Kotitentti

18/3/2013

Itse rakastan matkustelua ja matkoillani tykkään myös tarkastella kyseisen kulttuurin rakennusarkkitehtuuria. Euroopassa viehättää vuosisatoja vanha kaupunkiarkkitehtuuri. Aasiassa taas puusta ja bambusta rakennetut talot ja rakennukset huutavat rentoutumaan ja heidän uskonnolliset temppelinsä ovat häikäiseviä. Siksi ei ollut ihme, että valitsin tehtävän, joka liittyi muiden kulttuurien arkkitehtuuriin tutustumiseen. 

Arkkitehtuurikasvatuksessa kannattaa mielestäni ensin lähteä liikkeelle lapsen oman lähiympäristön arkkitehtuurin tutkimisesta ja vasta sen jälkeen tarkemmin paneutua muiden maiden kulttuureihin. Tutkittaessa muiden maiden arkkitehtuuria on oppisisältöjä helppo integroida esim. historian oppiaineen kanssa, jos tutkitaan samalla myös eri aikakausia. Tästä tuttuna esimerkkinä mm. Egyptin pyramidien tutkiminen. Itse halusin alunperin tutkia kotitenttityössäni eurooppalaista kaupunkiarkkitehtuuria ja erityisesti Hollannin Amsterdamissa näkyvää arkkitehtuuria. Suomi on osa Eurooppaa ja olemme suuressa vaikutuksessa koko ajan keskenämme. Muiden eurooppalaisten kansojen, kulttuurien ja ihmisten ymmärtäminen on siksi tärkeää ja sitä kautta myös heidän lähiympäristöönsä tutustuminen. Lähtiessäni suunnittelemaan työtäni tutustuin tenttikirjan sijaan enemmän arkkitehtuurikasvatuksen nettisivuihin , joissa kerrotaan arkkitehtuurikasvatuksesta, mitä se on ja esitellään erilaisia tehtäväideoita. Sivuilla oli melko vähän muiden maiden arkkitehtuuriin liittyvästä opetuksesta ja pääpaino oli ennemminkin lapsen oman lähiympäristöön liittyviä aineistoja. Itse kuitenkin lähdin suunnittelemaan perinteisistä maitotölkeistä toteutettavaa rakennusprojektiani.

Eurooppalaisuuteen tutustumisen lisäksi valitsin Amsterdamin ja sen korkeat ja värikkäät talot kohteekseni materiaalikysymyksen vuoksi. Itselläni oli useita maito- tai mehupurkkeja kotona, jotka odottivat uutta käyttötarkoitusta. Lisäksi ajattelin, että olen herranjestas luokanopettajaopiskelija arkkitehtuurikurssilla ja en ole vielä rakentanut maitotölkeistä mitään ! Lähdin siis maalaamaan maitotölkkejä ensin valkoisiksi, jotta ne olisivat myöhemmin helppo maalata muulla värillä. Sain kuitenkin erittäin hyvän opetuksen itselleni, mikä kuvataiteen opettamiseen liittyy: kokeile ensin työ ja materiaalit itse ja tee se ajoissa. Sain nimittäin kokea karvaan pettymyksen seuraavana päivänä, kun saavuin viimeistelemään maitotölkkejäni. Valkoinen väri oli lähtenyt rapistumaan pois maitotölkin pinnasta ja yksinkertaisesti työni oli mennyt aivan hukkaan. Tässä kuitenkin itselleni muistutus ja opin myös kantapään kautta, että pullovärit eivät sovi maitotölkkien maalaukseen. Maitotölkit kannattaa ennemminkin päällystää jollain muulla materiaalilla tai sitten maalata akryylimaalilla. Kokemuksesta harmistuneena ja turhautuneena päätin toteuttaa toisenlaisen työn ja jättää Amsterdam-projektini työelämään ja sinne kuviksen tunneille.

Yhyy .. Voihan maito sentään !

