1/2/2013
Kun kerrot käyttäneesi elokuvaa opetuksesi apuna, useimmiten ihmiset ajattelevat sinun olevan vailla omia ideoita ja että haluat päästä opetuksessa mahdollisimman helpolla. Mutta kuten opetuksessakin on laatueroja, on niitä myös elokuvissakin. Hyvän elokuvavalinnan avulla voit tuoda opetukseesi lisää tietoa oppikirjojen ulkopuolelta ja ennen kaikkea elokuvan katsominen on usein oppilaita motivoivaa. Ainakin minusta tämä kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta oppitunnille, kuin perinteinen "lukekaa sivut x-y ja kirjoittakaa tämä kalvo ylös" -oppitunnin rakenne. Mielestäni elokuvat siis kokevat edelleen aliarvostettua mainetta ja asennetta niiden opetusmahdollisuuksia ajatellen.
Jos elokuvia käytetään opetuksen tukena, on myös tärkeää keskustella oppilaiden kanssa niiden sisällöistä sekä laadusta. Samalla opetetaan siis lapsia analysoimaan ja tulkitsemaan elokuvia. Tällöin lapset oppivat itse arvioimaan elokuvan sisältöjen paikkansapitävyyttä, elokuvan luotettavuutta, kontekstia sekä itse laatua. Oppilaiden tietoisuus elokuvista kasvaa ja näin he osaavat suhtautua kriittisesti ja arvioida niitä. Tämä minusta edistäisi elokuvien käyttöä opetuksessa ja samalla lapsen kuvanlukemisen taidot kasvaisivat.
Parhaiten näitä taitoja oppii tietenkin katsomalla elokuvia ja analysoimalla niitä. Opettaja ja oppilaat voivat ensin keskustella elokuva-analyysin tekemisestä ja käydä tunnilla läpi esimerkkejä erilaisista huomioitavista asioista. Me luimme taustamateriaaliksi Pertti Näräsen "Elokuva-analyysi luokkaopetuksessa", joka tarjosi mielestäni erittäin hyvän peruspaketin elokuva-analyysin teolle. Artikkelin lukeminen auttoi itseä kiinnittämään huomiota elokuvaa katsellessani erilaisiin asioihin ja arvioimaan niitä. Samoin tulkintoihin liittyvät ajatukset ja kysymykset laittoivat minut miettimään ja pohtimaan asioita elokuvan katselun aikana. Itse asiassa Näräsen artikkeli olisi hyvä lukea aina ennen elokuvan katsomista, sillä itsestäni tuntui, että syvennyin elokuvaan ja sen sanomaan paljon paremmin. Tällöin sain elokuvasta paljon enemmän irti. Myös taustatietojan etsiminen elokuvan jälkeen täydensi elokuvakokemustani ja ymmärrystäni elokuvasta.
Itseasiassa elokuva-analyysin teko osoitti minulle, kuinka liukuhihnamenetelmällä usein katson elokuvia. En pysähdy juurikaan ajattelemaan sen toteutuskeinoja, tulkitsemaan tai pohtimaan siitä herääviä kysymyksiä tai saatikka etsimään jälkeenpäin lisää taustatietoa elokuvasta. Kaikki nämä kuitenkin tekivät minun elokuvakokemuksestani kokonaisen ja toivottavasti myös jatkossa jaksan panostaa elokuvia katsellessani samanlaisesti kuin tässä tehtävässä.
Itse tein elokuva-analyysini japanilaisesta Kikin lähettipalvelusta, jonka olin nähnyt aiemmin, mutta olin ilmeisesti katsonut elokuvan juuri liukuhihnatekniikalla. Nimittäin elokuvan katsoessani en muistanut juurikaan elokuvan sisältöä ja kohtauksia, joten sen katsominen oli kuin uutta minulle. Elokuvan tekijä Hayao Miyazaki ja hänen elokuvansa ovat minulle tuttuja ja pidän hänen teoksistaan erityisen paljon. Halusin myös valita jonkin muun kuin Disney-elokuvan (joista kyllä pidän !) ja Miyazaki oli minusta erittäin hyvä valinta.
