Auran taidepäivä

10/5/2013

Loppupalautteessakin mainittu kevään grande finale koitti aurinkoisena perjantaipäivänä Aurassa, kun oli aika toteuttaa koko kurssin ajan suunnittelemamme oppituntikokonaisuus. Näin jälkikäteen koko projektia tarkastellen, voin sanoa olevan huojentunut ja onnellinen olo. Oppitunnin suunnitteluun oli varattu hyvin aikaa ja keskustelutilaisuudet opettajien kanssa olivat tarpeeksi ajoissa. Olimme myös valmistelleet tuntimme kulun ajoissa, mutta selkeä viime hetken paniikki meinasi iskeä pari päivää ennen varsinaista päivää materiaalien hankinnan ja power point-esityksen vuoksi. Loppujen lopuksi kaikki kääntyi onneksi positiivisesti paremmin päin ja päivä onnistui hyvin.

Yhteistyöskentelystä ja projektin kulusta minulle jäi hyvin positiiviset kokemukset ja koin parityöskentelyn hyvin onnistuneeksi. Parilta sai hyviä ja erilaisia näkemyksiä ja Sannan taiteellinen tietämys täydensi omia puutteitani. Itse sen sijaan olen opettanut paljon alaluokkalaisia, jonka hän koki huojentavaksi ja hyväksi asiaksi tuntia pidettäessä. Täydensimme siis hyvin toinen toisiamme. Ajankäytön kannalta parityöskentely hankaloittaa suunnittelua ja on paljon enemmän aikaavievää. Tämä ei kuitenkaan koitunut liian suureksi ongelmaksi, koska projektille oli onneksi varattu niin paljon aikaa, että suunnittelun ehti toteuttaa hyvin. Myös Riitan toteuttama paritentti helpotti meidän työskentelyämme paljon. Käytimme kyseisessä koetilanteessa tehtyä tenttiä pitkälti pohjana varsinaisessa oppituntikokeilussamme.

Haasteena mielestäni projektissa oli koulun ja luokkatilojen vieraus. Vaikka koulusta oltiin aktiivisia ja saimme heiltä myös valokuvia koulun tiloista, oppitunnin suunnittelu on kuitenkin aina vaikeaa tuntemattomiin tiloihin ja oppilaille. Silti päädyimme haasteellisen aiheen toteuttamiseen eli ympäristötaiteeseen. Ensi kerralla en luultavasti toteuttaisi ympäristötaidetta tämänkaltaisessa kokeilussa. Tehtävän toteuttamisesta saa varmasti enemmän irti, kun tuntee ympäristön ja sen mahdollisuudet. Yhteisöllisen ympäristötaiteen toteuttaminen tuntemattoman oppilasryhmän kanssa, oli myös melko rohkeaa. Nämä riskinotot kuitenkin kannattivat, sillä tehtävässämme ympäristö ja oppilaiden kanssa työskentely toimi mielestäni hyvin.

Varsinainen opetustilanne oli myös minulle itselleni hyvin opettavainen, sillä en ole pitkään opettanut yhdessä kenenkään kanssa. Viime syksyn harjoittelussa oppitunnit pidettiin yksin ja sijaisuuksia tehdessäni olen aina ollut yksin luokkatilassa. Nyt olin yhtäkkiä luokassa opettamassa yhdessä toisen opettajan kanssa. Tämä oli mielestäni hyvin positiivinen ja miellyttävä kokemus myös. Sannasta sain tukea oppitunnin aikana. Ison oppilasryhmän kanssa (19 opp.) toisen läsnäolo työrauhan kannalta on suuri tuki, mutta ennen kaikkea koin opetukselliselta kannalta Sannan läsnäolon huojentavaksi. En nimittäin ikinä aiemmin ollut opettanut ympäristötaidetta. Mielenkiintoista kokeilla sitä juuri tuolloin, kun koulu on uusi, lapset myös ja aihe. Olimme kuitenkin Sannan kanssa miettineet tunnin sisällön ja aiheet melko hyvin etukäteen, joten tunnin pitäminen sujui helposti ja selkeästi. Tämä näkyi tunnin aikana, kun ei suurempia tyhjiä hetkiä opetukseen tullut ja lopputulos oli mielestäni ihana. Lapset myös sisäistivät ympäristötaiteen käsitteen ja sen tavoitteita hyvin. He esimerkiksi olivat valmiita toteuttamaan taidetta muille ja he pohtivat hyvin yksinään, mitä taideteos voisi viestiä. Tämä on mielestäni melko hyvin 1.-2. -luokkalaisilta