 Olin nimittäin samalla, kun pohdin Amsterdam -projektiani, myös pyöritellyt mielessäni tutustumista saamelaiskulttuurin heidän arkkitehtuuriin. Arkkitehtuurikasvatuksen sivuilla painotettiin nimittäin paljon lapselle läheistä ja suomalaista arkkitehtuuria. Saamelaiset ovat yksi Suomen vähemmistökansoista ja tämän vuoksi siis erittäin oiva ja varmasti myös lapsia kiinnostava aihe. Pohjoisessa asuvaan väestöömme liittyy nimittäin mystiikkaa ja heidän erinlainen elämäntapansa tuntuu varmasti tänä päivänä monen pienen oppilaan mielestä eksoottiselta. Päätin siis maitotölkkionnettomuuteni toteuttaa toisen ideani ja itseasiassa hyvä, että näin kävi. Tartuin tehtävään paljon innostuneempana ja rakennusprojekti oli mielestäni mielenkiintoinen.

Ennen kuin lähdin työskentelemään selailin internetin mielenkiintoisesta maailmasta saamelaisten asumiskulttuurista. Tiesin itse alunperin saamelaisten asuneen kodassa (kota), mutta millaisia ne itseasiassa olivat ja mistä materiaaleista tehtyjä? Sain selvitettyä, että saamelaisten asumiskultuuri perustui 1600-luvun loppuun asti kiertelevään paimentolaiselämäntyyliin. Tällöin saamelaiset asuivat talvisin turvepeitteisissä puukodissa. (1). Kotia on rakennettu myös nahasta, kankaasta tai tuohilevyillä. Esimerkkinä tästä kuva 1800-1900 -l. Norjasta. (2)

Kuva osoitteesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kota

 Itseäni inspiroi kyseinen kuva ja lähdin toteuttamaan työtäni kyseisen kuvan mukaan. Itse lähdin melko vapaalla kädellä leikkaamaan ruskeasta paperista sektoria. Tämän jälkeen sen voi reunat liittämällä saada kartion muotoon. Tässä tuli mieleen, että oppisisältöjä olisi helppo yhdistää matematiikkaan ja laskea oikeat mittasuhteet halutun kodan korkeuden mukaan. Itse lähdin työtä tekemään vain kokeilun kautta, joka on myös lasten kanssa hyvä keino. Näin lapset luultavasti itse toimisivat vapaassa ongelmanratkaisutilanteessa eivätkä alkaisi laskemaan matematiikan kaavoja.

Sektorin leikkaus menossa

Kartion saatua valmiiksi ryhdyin valmistamaan pohjaa, jonka valmistin ruskeasta pahvista. Maalasin pahvin mustalla pullovärillä ja päällystin sen kuviksen luokasta löydetyllä kuivatulla jäkälällä. Jäkälä sopi mielestäni hyvin työhön, sillä pohjoinen asuinseutu on tunnettu jäkälämättäistään, joka kertoo puhtaasta ja raikkaasta ilmasta. Tämän jälkeen pohdin, millä vuoraisin kotani. En halunnut jättää paljasta ruskeaa paperin pintaa esiin, mutta luokasta ei myöskään löytynyt nahkaa, jolla se olisi pitänyt vuorata. Sen sijaan löysin säkkikangasta, joka mielestäni sopi väriltään peitoksi. Säkkikangas tuo mieleen tavallaan myös luonnonmukaisen materiaalin, jota nahka on. Säkkikangas on myös paljon ekologisempi vaihtoehto kuin nahka.

Jäkälämätäs

Kodan vuoraus

Alunperin ja oikeat kodat rakennetaan tukipuiden varaan ja ne jättävät pienen ilma-aukon, josta kodan tulisijan savu pääsee nousemaan ylös. Itse en rakentanut tukipuita vaan liimasin yläaukon reunaan hammastikkuja. Näin kota näyttäisi siltä, kuin se olisi rakennettu tukipuiden varaan. Oppilaiden kanssa tämä kannattaisi toteuttaa oikeasti esim. grillitikkujen avulla. Loppujen lopuksi kotani oli valmis ja voin asetella sen jäkälämättään päälle.