Lopuksi kirjoittamani analyysi Kikin lähettipalvelusta:
Japanin vastaus Disney -elokuville
Disney on useiden vuosikymmenien ajan hallinnut lasten elokuvien markkinoita ja luonut useita mestariteoksia. Disneyn elokuvat ovat käsite, koska nykypäivänä melkein jokaisen sukupolven jäsen on nähnyt Disney -elokuvan ja tuntee niiden luonteen. Joskus kuulee jopa käytettävän adjektiivia ”disneymäinen”. Joillekin se voi tarkoittaa onnellista, joillekin ennalta-arvattavaa, laulupainoitteista tai lapsille tarkoitettua elokuvaa. Kuitenkin keskustelijoilla on melko samanlainen käsitys siitä, mitä kyseinen adjektiivi tarkoittaa. Disney on kaikille tuttu. Disney -elokuviin yhdistetään positiivisuus ja hyvyyden ylistys. Joskus Disneyn elokuvat saavat jopa moitteita liiasta pumpulimaisuudesta, eli asioiden pehmittämisestä ja realistisuuden karsimisesta. Elokuvat eivät haasta lapsia miettimään tai pohtimaan sankarin tekoja.
Sen sijaan Japanin Walt Disney, Hayao Miyazaki, sen tekee. Mielestäni hänen elokuvansa ovat ruokaa niin silmille kuin sielulle. Hayao Miyzaki ja hänen ystävänsä Isao Takahata perustivat studio Ghiblin v. 1985, koska nämä kaksi taiteilijaa kokivat itsensä rajoitetuiksi muissa studioissa ja ainoana keinona päästä toteuttamaan itseään oli perustaa oma studio. Ghiblin työryhmä on pieni ja sen jokainen jäsen on tasavertainen. Vuosien saatossa studion budjetit ja aikataulut ovat venyneet, joka kertoo heidän halustaan pitää yllä korkeaa tasoa laadun ja sisällön suhteen. Sen he ovat myös mielestäni tehneet, sillä elokuvien taso on 80-luvulta lähtien pysynyt korkeana tai jopa noussut.
Kikin lähettipalvelu (1989) oli Miyazakin ja Ghiblin ensimmäinen katsojamenestys Japanissa, jonka jälkeen muut elokuvat ovat järjestään olleet myyntimenestyksiä. Elokuva on myös minun elokuva-analyysini valinta. Olen nähnyt Miyazakin muitakin elokuvia (Liikkuva linna, Henkien kätkemä) ja pidän hänen ajatuksia herättävästä tyylistään sekä kauniista piirrosjäljestä. Vasta elokuvan katsomisen jälkeen luin elokuvaan liittyviä taustoja ja sain tietää sen historiallisesta vaikutuksesta Miyazakin uralla. Miyazakin elokuviin sisältyy paljon merkityksellisiä kuvia ja tapahtumia, joita tulee osata lukea elokuvan ymmärtämiseksi. Lapsille näiden merkitysten ymmärtäminen tai huomaaminen voi olla haasteellista. Tällöin lapsi tarvitsee seurakseen aikuisen henkilön, jonka kanssa jakaa näitä kokemuksia ja kysymyksiä. Myös Kikin lähettipalvelu sisältää paljon piilotettuja viestejä ja metaforia, jonka vuoksi ajattelin sen olevan erittäin hyvä elokuva katsoa koulussa. Opettaja ja oppilaat voivat saada hyviä keskusteluja elokuvan kontekstuaalisista ja esteettisistä sisällöistä.
Seuraavaksi kerron omia tulkintojani ja havaintojani, jotka tein elokuvaa katsoessani. Näränen erottelee artikkelissaan Elokuva-analyysi kouluopetuksessa (1999) kaksi erilaista lähtökohtaa analyysin tekoon: kontekstuaalinen ja tekstuaalinen. Hänen kehittelemässä analyysimallissa edetään tekstuaalisen sisällön tarkastelusta kontekstuaaliseen. Itse noudatan myös tätä mallia omassa analyysissani.
