Asetelma grafiikalla

Kurssin toisena suurena työnä teimme grafiikkaa. Samalla harjoittelimme asetelman tekemistä. Tehtävämme oli luoda asetelma jostakin henkilöstä kertovista esineistä. Esimerkiksi saatoimme ottaa omasta itsestämme, äidistä tai hyvästä ystävästä kertovia esineitä. Itse otin omaan mummiini liittyviä esineitä: kirjan, huivin ja mummilta lahjaksi saadun kaulakorun. Tuomalla esineitä, joilla on jokin merkitys, herätti jälleen enemmän mielenkiintoa tehtävää kohtaan. Luokassa olevien esineiden käyttö ei olisi kenties ollut niin merkityksellistä. Myös koulussa voi pyytää oppilaita tuomaan heille tärkeitä esineitä mukaan, kun tehdään asetelmia.

Oma asetelmani

Teimme tuoduista esineistä asetelma, jonka jäljensimme kalvosta tehdylle kehykselle. Tämä oli itselleni uusi ja mielenkiintoinen tapa jäljentää todellisuutta. Luulin keinon ensin olevan helpompaa kuin se itseasiassa oli. Kalvon pitäminen paikallaan oli haastavaa ja jälki ei ollut kovin tarkkaa. Tämän jälkeen jäljensimme ja suurensimme kalvolle tehdyn työn paperille. Tässä kohtaa minun olisi pitänyt tehdä suurempi suurennos tulevaisuutta ajatellen. Myöhemmin teos nimittäin jäljennettiin grafiikkalevylle ja työstö oli paljon haastavampaa, kun piti työstää pientä ja pikkutarkkaa jälkeä. Mutta tästä opittiin kantapään kautta !

Kalvolle jäljennetty työ

Grafiikkalevylle jäljennettäessä on erityisen tärkeää muistaa (vielä ekstrapainotus oppilaiden kanssa), että levylle kaiverrettava kuva on tehtävä peilikuvana. Oppilaiden kanssa on myös erityisen tärkeää käydä läpi, mihin osaan kaiverrusta tulee väriä ja mikä jää paperin väriseksi. Tässä kohtaa ei voi toistaa liian monta kertaa, sillä opettajamme toisti asiasta meille useamman kerran ja silti aikuiset ihmiset joutuivat hahmottelemaan asiaa itselleen hyvin pitkään. Voin sanoa allekirjoittaneen joutuneen tekemään itsekin asiaa useamman kerran !

Itse muistan grafiikan teon olleen työn ja tuskan takana yläkoulussa. Paksu linolevy ja tylsät välineet aiheuttivat kyyneleen, jos toisenkin sekä muutaman veripisaran. Itselleni ei suurempia haavereita sattunut, mutta tämä on myös huomionarvoinen seikka muistaa. Yleensä kuvataiteen opetuksessa ei tarvitse pelätä oppilaan fyysisen turvallisuuden puolesta, mutta linolevyä kaiverrettaessa oppilas voi pahimmassa tapauksessa tehdä itselleen haavan valtimon tai tärkeiden hermoratojen kohdalle. Varovaisuus siis ennenkaikkea ! Kaivertaminen tulee tapahtua aina itsestä pois päin ja ajatuksella.

Tälläkin kertaa kaivertaminen ja erityisesti pienen ja yksityiskohtaisen jäljen tekeminen tuotti enemmän tuskaa kuin nautintoa. Tällä kertaa aion ihan rehellisesti myöntää, että kyseinen tekniikka ei ollut mieluinen. Työn jäljen lopullisuus myös aiheutti hiusten halkomista, kun jälkeä ei voinut korjata. Koitin kuitenkin korjata asennettani työn aikana ja malttaa tehdä työn huolellisesti loppuun. Tyytyväinen työhöni en ole lainkaan, mutta työskentelyn aikana tuli opittua paljon grafiikan teosta. Harjoitustyö ei siis todellakaan mennyt hukkaan, vaikka oma työskentely ei nautinnollista ollut. Onneksi lopullinen lopputulos painannan ja kehysten kanssa näytti ihan siedettävältä lopputulokselta. Koevedoksia tein useimpia ja päädyin lopulta Japanin paperille tekemääni vedokseen.