Saamelaiskota

Itse opin projektin aikana paljon kuvataiteen opettamisesta. Sain oppini hieman kantapään kautta, joka on hyvä. Näin varmasti muistan sen ja en tee virhettä uudestaan. Suurin oppini on se, että kokeile oppilaille suunnittelemasi työ ensin itse ja ajoissa. Näin tiedät, miten materiaalit toimivat ja mitä tarvitset. Myös vaikeat ongelmanratkaisukohdat nousevat esiin. Opin myös sen, että suunnitteleminen on tärkeää. Kuvataiteen tunneilla usein tehdään paljon asioita, joita ei tarkemmin harkita. Hyvin suunniteltu ja perusteltu työ on varmasti motivoivampi toteuttaa. Arkkitehtuurikasvatuksesta sain käytännön kautta nähdä sen todella olevan ongelmanratkaisua tukevaa oppimista. Voin siis sanoa rakennusprojektini antaneen minulle paljon oppeja, jotka varmasti jäävät mieleeni tulevassa työssä.

Lähteet:
(1) Lapin rakennusperintö
(2) Wikipedia - kota

Käppäilyä täl pual jokke ja vähä arkkitehttuurii

19/3/2013

Erittäin tärkeä ja hyvä keino tukea lasten arkkitehtuurikasvatusta on vierailla ja käydä yksinkertaisesti tukimassa erilaisia rakennuksia. Kun lapset näkevät rakennukset aidossa ympäristössään ja pääsevät tutkimaan niitä lähemmin, lasten ymmärrys arkkitehtuurista kasvaa. Vierailuihin liittyvä kokemuksellisuus saattaa myös kasvattaa lapsen motivaatiota ja auttaa lasta liittämään opittu omaan elämäänsä, koska ollaan muussa kuin kouluympäristössä. Vierailut ja tutkimusreissut voidaan suunnitella sen mukaan, halutaanko tutkia lasten omaa elinympäristöä vai kenties tutustua rakennusperintöön. Parhaimmassa tapauksessa nämä kaksi asiaa sisältyvät toisiinsa !

Omissa kuvataidekasvatuksen opinnoissamme teimme tämän kaltaisen tutkimusmatkan tekemällä kävelyn oman kaupunkimme Turun ympäristössä. Tein kävelyn itsenäisesti, koska olin koko ryhmän demolta valitettavasti poissa. Reittini valikoitui opettajan antaman ArkkitehTOUR kartan mukaan. Turun ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki v.2011 suunniteltiin yhtenä hankkeena erilaisia kulttuurikuntoilureitistöjä. ArkkitehTOUR -kartan reitit opastavat kävelijää tutustumaan keskustan erilaisiin arkkitehtuurisiin ja kaupunkikuvan muodostumiseen vaikuttaviin kohteisiin. (1) Itse valitsin kartan Täl pual jokke -reitin, jossa kävellään itselleni tutuissa yliopiston ja kaupungin itäisen puolen maisemissa. Kokonaisuudessaan kävelyyn minulla meni 2 tuntia ja olisin saanut menemään vielä kauemminkin, jollei ilma olisi ollut niin viheliäisen viileä ja kameran akku olisi ollut kokonaan ladattu. Mutta tervetuloa mukaani Turun maisemiin ja täl pual jokke !

Ensinnäkin hyvä sanoa, että kävely tapahtuu tällä puolella jokea, kun ensimmäinen (1.) kohde on toisella puolella, Kauppatorilla. Kauppatorista sanotaan usein, että se on Turun sydän. Kauppatori on kaupungin päätori ja paikallisten kohtaamispaikka. Itse rakastan Kauppatorin kesäistä toritunnelmaa, jota en valitettavasti tähän aikaan vuodesta saanut ikuistettua. Muutama torimyyjä sentään löytyi. Muutama (minusta) mainittava arkkitehtuurinen rakennus torin ympäriltä ovat C. L. Engelin ortodoksinen kirkko, Suomen vanhimman teatterin Åbo Svenska Teaterin komea rakennus Hansakorttelin kyljessä sekä muuallakin Suomessa tuttu Börsin rakennus. 