Noitatytön tarina eurooppalaisessa miljöössä
Kikin lähettipalvelun päähenkilö on 13 -vuotias Kiki -tyttö. Kiki on noita ja noitien pitää 13 -vuotiaana viettää yksi vuosi omillaan. Kiki on luonteeltaan innostunut, eloisa ja peloton nuori tyttö, koska hän ei esimerkiksi ole lainkaan peloissaan joutuessaan lähtemään pois kotoa. Kotoa lähtiessään hän joutuu kuitenkin kohtaamaan itsenäistymiseen liittyviä haasteita ja vahvistamaan luottamusta itseensä. Esimerkiksi hän kohtaa syrjintää ja halveksuntaa, joka on melkein nujertaa hänet. Loppujen lopuksi hän voittaa nämä tuntemukset ja hän voittaa itseluottamuksensa takaisin.
Tämän kasvutarinan aikana hänen mukanaan kulkee mm. hänen paras ystävänsä Jiji, joka on kissa. Kiki ymmärtää hänen puhettaan, mutta ei kenenkään muun eläimen, joka on mielestäni mielenkiintoista. Kun Kiki melkein menettää noitavoimansa, myös hänen kykynsä ymmärtää Jijin puhetta katoaa. Tämä on elokuvassa merkittävä kohtaus ja jäi itsellenikin mieleen. Jijin läsnäolo myös vähenee elokuvan edetessä, mikä kenties kertoo Kikin aikuistumisesta. Kuten lapsillakin, Kikillä tosielämän ihmissuhteet lisääntyvät kasvaessa ja mielikuvitusystävät vähenevät. Jiji on todellinen hahmo, mutta kenties Kiki aiemmin kuvitteli ymmärtävänsä tämän puhetta? Tämä on oma tulkintani.
Muuttaessaan pois kotoa Kikin pitää löytää itselleen kaupunki, jossa viettää vuotensa. Uudessa kaupungissa hän tapaa ystävällisen leipuritädin Osonon, josta muodostuu Kikille eräänlainen äitihahmo. Hän tarjoaa Kikille ullakkohuonetta leipomon yläkerrasta ja auttaa Kikiä lähettipalvelun laittamisessa alulle. Tombo taas tuo elokuvaan romanttista vivahdetta, koska hän on suunnilleen Kikin ikäinen poika, joka ihastuu Kikin (luudalla) lentotaitoon ja luultavasti Kikiinkin. Elokuvassa seurataan Kikin kamppailua omien tunteidensa, joita hänellä on Tomboa kohtaan, kanssa.
Merkittävä henkilö Kikin henkisen kasvun kannalta on Ursula. Ursula on nuori taiteilijanainen, joka asustelee yksin metsässä. Hän tekee suuren vaikutuksen Kikiin. Kikin melkein menettäessä noitavoimansa, Ursula valaa uskoa häneen: niin puhumalla kuin oman taiteensa kautta. Kiki on nimittäin otettu, kun Ursula on maalannut kuvan hänestä ensitapaamisen jälkeen. Hänen itsetuntonsa kohoaa, koska kokee olevansa jonkin niin hienon teoksen arvoinen. Uskon, että viisaiden sanojen tai taideteoksen lisäksi Ursulan esimerkki itsenäisestä naisesta villin luonnon keskellä valoi uskoa nuoreen tyttöön.
Elokuvassa juoni etenee suoraviivaisesti ilman takaumia tai kuvaten montaa tarinaa päällekkäin. Elokuvassa keskitytään pelkästään Kikin tarinaan. Elokuvassa on vaikea hahmottaa ajankulua, koska vuodenajat eivät vaihtele tai muutenkaan ajasta ei juuri puhuta. Jotenkin katsojalle välittyy siis kuva, että kaikki tapahtuu todella nopeasti, koska tapahtumat seuraavat toisiaan. Koska kyseessä on kuitenkin kasvutarina, tämä on ristiriidassa elokuvasta välittyvään ajankuluun.