Kehystetty työ

Lopulliset työt luokassa olivat upeita ja opiskelijakaverini olivat keksineet hienoja ja hyviä ratkaisuja. Oli mukava nähdä muiden onnistuneita teoksia. Grafiikan teko on kuitenkin hyvin hauskaa ja aion varmasti pyrkiä toteuttamaan sitä omassa opetuksessani myöhemmin. Esimerkiksi kokeilin heti sijaisuutta tehdessäni yksinkertaisempaa grafiikan tekoa. Tässä levylle asetetun maalin päälle laitetaan jokin kuvio, jonka päälle painetaan taustapaperi. Tästä syntyy helppo ja yksinkertainen grafiikan teos, joka on helppo toteuttaa ilman ihmeellisempiä välineitä. Tämä grafiikan toteutuskeino innosti itseä enemmän ja aion varmasti myöhemminkin tehdä oppilaiden kanssa samalla tekniikalla töitä.

Oppilaiden kanssa toteutettu yksinkertaisempi grafiikan työ

Työt arvioimme jälleen kaikki yhdessä töistämme keroten ja toisten töitä kommentoiden. Oli mukava ja mielenkiintoista kuunnella työn tekijöiden näkemyksiä ja tarinoita töiden taustalla. Itse arvostelin omaa työtäni melko raa'alla kädellä, mutta oli mukava kuulla muiden kannustavia mielipiteitä. Teimme myös omasta työstämme analyysin niin, että kirjoitimme sen tarinamuotoon. Tämä oli uudenlainen tapa tehdä analyysia ja mielestäni hyvin hauska ja kenties syvällisempään analysointiin johdatteleva. Olisin mielelläni halunnut lukea muiden analyyseja, mutta toisaalta oma analyysini oli myös niin henkilökohtainen, että en tiedä haluaisinko muiden lukevan sen. Ehkä kaikkea ei tarvitse paljastaa kaikille.

Ihmisen piirtäminen

Ihmisen piirtäminen on aina tuntunut itsestä vaikealta ja haastavalta. Aloitimme työskentelyn alakoulusta tutulla tavalla jakamalla vartalon samankokoisiin osiin. Jokaisen osan pituus voidaan esimerkiksi katsoa ihmisen pään tai pään ja kaulan yhteisen pituuden mukaan. Käytimme kurssikaveriamme apuna vartalon mittailussa ja mallina. Teimme lyijykynällä nopean luonnoksen paperille ja pyrimme havainnoimaan ja mittaamaan kaveriamme mahdollisimman tarkkaan. Edelleen mittasuhteiltaan oikeanlaisen ihmisen piirtäminen oli mielestäni haastavaa. Erityisesti käsien mitta ja kuinka pitkät ne ovatkaan, on paljaalla silmällä vaikea hahmottaa.

"Malli"-ihminen

Kun olimme tutkineet ihmisvartaloa ja sen mittasuhteita tarkemmin, siirryimme croquis-piirrosten tekemiseen. Croquis on nopeasti elävästä mallista tehty piirros. Teoksia tehdään yleensä myös useita, koska malli vaihtaa asentoaan ja tosiaan aika on lyhyt. Croquista tehdessä tärkeää on havainnointi ja oleellisen saaminen kuvaan. Croquis voi olla lopullinen tai luonnosteos. Me teimme croquista niin, että jokainen opiskelija meni vuorollaan ringin keskelle ja otti asennon, jonka muut tallensivat. Työskentelyn aikana vaihtuivat mallin mukana myös välineet ja paperi, jolle luonnokset tehtiin. Luonnoksen tekemiseen käytettävä aika myös lyheni harjoituksen aikana. Harjoitus oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja välillä haastava. Joskus eri tekniikan käyttö tuotti hankaluuksia tai vei aikaa totutteluun. Juuri kun oppi tekniikan aika loppui ja tilalle tuli uusi malli. Tämä kuitenkin auttoi siinä, että pyrki samantien havainnoimaan luonnostelun kannalta tärkeitä ja oleellisia seikkoja. Uskon kyseisen työskentelytavan olevan alakoulussa myös toimiva ja oppilaiden mielestä innostava. Tämä työskentelymuoto saattaa innostaa kaikkia oppilaita kokeilemaan helpommin ihmisen piirtämistä, koska lopputuloksen ei tarvitse olla niin yksityiskohtainen ja realistinen.