C. L. Engelin ortodoksinen kirkko

Åbo Svenska Teater

Maaliskuista toritunnelmaa ja taustalla Börsin rakennus

Itselleni uutta tai mielenkiintoista on torin keskelle ilmestynyt kyltti, jossa kehotetaan kansalaisia kertomaan omista ideoista ja ehdotuksista torin muuttamiseksi. Toriparkki ja muut Kauppatoriin liittyvät keskustelut ovat aina kuumia perunoita turkulaisissa ruokapöydissä. On pohdittu esimerkiksi sitä, kuinka paljon kansalaisten mielipiteitä kuunnellaan. Kyltti näyttää minusta olevan päättäjien hieman surkuhupaisa yritys näyttää heidän kuuntelevan meitä.

Nyt kansalaiset vaikuttamaan !

Seuraavana (2.) kohteena oli ns. Lampun kulma Kauppiaskadun ja Linnankadun kulmassa. Tämä nimitys oli itselleni aivan uusi, mutta sen sijainti ei yllättänyt. Nykyään kulmauksessa toimii urheilubaarina tunnettu Edison. Vanhemmat turkulaiset nimittävät kyseistä paikkaa lampun kulmaksi, koska paikalla toimi ennen lamppukauppa. Olen tästä kuullut aiemmin, kun on pohdittu sitä, mistä Edison baarin nimi kantautuu. Korttelin lähistö on arkkitehtuurisesti hyvin mielenkiintoinen, sillä sen ympärillä on niin 1920-luvun kivitaloja, Kauppiaskadun puutaloja sekä Alvar Aallon suunnittelema Turun Sanomien talo. Omalla tavallaan mielenkiintoinen eri tyylien ja aikakausien sekamelska siis.

"Lampun kulma" ja nykyinen Edison

Alvar Aallon Turun Sanomien talo

Kauppiaskadun puutalot lampun kulmaa vastapäätä

 Kulmalta ei tarvinnut kuin ottaa pari askelta ja sitten olinkin jo kävelyni kolmannessa (3.) kohteessa. Turun kirjasto on omasta mielestäni yksi mielenkiintoisimpia arkkitehtuurisia kokonaisuuksia Turussa. Kirjasto koostuu 1900-luvun alussa rakennetusta vanhasta kiviosasta sekä uudesta hyvin modernista puolesta. Molemmat ovat mielestäni omassa tyylissään kauniita. Tavallaan ne ovat ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta ne kunnioittavat toinen tosiaan. Ne pysyvät kumpikin omassa paikassaan, eivätkä ne yritä sekoittua toisiinsa.

Kirjaston moderni puoli ..

.. ja vanha puoli.

Ja nämä kaksi puolta yhdessä.

Kirjasto sijaitsee kauniilla Vähätorin alueella, joka on nyt kunnostettu kauniiksi kaupunkilaisten oleskelutilaksi. Sen yhdellä reunalla sijaitsee Casagrandentalo, joka yhdessä kirjaston vanhan päädyn kanssa luo Vähätorille ominaisen oman tunnelmansa. Itse henkilökohtaisesti pidän Vähätorin aukiosta erityisen paljon ja Turun kaupunki saa kiitosta sen onnistuneesta kunnostamisesta. Voi että kun sinne saisikin asettaa kesällä oman sohvansa ja vain loikoilla siinä nauttien kesäpäivistä !

