Veistoksen kävelyttäminen

29/4/2013

Jossain kohtaa huomaa, että kyseinen tehtävä ei vain iske sinuun. Vaikka kuinka yrittäisit ideoida ja keksiä, kuinka sen toteuttaisit, et vain syty aiheelle. Itselleni tämä sattui kyseisen tehtävän kohdalla. Luultavasti lähestyvällä keväällä on jotain vaikutusta asiaan, sillä huomaa, että patterit ja ideat alkavat olla loppu. Aina ei vain pysty antamaan itsestään 120 %:a, jokaisen tehtävän kohdalla.

Yritin saada kahdesta filosofisesta artikkelista itselleni lisäpontta aiheeseen. Kulkemiseen liittynyt artikkeli sopi hyvin oman patsaani teemaan, mutta silti se ei saanut idearyöppyä aikaiseksi itsessäni. Lähdin kuitenkin pohtimaan, mitä itse halusin työssäni tuoda esille. Erityisen hyvin esiin tulevat arvoni, jotka näkyvät jalanjäljessäni. Tätä kautta lähdin pohtimaan erilaisia tapoja tutkia tai tarkastella arvoja. Päädyin ideaan, joka liittyisi myös matkustamiseen. Aina kun itse matkustan maailmalla, tuon omia arvoja mukanani, mutta tutkin myös paikallisen kulttuurin mahdollisia arvoja ja asioita, joita he pitävät tärkeinä. Usein pelkästään kaupungin kaduilla käveleminen tuovat esiin monia asioita, joita paikallisessa kulttuurissa arvostetaan. Esimerkiksi mainokset tuovat hyvin esiin tärkeitä arvoja tai erilaiset kaupat. Esimerkiksi Keski-Euroopassa pienyrittäjyys ja erikoistuminen ovat aivan eri tavalla arvossaan kuin esimerkiksi täällä meillä, jossa olemme tottuneet hypermarketeihin.

Tein kävelyn veistokseni kanssa eräällä kauppareissulla Turun keskustassa. Kävelyni aikana pohdin siis asioita, joiden kautta turistit ja matkaajat voisivat tulkita meille suomalaisille tärkeitä arvoja. tämä oli yllättävän haastavaa hypätä toisesta kulttuurista tulevan kenkiin. Omia ajatuksia ja ideoita nimittäin ohjaavat vahvasti omat käsitykset ja ennakkoluulot. Sain kuitenkin aikaiseksi kuusi erilaista huomiota ympäristöstä.

Kotimaisuus

Ensimmäisen kuvan nappasin jo kotona nähdessäni puurohiutalepurkin. Suomalaiset ovat hyvin vahvasti kotimaisia tuotteita kannattavia (käsittääkseni ainakin vielä!) ja suomalaisia joutsenmerkkejä viljellään tuotteisiin, jos vain mahdollista. Tällä hetkellä myös ravintoloissa ja kahviloissa on suomalaisten ja lähituotteiden mainostamisen buumi, joka varmasti näkyy jollain tavalla myös turistien silmiin.

Koti

Seuraavasta suomalaisille tärkeästä arvosta tai asiasta mainitsi itseasiassa minulle vaihtarikaverini. Hänen kanssaan kerran keskustelimme, miksi suomalaiset panostavat niin paljon kotinsa sisustukseen ja panostamiseen. Hän ajatteli sen johtuvan siitä, että olemme luonteeltamme kotihiiriä. Suomalaisia näkyy erityisen vähän katukuvassa ja varsinkin talvella, jolloin meillä on tapana käpertyä kotiin viltin alle. Suomessa minusta myös kutsutaan todella usein ihmisiä vierailemaan kotiin. Tai sitten päinvastoin koti on jotain erittäin pyhää ja monet ihmiset näkevät sen hyvin yksityisenä paikkana. Montaa erilaista mielipidettä, mutta jokatapauksessa kodilla on erityinen merkitys suomalaisten keskuudessa.