Croquis (10 min, 6 min, 4 min, 3 min)

Nyt olimme keskittyneet ihmisen tarkkaan ja todenmukaiseen kuvaamiseen. Viimeiseksi tehtäväksi saimme toteuttaa kuivapastelleilla kuvan ihmisestä, joka kertoo ajastaan tai tavasta ajatella ihmistä. Aihe vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja innostavalta, mutta loppupeleissä aiheen keksiminen oli vaikeaa. Lähdin pohtimaan nykyihmisen kuvausta ajatuskartan avulla. Kirjoitin keskelle sanan "nykyihminen" ja lähdin siitä vetämään itselleni mieleentulevia ajatuksia nykyihmiseen liittyen. Mieleeni tulivat esimerkiksi sanat kiireinen, haaveilija, epävarma ja alaston. Selailin aikakauslehtiä saadakseni kenties inspiraatiota ihmisen kuvaamiseen ja eräs Gloria-lehdessä ollut shampoomainos pisti silmään. Kuvassa oli nainen kuvattu takaapäin hiukset auki selkä paljaana. Itselleni välähti, että tässä on oma ideani ja lähdin tekemään kuvan pohjalta luonnoksia. Itse en kuitenkaan halunnut tuoda työssäni esiin alastomuuden teemaa vain fyysisenä ominaisuutena vaan myös henkisenä. Ihmisten pitäisi kertoa ja paljastaa itsestään nykypäivänä kaikki, mutta ei kuitenkaan liikaa. Työpaikoilla, mediassa ja koulussa pyydetään kaikkia jäseniä olemaan avoimia ja rehellisiä, mutta usein kun joku tekee tämän, hän saa vastaukseksi pitkiä katseita tai nuhtelua.

Hahmottelin ensin luonnospaperille, jonka lähdin työstämään työtä suuremmalle paperille vaalean kuivapastelliliidun kanssa. Myöhemmin siirryin tummempaan liituun. Aluksi jätin työn luonnomaisen näköiseksi kuvaksi, mutta opettajan kanssa käytyjen rajaus- ja värikeskustelujen jälkeen viimeistelin työni muuttamalla rajausta ja lisäämällä taustalle ruskean sävyä. Harvoin opettajalla on mahdollisuus näin päästä kiertämään ja katsomaan oppilaiden töitä antaen yhtä pitkään palautetta ja ideoita työskentelyyn. Tällä kertaa tämä toteutui ja yhteisen keskustelun jälkeen mielestäni opettajan antamat ideat toimivat hyvin ja paransivat työn laatua. Tekniikkana kuivapastelliliidut ovat mielenkiintoisia varsinkin ihmisen kuvaa tehtäessä. Koska jäljestä ei saa yhtä tarkkaa kuin lyijykynästä, tämä asetti omia haasteita. Varjostuksien ja värisävyjen tuomiseen ylös työstä tekniikka on kuitenkin hyvä toimiva.

Valmis työ

Oppilaiden kanssa on hyvä ja tärkeää käydä läpi ihmisruumiin piirtämistä, koska se kehittää oppilaiden havainnointikykyä ja oppilaan tuntemusta omasta kehostaan myös. Oppilaiden kanssa ihmisen piirtämistä voidaan toteuttaa usealla eri tavalla omaan luokkaan sovitettuna. Ihmisestä voidaan piirtää pelkät kasvot, ruumis, jalat tai eri asentoja. Työt voidaan toteuttaa koko ryhmänä esim. croquis-piirroksina kuten me teimme, paritöinä piirtämällä pari tai sitten yksilötyöskentelynä. Toteutustavalla ei ole väliä, kunhan oppilaat harjaannutetaan havainnoimaan vartalon muotoja ja mittasuhteita. Oppilaille ihmisruumiin tutkiminen on varmasti mielenkiintoista ja ruumiinosien mittasuhteet tuovat varmasti monia yllätyksiä.

Maisema - akvarellimaalausta

Akvarellimaalausta eli kansankielellä vesivärimaalausta toiset inhoavat ja toiset vihaavat. Itse olen vasta myöhemmin innostunut akvarelliväreistä, sillä nuorempana ja varsinkin pienenä peruskoulussa niillä tekeminen vaati liikaa aikaa ja kärsivällisyyttä. Pienempänä oli myös tapana tehdä aivan pientä muurahaisen jätöksen kokoista tihrustusta, jonka värittäminen akvarelliväreillä todellakin olisi vaatinut todella suuret ellei toisetkin hermot.