Tapahtumapaikat eivät elokuvassa juurikaan vaihtele. Alussa ollaan Kikin kotipaikassa, mutta siirtymän jälkeen pysytään kaupungissa tai sen lähialueella. Tosin tapahtumien paikat vaihtelevat korkeuden mukaan: välillä ollaan maan päällä ja välillä taivaalla. Kikin liitäessä taivaalla hän on omillaan. Taivas on hänen valtakuntaansa ja muut ihailevat hänen lentäessään luudallaan. Heti maan päällä hänen huokuva itsevarmuutensa, joka hänellä on luudan kanssa lentäessään, katoaa. Tämä kenties kuvaa hänen taisteluaan oman itsensä hyväksymisestä muiden joukossa. Miyazakin luomat maisemat, joita katsoja näkee Kikin lentäessä yläilmoissa, ovat kauniita. Miyazaki pääsee itseasiassa oikeuksiinsa, kun elokuvassa näytetään maisemakuvia meren rannasta tai kaupungista. Kaupunki on hyvin eurooppalainen ja Miyazaki kuvaa sen arkkitehtuuria hyvin tarkasti pienin yksityiskohdin. Itselleni juuri kaupunki ja sen tarkka kuvaus herätti kysymyksiä, kuinka tarkkaan japanilainen Miyazaki on osannut kuvata kaupunkia, joka on kuin suoraan Euroopan mantereelta? Seuraavaksi pääsenkin analyysin vaiheeseen, jossa pohdin juuri näitä kysymyksiä eli elokuvaan liittyvää kontekstia.
Mitä on tarinan taustalla?
Kikin lähettipalvelu on piirroselokuva kaikenikäisille. Elokuvan sisältö tarjoaa aineksia niin aikuisille ja kuin pienemmillekin katsojille. Kuten aiemmin mainitsin, itseasiassa nuoret katsojat saavat elokuvasta varmasti eniten irti aikuisen kanssa katsoessa ja keskustellessa. Miyazakin kuvainnollinen ohjaustyyli voi olla liian haasteellinen, jos lapsi ei vielä ole tottunut lukemaan viestejä ja symboleja kuten aikuinen on useita elokuvia nähneenä ja kulttuurisen ymmärryksen kasvettua.
Elokuva on Hayao Miyazakin ohjaama ja käiskirjoittama, mutta tarina perustuu alunperin japanilaisen Eiko Kadonon lastenkirjaan Majo no takkyūbin. Elokuva on ilmestynyt jo vuonna 1989 ja on Miyazakin omistaman Ghibli studion yksi tärkeimpiä teoksia, nimittäin Kikin lähettipalvelun jälkeen studion muut elokuvat on aina huomioitu mediassa ja ovat saavuttaneet mainetta. Kiki on edelleen tunnettu ja arvostettu elokuva ja edelleen ajankohtainen. Miyazaki on maininnut, että hän halusi kuvata itsenäistymiseen liittyviä aiheita elokuvassaan vakavasti ja tuoda esiin siihen nykypäivänä liittyvää monimutkaisuutta. Aiemmin nuoren kotoa lähtö ja taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen loivat pohjan myös henkisen itsenäisyyden saavuttamiselle. Nykypäivänä nuoret ovat kuitenkin tottuneita vieraisiin ympäristöihin ja taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen on helpompaa. Tämän vuoksi henkisen itsenäisyyden saavuttaminen on muuttunut ja kenties vaikeutunut. Sen sijaan, että nuoren täytyy irrottautua kotoa ja matkustaa kauas, nuoren täytyy matkustaa sisään omaan itseensä ja tutkia, mitä sieltä oikeasti löytyy. (www.kiki.fi)
Kikin henkisen kasvun tarinaa saadaan seurata kauniissa kaupunkimaisemissa, jotka ovat itseasiassa suomalaiseen silmään melko tuttuja. Kaupunki on selkeästi saanut esikuvansa jostakin eurooppalaisesta kaupungista. Eräässä kohtauksessa nähdään myös koivupuita ja Osono tarjoaa Kikille kaurapuuroa. Itseasiassa elokuvan suunnittelu alkoi Miyazakin ensimmäisen ulkomaanmatkan jälkeen. Hän oli matkustanut Ruotsiin tapaamaan Astrid Lindgreniä elokuvaoikeuksiin liittyen. Matkalla ruotsalainen luonto ja kulttuuri tekivät häneen vaikutuksen, joka näkyy elokuvassa. Ei ihme, että elokuvan villihanhet toivat mieleen Peukoloisen retket ja kyseisen tv-sarjan. Itselleni eurooppalainen kaupunkiympäristö ja elokuvan kieli (japani) aiheuttivat ristiriitaa. Pohdin, onko kahden eri kulttuurin yhdistäminen tarkoituksenmukaista? Halusiko Miyazaki siirtää tapahtumat eurooppalaiseen ympäristöön, jotta tarinaa ja sen ongelmia ei yhdistettäisi liikaa aasialaiseen kulttuuriin? Näin katsoja ymmärtää hänen haluavan kertovan, että samat ongelmat koskevat kaikkia nuoria naisia?