Luonto

Kauppaan tallustellessani yritin bongata ympäristöstä ja kaupunkikuvasta asioita, jotka pistäisivät turistien silmään ja voisivat vaikuttaa heidän käsityksiinsä meidän suomalaisten ja turkulaisten arvoista. Katseeni kierteli ihmisissä, autoissa, liikkeiden ikkunoissa, rakennuksissa .. Puu on kaupungeissa rakennusmateriaalina melko harvinainen, mutta Suomessa sitä näkee melko paljon. Varsinkin Turussa, jossa historia ulottuu pitkälle ja aikaan, jolloin puu oli yleinen rakennusmateriaali. Puuta näkyy suomalaisessa rakentamisessa sekä sisustuksessa hyvin paljon ja saattaa pistää muualta tulleen silmään. He voivat yhdistää tämän läheiseen luontosuhteeseen. Suomi on nimittäin tunnetusti tunnettu suurista metsä- ja järvialueistaan, joten luonto on hyvin lähellä monen suomalaisen elämää.

Jämptiys

Matkaa jatkaessani ja kauppojen ikkunoita katsellessani jäin pohtimaan niissä olevia aukioloaikoja. Me suomalaiset olemme melko jämptejä aukiolo- ja työajoista. Jos työvuoro alkaa klo. 7.00 me myös olemme paikalla tarpeeksi ajoissa aloittamaan ja työt myös alkavat kello seitsemän. Jämptiys näkyy myös muutenkin arjessamme. Hyvä esimerkki on tunnollisuutemme EU:sta tulevien uusien direktiivien kanssa. En tiedä, onkohan mikään muu maa niin tunnollisesti huomioinut EU:ssa tehdyt päätökset kuin Suomi. Se on meidän mentaliteettimme. Kun jostain on sovittu, suomalaiset myös pitävät siitä kiinni. Keski-Euroopassa tai Aasiasta puhumattakaan esimerkiksi aukioloaikoja ei välttämättä edes näe kauppojen ovissa, vaan liikkeet ovat auki, kun kauppias saapuu paikalle. Treffipaikalle myös saavutaan vain kun ehditään.

Tila

Vastaani kävelevät ihmiset ovat ensin kanssani samalla puolella tietä tai keskellä jalkakäytävää. Kun he huomaavat minut, he asettuvat aivan jalkakäytävän toiseen reunaan. Bussipysäkin penkillä istuu vain yksi henkilö lepuuttamassa jalkojaan. Muut kymmenen odottajaa seisovat pysäkin ympärillä. Suomalaiset tarvitsevat oman tilansa ja tämänkaltaisia esimerkkitilanteita on suomalaisessa kulttuurissa varmasti useita. Keskustelutilanteissa suomalaiset myös pelkäävät liian läheistä kontaktia, josta monet vaihto-oppilaat ja matkaajat ovat minulle maininneet. Olemmekohan liian tottuneita harvaanasuttuun ympäristöömme vai miksi vaadimme ympärillemme niin suuren tilan, jotta mukavuuden tunteemme ei järkyty?

Käytännöllisyys

Keskustan kaduilla pyöriessäni vastaani tulee useita tyhjiä pieniä liiketiloja, joita ollaan vuokraamassa. Suomalaisessa katukuvassa ei näy Keski-Eurooppalaiseen tapaan pieniä elintarvikekauppoja, joissa myytäisiin erikseen vain tiettyjä tuotteita kuten leipää ja maitotuotteita. Kaupat ovat suuria prismojen ja citymarkettien kaltaisia halleja tai sitten kaikki kaupat on sijoitettu yhden suuren ostoskeskuksen sisään. On paljon käytännöllisempää ja helpompaa löytää kaikki saman katon alta, kuin ravata eri liikkeissä.Olemmeko siis käytännöllisyyden ja helppouden hakijoita muiden mielestä?

Tehtävä oli mielestäni mielenkiintoinen tapa tarkastella suomalaista ja turkulaista ympäristöä. Yritys asettautua toisen asemaan avaa ihmisen silmiä niille asioille, joita itse pitää itsestään selvyytenä. Asioiden huomaaminen ja miettiminen ilman omien ennakkokäsitysten vaikutusta on kuitenkin hyvin vaikeaa ja ne pakosti vaikuttavat omiin oletuksiin ja mietteisiin. Tämän kaltainen tehtävä koulussa voisi kuitenkin hyvin toimia lasten kanssa monikulttuurisuuskasvatuksen parissa. Ainakin itse jäin pohtimaan enemmän meidän suomalaisten arvoja ja peilaamaan niitä omiini. Kuinka tärkeä koti on minulle fyysisenä tilana tai entäpä olenko itse jämpti ihminen? Tai mitä muita arvoja meillä on ja ovatko ne muuttuneet? Näiden asioiden pohtiminen on aina välillä tärkeää myös opettajan ammatissa.