Akvarellivärejä käytetään todella usein maisemakuvien tekemisessä. Akvarelleilla saatetaan myös usein tehdä vain tausta, kuten taivas tai vihreä nurmi, koska sen avulla saadaan tehtyä helposti tasaisia, mutta eläviä pintoja. Myös meidän seuraavana tehtävänä oli tehdä akvarelliväreillä perinteinen maisemamaalaus akvarellipaperille. Akvarellipaperi on selkeästi muita aiemmin käyttämiämme papereita paksumpaa ja (en tiedä onko oikea sana käyttää) huokoisempaa. Akvarellipaperin käytössä on se mielenkiintoista, että se yleensä kastellaan läpikotaisin tai jopa liotetaan vedessä yön yli ennen kuin sille ryhdytään maalaamaan. Itseäni tämä vaihe epäilytti kovasti ja kysyin useilta opiskelukavereilta asiasta useaan kertaan ennen kuin uskalsin kastella paperini juoksevan veden alla. Kastelun jälkeen paperi pingotetaan maalausalustaan, jonka jälkeen sen pitäisi pysyä suorassa alustassa. Itselläni tämä ei kyllä toiminut, vaan paperi lähti kupruilemaan. Pyrin laittamaan paperin mahdollisimman tiukasti kiinni alustaan, mutta ilmeisesti olisin saanut laittaa sen vielä tiukempaan.

Pingotettu työ

Kupruilussa on se huono puoli, että väri lähtee seikkailemaan pitkin työtä ja saattaa sekoittua ei-halutulla tavalla muihin väreihin. Värien sekoittuminen saattaa akvarellimaalauksissa olla myös tarkoituksenmukaista.  Omassa työssäni halusin myös kokeilla kyseistä tekniikkaa ja osittain se onnistui ja osittain ei. Erityisesti kirkosta levinnyt ruskea väri aiheutti välillä päänvaivaa ja jouduin korjaamaan sitä useamman kerran. Maisemani kirkko on Turun kuuluisa Tuomiokirkko. Eräänä päivänä, kun kävelin koululle päin, pysähdyin matkalla ihastelemaan jokirannasta näkyvää rakennusta ja päätin haluavani Turun tunnetuimman monumentin maalaukseeni.

Maisema, josta työni tein

Kuvassani kirkko ei ole kuitenkaan näkyvimmässä osassa vaan edessä oleva pensas. En tiedä pensaan nimeä, mutta sen valkoiset pienet mykyset olivat mielestäni niin ihastuttavannäköisiä keskellä harmaata syyspäivää, että halusin ne ehdottomasti myös mukaan maalaukseeni. Jätin kyseiset marjat maalaamatta ja tämän toteuttaminen oli myös hyvin hankalaa. Osa piirtämistäni marjoista itseasiassa "katosi" värin leviämisen vuoksi, mutta onneksi suurin osa säilyi työssäni.

Lopullisessa työssäni olen tyytyväinen juuri maalaamaani pensaaseen ja sen marjoihin. Olen myös melko tyytyväinen puihin ja muuhun luontoon, mutta kirkon toteutus ei onnistunut. Maalausvaiheessa yksityiskohdat eivät onnistuneet ja kirkko näyttää pikku lapsen tekosilta. Olen siis työhöni osittain ja osittain en tyytyväinen.

Valmis työ

Akvarellivärien kanssa työskentely oli mielestäni kuitenkin mieluista puuhaa ja sen arvoituksellisuus kiehtovaa. Joskus villisti käyttäytyvät värit saivat aikaan paremman lopputuloksen kuin olin kuvittelut. Toisaalta ne tarjoavat myös haastetta, koska värien leviämistä ei voi ennakoida. Lasten kanssa akvarelliväreillä voidaan työskennellä jo alkuluokista lähtien sekä kokeilla eri tekniikoita kuten märkää märälle tai kuivaa märälle. Akvarellivärit kuuluvat myös perustekniikoihin ja niiden käyttöä on hyvä myös siksi harjoitella lasten kanssa jo alusta lähtien. Akvarellivärit sopivat myös hyvin erilaisiin värikokeiluihin ja sekatekniikoihin taustojen tekemiseksi, joten se on myös hyvin monikäyttöinen tekniikka.