Vähätori ja vaikuttava Casagranden talo

Tämän päivän keskusta sijaitsee varmasti monen turkulaisen mielestä aiemmin mainitsemallani Kauppatorilla. Nyt kuitenkin siirryn kävelyreitilläni vanhan keskustan alueelle, joka oli ollut Turun paloon asti (v.1827) tärkein alue Suomesssa eli silloisessa Ruotsin itäisessä maakunnassa. Neljäs (4.) kohteeni oli Vanha keskusta, jonka historia ulottuu 1300-luvulle saakka. Historian havinaa oli siis ilmassa. Tähän Vanhan keskustan alueeseen kuuluvat Vanha Suurtori sekä Turun Tuomiokirkon ympäristössä oleva Kirkkokortteli. Tämän alueen merkitystä Turun historiassa ei voi koskaan liikaa painottaa ja on ihmeellistä, kuinka esimerkiksi Vanhan Suurtorin ja Kirkkokorttelin keskiaikaiset rakenteet ovat säilyneet tähän päivään saakka. Vanhan Suurtorin ympäristöä on pyritty virkistyttämään entiseen loistoonsa järjestämällä kesäisin ja talvisin erilaisia toritapahtumia. Myös uuden Penninsillan rakentaminen toivotaan kasvattavan alueen viettiä. Itse muistan, kuinka muuttaessani Turkuun käsitykseni Turusta muuttui, kun asetuin asumaan Tuomikirkon viereen. Ymmärsin vasta silloin sen todellisen merkityksen Suomen historiassa. Itselleni kirkko on erittäin ja olennainen osa turkulaisuutta. Ja oli hienoa sanoa, että määähän asun täl pual jokke !

Turun Tuomiokirkko

Tervetuloa Vanhalle Suurtorille !

Vanha Suurtori hiljaisuudessaan

Olin siis vihdoin kävelyreitilläni siirtynyt täl pual jokkee ja nyt oli aika jatkaa matkaa historian havinan siivittämänä. Reittini viides (5.) kohde oli nimittäin Piispankadun miljöö, joka alkaa siis Tuomiokirkon takaa ja jatkuu kohti Yliopiston maisemia. Itse rakastan kyseistä katua, koska sen varrella sijaitsee ihastuttavia vanhoja rakennuksia. Aiemmin en ollut osannut huomioida niiden edustavan useita erilaisia rakennustyylejä, mutta kartan opastuksessa mainittiin empire-, uusrenessanssi ja jugendtyylit. Itse en ole kyseisiin tyyleihin erikseen tutustunut, mutta rakennuksia tutkiessa huomasin esimerkiksi koristeellisuudessa ja ikkunoiden ulkomuodossa erilaisia tyylejä. Viehätyin miljööstä niin paljon, että huomasin pian seikkailevani korttelin asuinalueiden pihoilla kuvailemassa. Kyseiseen katuun tutustuminen oppilasryhmän kanssa, jotka ovat käsitelleet erilaisia arkkitehtuurityylejä tai aikakausia, olisi varmasti mielenkiintoista ja samalla voitaisiin toteuttaa erilaisia tunnistamistehtäviä. Tosin itse yritin samaa myöhemmin tutkittuani kyseisten tyylien ominaisuuksiin, mutta se tuntui hankalalta. Toisaalta suuressa ryhmässä on enemmän tarkkaavaisia silmiä, jotka huomaavat erilaisia yksityiskohtia. Ehdottomasti kyseinen kävely olisi ollut mielenkiintoista tehdä toisen henkilön kanssa, joka olisi huomannut vielä enemmän kuin itse. Eri ihmiset myös kiinnittävät eri asioihin huomiota, jolloin olisi voinut tulla aivan erilaisia huomioita esiin.

Tervetuloa Piispankadulle !

Itseäni viehättävät tornimaiset rakennuksesta ulkonevat osiot - sekä herkullinen väri tietty !

Kadulla on myös uuden ajan tyyliä - Sibeliusmuseo

Itse viehätyin kyseisen rakennuksen etupihasta, joka muistutti palatsin kaltaista sisäänkäyntiä (uusrenessanssia?)

Tämä sitten tien toisella puolella

Piispankadun viihtyisä puutalomiljöö

Jälleen hieman myöhäisempää tyyliä

Edustaisiko kyseinen rakennus parvekkeineen jugendtyyliä? Ihastuttava kuitenkin !

