan usein sillä, että on helppo käsitellä sellaista rakennusta, joka on yleismaailmallisesti tuttu ja jokainen oppilas on varmasti sen nähnyt jossain kuvassa, videossa tai muussa dokumentissa. Arkkitehtuurikasvatuksessakin on kuitenkin on tärkeää tutustua rakennuskulttuuriin ensin lapsen oman lähiympäristön kautta. On tärkeää muistaa lähteä lapsen elämismaailmasta liikkeelle ja tutustua ensin häntä lähellä oleviin sisältöihin. Tämä myös varmasti motivoi lasta ja tuo opetukseen merkityksellisyyttä. Kun tutustutaan lasten oman elinympäristön rakennuskulttuuriin se voi olla mm. oman kunnan tai kaupungin kirjaston, kunnantalon, teatteri- tai museorakennuksen tarkastelua. Arkkitehtuurikasvatukseen ei kuulu myöskään vain talojen ja asuttavien rakennusten tutkiminen. Oppilaiden kanssa voidaan tutkia myös muita arkkitehtuurisia rakennelmia kuten siltoja, muureja ja teitä.

Miksi lapsen sitten tarvitsee tutustua oman kuntansa tai kaupunkinsa arkkitehtuuriin? Lapselle on tärkeää oman elinympäristönsä havainnointi ja tutkiminen ja tätä kautta ymmärtäminen. Näin hän pystyy luomaan merkittäviä suhteita omaan elinympäristöönsä ja kenties vaikuttamaan siihen. Tärkeää on myös laajentaa opetusta muihin ympäristöihin, jotta oppilaan ymmärtämys ja tuntemus kasvaa. Erilaisiin arkkitehtuurisiin rakennuksiin ja rakennusympäristöihin tutustuminen auttaa oppilasta laajentamaan tietämystään ympäristöstä ja sen estetiikasta ja mitä erilaisia ekologisia arvoja niiden rakentamiseen liittyy.

Kuinka näitä aihealueita voidaan opetuksessa käydä läpi? Ensinnäkin mielestäni vierailukäynnit oman lähiympäristön rakennusten äärellä on mielestäni kokemuksellisen opetuksen ja oppilaan havaintojen tekemisen kannalta tärkeää. Rakennuksia voidaan tutkia myös tekemällä itse, jolloin lapset ongelmanratkaisun kautta selvittävät arkkitehtuurisia kysymyksiä kuten mikä on rakennuksen käyttötarkoitus, mistä materiaalista se on valmistettu/valmistetaan, mitä esteettisiä tai eettisiä seikkoja on otettava huomioon. 

Me toteutimme tätä kautta pari- tai ryhmätyönä kaupunkiarkkitehtuuriaiheisen tehtävän, jossa piti toteuttaa kierrätysmateriaaleista jokin kaupunkirakennus. Me toteutimme Veeran kanssa styrokspaloista sillan (mahdollisuuksina oli silta, torni ja muistaakseni portti). Siltaan päädyimme sen vuoksi, että styrokspalojen hienot kaarevat pinnat ja sen muoto jo aistivat mielestämme jykevää keski-eurooppalaista sillanrakennuskulttuuria. Mahtipontisia kaaria ja jykeviä pilareita - tästä se ajatus sitten lähti ja työskentelymme sujui kuin olisimme toistemme ajatuksia lukeneet. Työskentelymme sisälsi paljon kokeilua ja erilaista ongelmanratkaisua: välineiden kokeilu, rakennelman tasapainoittaminen, esteettisyyden ratkaiseminen sekä ekologisuus. Välineistä kokeilimme erilaisia puukkoja ja sahoja, joista pieni ja terävä saha osoittautui parhaaksi isojen palojen leikkaamiseen ja puukko taas viimeistelyyn. Sahailimme ja kokeilimme erilaisia paloja pilareiksi, jotta siltamme tasapainoittuisi ja vankistuisi. Näistä paloista pyrimme tekemään mahdollisimman siistejä, jotta sillan esteettisyys ei rikkoutuisi. Ekologisuus taas toteutui sillä, että kiinnitimme palat yhteen hammastikuilla, jotta sillamme palat voidaan käyttää opetuksessa uudestaan. Lopputuloksena syntyi taideteos Penninsilta 2.0.

Penninsilta 2.0

 Nimi viittaa omaan lähiympäristöömme Turkuun, sillä Penninsillan rakennus Aurajoen rannassa on alkanut. Tässä on kuitenkin meidän viimehetken (parannus)ehdotuksemme sillan ulkomuodoksi. Mahtaisikohan kyseinen ulkomuoto ilahduttaa turkulaisia päättäjiä? Penninsilta-projektin aikana hteistyö sujui helposti yhdessä pohtien ja pähkien. Vaihdoimme ajatuksia ja ideoita, jolloin rakennusprosessimme itseasiassa tällä kertaa nopeutui, koska käytännöllisin ratkaisu löydettiin nopeasti jakamalla nämä ideat ja ajatukset. Myös oikeassa elämässä arkkitehtuurit joutuvat konsultoimaan omia työkavereitaan, rakennusinsinöörejä sekä muita alan ammattilaisia. Arkkitehtuuri on suurta yhteistä ongelmanratkaisua, joka on helppo ilmentää koulumaailmassa ryhmätyöskentelyn kautta. Töitä voidaan totta kai suorittaa myös yksilötyöskentelynä, mutta ryhmätyöskentely tuo esiin alalle tyypillistä työskentelyä. Muiden kanssa työskentely on myös totta kai oppilaan sosiaalisten sekä metakognitiivisten taitojen kehittymisen kannalta edistävää. Muiden ideoiden ja ajatusstrategioiden kuunteleminen auttaa oppilasta jäsentämään uudenlaisia ajattelumalleja ja näin omaksumaan erilaisia tapoja lähestyä ja toimia tehtävissä. Ainakin itse huomasin ajatusten vaihdon olevan virkistävää, sillä kaverin ajatukset toivat esiin uusia tapoja tehdä ja toimia. Hän myös auttoi joissakin kohdissa ja näin itselleni hankala ongelma saatiin ratkaistua helposti. Yhteistyö on siis voimaa.

Lähteet:

(1) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2004. Helsinki: Opetushallitus.