Miyazakille tyypillistä varmuutta
Minusta Miyazaki onnistuu elokuvassa tavoitteessaan. Ennen kaikkea elokuva on uskottava ja todentuntuinen, vaikka elokuvan päähahmo on noita. Miyazaki ei kuvaa Kikin itsenäistymistä yksinkertaisesti vaan tuo esiin siihen liittyviä monia haasteita. Elokuvassa Kikin pitää muuttaa uuteen kaupunkiin, tehdä omia valintoja, saavuttaa taloudellinen itsenäisyys, löytää omat vahvuutensa ja ennen kaikkea uskoa omaan itseensä ja kykyihinsä. Elokuva olisi siksi mielestäni mainio valinta katsoa alakoulun vanhimpien oppilaiden kanssa, jotka ovat siirtymässä yläkoulun puolelle. Uuteen ympäristöön ja maailmaan siirtyminen herättää varmasti oppilaissa samoja kysymyksiä, joista voi olla helppo keskustella elokuvan kautta.
Kikin kähettipalvelu on myös oiva elokuva pohdittaessa monikulttuurisuutta. Miyazaki on itse japanilainen, mutta elokuvan tapahtumien paikkana toimii eurooppalainen tai länsimainen ympäristö. Miyazakin piirrosjäljessä on kuitenkin paljon vaikutteita japanilaisesta animesta. Esimerkiksi henkilöiden ruumiinrakenne ja kasvojen piirteet ovat animehahmoille tyypillisiä. Opetuksessa olisi mielenkiintoista oppilaiden kanssa poimia näitä erilaisia monikulttuurisia viestejä ja merkkejä elokuvasta ja pohtia, miten ne vaikuttavat elokuvan tulkintaan ja katsomiseen. Itse kerroin elokuvan kahden eri kulttuurin sekoittumisen herättäneen ristiriitaisia katsomiskokemuksia ja herättäneen kysymyksiä sen tarkoituksenmukaisuudesta. Siksi pohdin, olisiko elokuvakokemukseni ollut kovin erilainen, jos olisin katsonut elokuvan suomen kielellä?
Miyazaki onnistuu elokuvassaan herättelemään katsojaa niin teknisillä kuin sisällöllisillä ratkaisuilla. Välillä hän antaa katsojan levätä ja vain ihailla hänen piirrosjälkeään. Katsojan silmä lepää, kun hän katselee edessä aukeavaa kaupunkia ja näkee pienen noitatytön liitelevän yläilmoissa. Kohtaukset ovat kauniita ja Miyazakin herkkä piirrosjälki sopii tarinaan, joka kertoo hennon ja nuoren naisen kasvusta aikuiseksi. Kiki on kenties itsestään epävarma, mutta Miyazakin työskentelyssä näkee, että hän ei ole. Hänen teoksestaan uhkuu varmuus ja hänen oma tyylinsä. Elokuvassa ei ole myöskään menty oikoteitä vaan Miyazaki on pohtinut tarkkaan jokaisen juonenkäänteen ja kuvan, jonka hän haluaa elokuvaan. Tämä itsevarmuus ja itsetuntemus on tuottanut käsitteen Miyazakin -elokuvista ja niihin yhdistettävästä laadusta. Kenties pian kieleen ilmestyy myös adjektiivi ”miyazakimainen”.
Lähteet:
Pertti Näränen: Elokuva-analyysi luokkaopetuksessa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kikin_l%C3%A4hettipalvelu
www.kiki.fi