Lisää viehättäviä puutaloja

Piispankadun jälkeen taaperran ylös kohti Yliopiston mäkeä (6.kohde). Monet ystäväni ovat hehkuttaneet Turun yliopiston kampusmaista ilmapiiriä ja usein he viittaavat luultavasti juuri Yliopiston mäkeen. Luonnontieteiden talojen ja Päärakennuksen sisäpihan suihkulähde ja nurmikkoalueet huutavat lämpiminä kevät ja syyspäivinä opiskelijoita istumaan alas ja lueskelemaan, kun samalla nauttii auringon paisteesta. Talvisin sisäpiha on kuitenkin melko ankeannäköinen mielestäni, koska rakennusten harmaa laatikkomainen tyyli ei viehätä Piispankadun kaltaisten rakennusten jälkeen. Itse pohdin, että miksi rakennusvaiheessa on päädytty tällaiseen tyyliin? Selkeästi tyylillä on haettu vain toimivuutta ja yksityiskohdat rajattu minimiin. Outo ratkaisu kuitenkin, kun ympärillä on muuten 1800-1900-luvun alun vaikuttavia jugend- ja uusrenessanssityylisiä rakennuksia. Tässä on kuitenkin hyvä esimerkki varmasti siitä, kuinka aikakaudet ja historia vaikuttavat arkkitehtuuriin.

"Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle"

Luonnontieteiden talo 1 - ei neuvostoparakki

Aiemmin en ole mäellä vieraillessani kiinnittänyt huomiota kyseiseen patsaaseen, mutta nyt sen erottuessa lumen seasta se laittoi silmään

Ilman kyseisiä puita mäeltä olisi upea näkymä Tuomirkolle

Kerttulinkadulta tulevat portaat mäelle

Tässä kohtaa kävelyä voisin lähteä kohti TYKSiä ja tehdä kävelyreitistä pidemmän version, mutta päätän tehdä lyhyemmän version. Muuten retkeni venyisi kuin toffee ja kamerani akku vilkkui nyt jo punaisella. Laskeudun siis vain Kerttulinkadulle johtavat portaat alas ja siirryn suoraan kävelyreittini kohteeseen kymmenen (10.), Akatemiantorin ympäristö. Itselleni on hieman epäselvää, mitä aluetta tarkalleen tarkoitetaan, mutta itse laskin siihen Tuomiokirkon takana oleva ympäristön ja Henrikinkadun alun lähistöllä olevat rakennukset. Mielenkiintoista on, että laskeutumalla portaat alas päätyy takaisin Piispankadun kaltaisen rakennusarkkitehtuurin keskelle.

Henrikinkadun puutalomiljöötä

Henrikinkatu

Akatemiatalo Tuomiokirkon takapihalla

Akateemisista tunnelmista siirryn niin kutsutulle Nikolaintorin alueelle, joka on yhdestoista (11.) kohde kävelyreitillä. Alunperin Nikolaintori ulottui Brinkkalan pihalta aina Tuomiokirkolle asti. Nykyään tämän torin halkaisee vilkas Uudenmaankatu. Käytännöllisenä ratkaisuna tien rakentaminen on ollut viisasta, mutta esteettisenä seikkana erittäin harmittava. Pyrin tarkastelemaan ympäristöä niin, että kuvittelen sen ilman vilkasta maantietä. Edessäni avautuu iso ja viihtyisä puistoalue ja suurempi toriala. Tämänkaltaista ajatusleikkiä voisi leikkiä myös lasten kanssa, jolloin he saisivat keksiä itse parannusehdotuksia tai uudenlaisia ratkaisuja. Tämä voisi toimia yksinkertaisena harjoituksena omaan ympäristöön vaikuttamisena ja ongelmanratkaisuharjoitteena. Tällöin voitaisiin pohtia, mitkä ehdotuksista olisivat mahdollisia tai toimivia.