 Kuvataiteen opetuksessa yhteisöllisen taideteoksen toteutuksessa haasteellista on myös demokraattisten päätösten tekeminen ja että sitä myös toteutetaan aidosti. Pohdin tätä haastetta ja sen kohtaamista KUP7 -kurssimme Pönttöilyä -tehtävässä. Me päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että oppilaat saivat pienryhmissä ensin keskustella sijoituspaikoista, jonka ajattelimme helpottavan hiljaisten henkilöiden ääneen pääsemisen. Päätöksiä tehdessä valitettavasti vain ne oppilaat, jotka uskalsivat sanoa jotain, pääsivät ääneen. Jokaisen oppilaan ehdotuksen ja idean me kyllä kuuntelimme ja otimme huomioon. Keskutellessamme yhteisesti paikasta ja muodosta pyrimme myös kysymään hiljaisilta ryhmiltä, mitä he ovat mieltä. Me johdimme tilanteessa melko vahvasti keskustelua, mutta toivottavasti emme kuitenkaan liikaa ja että oppilaille jäi kokemus osallistumisesta päätöksen tekoon. Jos aikaa olisi enemmän ja tuntisin oppilasryhmän paremmin, antaisin oppilaille enemmän vapauksia päätöksen tekoon. Tässä kohtaa kuitenkin oppilasmäärä ja aika olivat rajoittavia tekijöitä. Paikkaehdotus ja muoto tulivat kuitenkin oppilailta ja lopputulos oli hyvin erilainen, mitä osasin odottaa. Tämä oli mielestäni erittäin hyvä ja itse ainakin olin oppilaiden lopputuloksesta positiivisesti yllättynyt.

Oppitunnin pitämisen jälkeen pidimme kaikki yhdessä loppupalautekeskustelun yhdessä muutaman Auran opettajan kanssa. Tämä oli mielestäni hyvin tärkeää, vaikka päivän päätteeksi oli melko väsynyt ja aurinkoinen ilma ulkona huusi viikonlopun viettoon. Tuntien purkaminen ja muiden kokemusten kuuleminen oli kuitenkin tärkeää ja mielenkiintoista kuunneltavaa. Saimme myös hyvää ja rakentavaa palautetta opiskelijakavereiltamme sekä opettajilta, joka oli tärkeää kuulla. Omista palautteista muistan ainakin positiivisina seikkoina rauhallisuuden, demokraattisen päätöksen teon ja kokemuksellisuuden. Ainakin opiskelijatoverimme kokivat, että lapsille jäi tunne osallistumisesta päätöksentekoon. Ensi kerralla voisi sitten pohtia, kuinka varmistaa päätöksen teon olevan täysipainoitteisesti oppilaiden käsissä. Palautekeskustelusta jäi sellainen mielikuva, että kaikilla pareilla oli päällisin puolin positiivisia kokemuksia. Monille opetuskokeilu oli varmasti myös elämyksellinen ja uusi kokemus. Opetuskokeilu myös antoi varmasti useille käsityksen siitä, mitä opettaminen suurin piirtein on. Monet ovat varmasti sijaistaneet tai ohjanneet erilaisia tunteja ja pajoja, mutta kuvataiteen opetus on mielestäni luonteeltaan hyvin omanlaistaan. Tämän vuoksi on tärkeää päästä kokeilemaan sitä. Itselleni kokemus antoi myös hyvin paljon ja ehdottomasti opetuskokeilu pitäisi sisällyttää jatkossakin kuvataidekasvatuksen opintoihin. Siinä pääsee kuitenkin käytännössä näkemään sen, mistä olemme koko KUP1 -kurssin ajan keskustelleet.