Näyttely

25/4/13 - 8/5/13

Kevät vihdoin saapui myös Turkuun ja se tarkoitti myös kevätnäyttelyn pystyttämistä. Kevätnäyttelyssä pääsimme esittelemään koko vuoden ahkeruuden tuotoksia ja yllätyksiä. Näyttelyn järjestämisessä pääsimme kokemaan, millaista on suuremman produktin toteuttaminen yhdessä ryhmänä ja mitä kaikkea näyttelyn järjestämiseen kuuluu. Suunnitteluvaihe lähti teeman päättämisestä, jota pohdimme yhdessä ryhmänä yhtenä aamuna Macciavellissä. Erilaisten ideoiden heittelyn jälkeen päädyimme lopputulokseen: kiertokulku. Halusimme teemalla tuoda esiin vuodenaikana vahvasti esillä olleita teemoja töissämme tai keskusteluissamme. Kiertokulku kattaa monia aiheita ja saimme monet työmme liittymään kyseisen teeman alle.

Seuraavaksi jakauduimme näyttelyn rakentamisen kannalta erilaisiin ryhmiin, jotka hoitivat eri asioita näyttelyyn liittyen. Tämä oli minusta hyvä idea, jotta saimme voimavarat jaettua ja toteutus selkiytyi. Tosin meidän olisi luultavasti kannattanut päättää keskuudestamme myös yksi henkilö, joka tarkastelee koko produktin toteutumista ja olisi pitänyt huolta eri ryhmien välisestä informoinnista. Näin yksi henkilö olisi koko ajan nähnyt kokonaiskuvan, missä mennään. Mielestäni nimittäin tuntui, että joidenkin ryhmien työmäärä oli liian suuri ja toisten melko vähäinen, jolloin pääkoordinaattori olisi voinut rukata ryhmiäkin uusiksi. Myöhemmin tarkastellen tämä vaihe olisi myös pitänyt toteuttaa aiemmin, sillä aloitimme näyttelyn suunnittelun aivan liian myöhään.

Näyttelyn rakentaminen jäi nimittäin hyvin viime tippaan. Töiden valintaa tehtiin vielä viime hetkillä ja itsestä tuntui, että kuraattoriryhmällä oli aivan valtava työ. Näyttelyn rakentamiseen ja teosten esillepanoon onneksi osallistui mahdollisimman moni, jotta kuraattoriryhmän työ ei käynyt aivan liian raskaaksi. Tämä ilmiö toistuu itseasiassa hyvin usein produkteissa, kun se toteutetaan suurena ryhmänä. Usein työnjako jakautuu hyvin epätasaisesti ja muutama ihminen tekee valtavan työmäärän. Näyttelyn rakentamisen suhteen kuraattorit onnistuivat kuitenkin mielestäni hyvin, sillä heidän valitsema näyttelytila oli mieletön. Ideana portaikon käyttäminen oli aivan uusi ja yllättävä.

Itse avajaiset tuottivat oman ryhmäni kohdalla enemmän työtä, sillä meidän ryhmämme vastasi ohjelmasta ja tarjoilusta. Tässä ryhmässä huomasi, että mitä pidemmälle on mietitty ja suunniteltu, sitä helpommalla pääsee itse tilaisuudessa. Avajaistilanne oli mielestäni myös hyvin mielenkiintoinen kokemus, sillä en odottanut sen olevan niin virallinen ja juhlallinen. Tämä antoi kuitenkin mielestäni hienoa arvostusta uurastustamme ja töitämme kohtaan. Opetuksessa tämä kannattaisi muistaa, sillä samanlainen tunne tulee varmasti oppilaille, kun heidän töitää laitetaan esille näyttelyyn ja niitä saapuvat tutkimaan esim. toisen luokka-asteen oppilaat tai vanhemmat. Heidän tekemien kuvien arvo kasvaa ja teos saa lapsen mielessä merkityksellisemmän kokemuksen.

 
Näyttely oli esillä parin viikon ajan edun käytävillä ja useat opiskelijatoverit kävivät sitä katsomassa. Heidän palautteensa oli kullanarvoista, mutta itsestäni oli myös tärkeää opettajien palaute. Kävimme näyttelyn läpi yhdessä opettajiemme kanssa ja keskustelimme näyttelyn rakentamisesta, avajaisista, töistä ja koko vuodesta. Tämä oli mielestäni hyvin tärkeä kokemus hetkeksi pysähtyä ja tarkastella näyttelyn kautta koko vuotta ja palata joihinkin hetkiin. Tätä teimme tarkemmin vielä luokassa esittelemällä itsellemme merkityksellisen työn ja keskustelemalla. Minun puolestani keskustelutilaisuuteen olisi voinut varautua pidemmällä ajalla (taukojen kera toki), koska se oli koko vuoden kannalta tärkeä tilaisuus. Vuoden aikana kerääntyineiden oppien, kokemusten ja tunteiden jakaminen perusteellisesti olisi kiteyttänyt vuoden hienosti ja siitä olisi ollut hyvä jatkaa matkaamaan kohti tulevaa kuvisopettajan työtä.