Tuomiokirkkopuisto

Tuomiokirkkopuiston puolella löydän alueesta ja sen rakenteesta hienon kartan, jota en ole aiemmin puiston läpi kävellessäni huomannut. En ymmärrä, miten tämäkin on jäänyt huomaamatta. Bruno Aspelinin pronssiveistos kuvastaa Suomen Turun Kirkkokorttelia v.1756. Infotaulu ja taideteos samassa paketissa - mielenkiintoista !

Nikolaintori tosiaan jatkuu myös Uudenmaankadun toisella puolella. Tähän kuuluu mm. Brinkkalan piha. Itseäni aina Brinkkalan pihalla kävellessäni huvittaa rakennuksen notkuva ulkomuoto. Kyseisen rakennuksen parvekkeelta julistetaan myös joulurauha jokainen jouluaatto.

Kuuluisa "joulurauhaparveke"

Brinkkalan pihan muuta mielenkiintoista arkkitehtuuria

Jostain Brinkkalan pihan talojen välistä sujahdan pienelle välikujalle, jonka olemassaolosta en ole ollut tietoinen. Kuja on poikkeuksellinen Turun kaupungissa, koska se on hyvin kapea ja siten melko keskieurooppalainen. Taustalla oleva auringonpaiste valaisee kujan värikkäät seinät vieläkin kirkkaammiksi ja ihastelen vain kapean kujan tunnelmaa. Luostarin välikatu, kohde 12., oli erittäin vilkas ja jopa Turun pääkatu aikanaan. Kaduilla on soinut musiikki ja laulu ja taustalla kuuluneet kauppiaitten huudot. Pysähdyn kadulle hetkeksi ja yritän kuulla näitä ääniä ja sointuja. Myös arkkitehtuurikasvatuksessa lasten kanssa voidaan koittaa eläytyä draaman avulla erilaisiin ympäristöihin ja sen ajan ihmisten elämään. Se tuo opetukseen elämyksellisyyttä.

Vatsa sisään ja kujaa kohti !

Kujalta palaan takaisin auringon paisteeseen ja Aboa Vetuksen nurkille. Siitä jatkan kohti Hämeenkatua ja Rettigin palatsia, joka on seuraava arkkitehtuuri kohde (13.). Muistan kävelleeni useinpalatsin ohitse ja ihmetelleen sen jylhäistä yksinäisyyttä kaltereiden takana. Villa von Rettig toimii nykypäivänä museona, jossa esitellään oman vuosisatamme taidetta sekä keskiaikaista Turkua. Rettig on siitä mielenkiintoinen arkkitehtuurikohde, että se on rakennettu Gävlessä olevan esikuvan mukaan. Kyseinen rakennus on siis tavallaan jäljennös. Mielenkiintoista tietää, mutta se ei edelleenkään selitä, miksi se on kaltereiden takana. Sisältääköhän museo sellaisia rikkauksia, että ne pitää pitää kaltereiden takana?

Villa von Rettig

Kaltereiden takaa jatkan matkaani kohti pitkiä portaita. Huokaisin vain syvään ja lähdin kapuamaan portaita ylös. Olin tietenkin matkalla Turun korkeimmalle kohdalle, Vartiovuorenmäelle (kohde 14.), joka on itselleni tullut tutuksi piknik-paikkana (tietenkin vappuna). Mielenkiintoista oli lukea sen historiasta kuten puolustuslinnasta, tai että mäellä sijaitseva Luostarinmäen käsityöläismuseo on ainoa Turun palolta säästynyt asuttu puutaloalue. Matkalla oli hauska lukea kylttejä, joissa ilmoitettiin merenpinnan kohta tuhansia vuosia sitten.

Meren pinta -kyltti

Maisemaa korkeimmalta kohtaa

Luostarinmäen puutalotyyliä ..

ja hieman lisää

 Mäen päällä komeilee upea tähtitorni, joka on mielestäni komeimmillaan iltavalaistuksessa. Myös kyseinen rakennus C.L. Engelin käsialaa. Kyseisen tiedon jälkeen nähdä yhteneviä muotoja tai seikkoja Kauppatorin ortodoksisen kirkon kanssa. Vai kuvittelenko vain? Toinen minusta merkittävä rakennus alueella on Turun Vartiovuorenmäen kesäteatteri. Itse yhdistän siihen useita rakkaita lapsuusmuistoja. Itsekin kannattaa arkkitehtuurikasvatuksessa muistaa tämän kaltaisten muistojen merkitys henkilöiden (eli lasten) omaan elämään ja sitä kautta huomioida opetuksessa. Esimerkiksi Vartiovuoren kesäteatteri ei ole välttämättä tähtitornin kaltainen historiallisesti merkittävä rakennus, mutta sitä ei välttämättä kannata sivuuttaakaan opetuksessa.

C.L. Engelin piirtämä tähtitorni

Myös tämä komeus on Åbo Akademin rakennuksia

Tähtitornilta avautuu upeat maisemat myös kohti Tuomiokirkkoa

Kaikkien rakastama Vartiovuoren kesäteatteri

 Sitten on aika seurata jänöjussin jälkiä kohti seuraavaa mäkeä ..

Kaskenmäki (kohde 15.) sijaitsee aivan Vartiovuoren mäen vierellä. Useiden satojen vuosien ajan Kaskenkadulla sijaitsi Pyhän Olavin dominikaaniluostari ja sen tuhoutumisen jälkeen suuri Gadolinin puutarha. Myös Kaskenmäki on kuuluisa vanhoista jugendtaloistaan Kaskenkadun varrella. Rakennusten alakerroissa sijaitsee gallerioita, baari, erilaisia kauppoja ja jopa räätäleitä. Nämä pikkuliikkeet henkivät talojen tyyliin sopivaa vanhan ajan henkeä. Itselleni mielenkiintoinen tieto oli, että mäellä on myös 1800-luvun alussa toiminut huvipuisto Surutoin. Itse yhdistän nimen hieman toisenlaiseen huvittelupaikkaan ..

Kaskenmäki laskeutuu kohti Kauppatoria

Kadunvarren arkkitehtuurityyliä

Tämän päivän Surutoin Kaskenmäellä .. Ei varmaan lapsille tarkoitettu huvittelupaikka?

 Viimeisenä muttei vähäisimpänä (16.) kohteena minulla on Auransilta. Laskeudun Kaskenmäen alas ja astelen kohti siltaa. Aurasillalta näkee minusta upeimmat jokivarren maisemat. Sillalta on kaunis maisema Läntiselle Rantakadulle sekä Tuomiokirkolle. Tutkailin sillan rakennetta tarkemmin ja itselleni uusi huomio olivat pronssiset lamput. En ollut ikinä aikaisemmin kiinnittänyt niihin huomiota ja ehkä hyvä niin. Ne eivät omaa silmää nimittäin hivelleet. Kuvauspäivänä oli siten onnistunut, että sain hienon otoksen liehuvista Suomen lipuista sillan mastoissa. Normaaleina päivinä lipuissa liehuvat muistaakseni Turun vaakunan liput.

Aurasilta

Lampputyyliä

Näkymä Läntiselle Rantakadulle

 Takana on nyt sitten kaksi tuntia turkulaista arkkitehtuuria ja ennen kaikkea historiaa. Paljon jäi mielenkiintoisia yksityiskohtia näkemättä ja monta seikkaa tietämättä. Kävely kuitenkin nostatti rakennusperinnöllistä tietouttani ja ennen kaikkea kiinnostustani huomattavasti Turun vanhoja rakennuksia kohtaan. Jos saisin myös tulevaisuudessa oppilaissani edes hieman samankaltaisen tunteen heräämään, teen ehdottomasti myös itse kävelyjä oman opetuskouluni arkkitehtuurisissa kohteissa.

Lähteet:.

(1) Kulttuurikuntoilu - Turku 2011

ArkkitehTOUR - karttaopas kaikissa kohdissa