Lavastettu digikuva

Maanantai 12/11/2012

Valokuvauksen tutkiminen mediailmaisun kurssillamme sai jatkoa lavastetun ja lavastamattoman kuvan tutkimisella ja tuottamisella. Ensin kävimme läpi kuuluisien valokuvaajien tekemiä valokuvia. Kävimme läpi mm. Arno Rafael Minkkisen sekä Pierre&Gillesin ottamia teoksia. Ensin mainittu on kuuluisa suomalainen ja arvostettu valokuvaaja, jonka otokset vaikuttivat erityisesti itseeni paljon. Minkkisen oman kehon kuvaukset ovat hämmästyttäviä ja hänen kehontuntemus on huikeata. Kyseisten edellämainittujen herrojen valokuvat ovat selkeästi taidetta, mutta tunnilla opettaja herätteli meille hyvän kysymyksen: mikä tekee valokuvasta taidetta? Tämä on varmasti hyvä kysymys käydä myös peruskoulussa oppilaiden kanssa läpi. Oppilaat itse tuottavat älypuhelimiensa kanssa jopa kymmenia kuvia päivittäin, mutta miksi niitä ei välttämättä lueta taiteeksi? Taideavalokuvien takana on jokin intentio eli tarkoitus. Myös hyvään valokuvaukseen pätevät tietyt säännöt ja "normit", jotka usein toteutuvat hyvässä valokuvassa. Toisaalta, täytyy myös olla ammattilainen, jotta osaa rikkoa näitä normeja, niin että siitä syntyy taidetta.

Minkkisen ja Pierre&Gillesin kuvien katselun jälkeen oli meidän vuoromme. Sanotaanko, että rima oli omassa päässäni asetettu melko korkealle. Tarkoituksena ei tietenkään ollut luoda mitään samankaltaisen laatuisia teoksia vaan omia kokeiluja. Kuvat sai ideoida joko yksin tai ryhmän kanssa. Tarkoituksena kuitenkin oli, että jokaisella oli kaksi valokuvaa demokerran jälkeen. Toinen lavastettu, toinen lavastamaton. Ryhmämme toimi melko hyvin ja ideoimme useita kuvia yhdessä ja jotkin kuvat toteuttiin joidenkin ryhmän jäsenten omista ideoista. Kuvien ideointi ja toteutus oli mielenkiintoista ja ryhmäläisten ideoista ja ehdotuksista sai paljon omiin valokuviinsa. Joku ryhmän jäsenistä tiesi enemmän valokuvauksesta, joka auttoi muita kuvien tekemisessä. Toinen taas huomasi hyvän valon suunnan, joka avusti myös. Hyvää vertaisoppimista siis ! Tämä kannattaa muistaa, kun valokuvausta harjoitellaan oppilaiden kanssa. Erityisesti vanhempien oppilaiden joukossa saattaa jo olla valokuvauksesta kiinnostuneita ja harrastaneita oppilaita, jotka voivat toimia "apuopettajina" kuvaamisessa. Tämä motivoi niin opettaja-oppilasta kuin muitakin oppilaita.

Omat kuvani otin ulkona. Yksi ryhmämme jäsenistä asteli ulos lukemaan kirjaa keskelle koulun pihaa. Halusin kuvata tämän valkoiseen pukeutuneen pysähtyneen henkilön keskelle kiirehtiviä ihmisiä. Tarkoituksena oli kuvata liikkeen ja pysähtyneisyyden vastakkaista tunnelmaa. Tiedekuntamme piha oli oiva kuvauspaikka tähän, koska usein ihmiset kävelevät tai pyöräilevät kovaa vauhtia kotiin, lounaalle tai seuraavalle luennolle. Jotta sain kuvan henkilöstä ja ympäröivistä ihmisistä, jouduin ottamaan kuvan mahdollisimman kaukaa. Kapusin tiedekuntamme ylimpiin kerroksiin kuvaamaan. Kuvan laatu ei kenties ole paras mahdollinen lasin läpi kuvaamisen vuoksi ja koska kohde on melko kaukana. Kyseinen kuvani on lavastamaton, koska kohde ei itse tiedä, koska kuva on otettu. Olen vain käskenyt häntä seisomaan pihalla, mutta muu on arvoitus hänelle ja kuvauksen ottoaika spontaani. Itse olen tyytyväinen kuvassani valoon. Auringon valo, joka osuu pysähtyneeseen henkilöön, on mielestäni hieno elementti ja korostaa lukijaa hyvin.

Lavastamaton

Lavastettu kuvani sai inspiraation vanhanaikaisista puutalorakennuksista tiedekuntamme takapihalla. Halusin kuvauttaa ryhmäläiseni kansakouluhengessä yhden rakennuksen portailla kirjat nätisti kädessä. Kaukaisuuteen tuijottavat katseet henkivät vanhan ajan tunnelmaa. Kuva voisi mielestäni olla täydellinen sopivan puvustuksen kanssa .. Ehkä ensi kerralla. Joidenkin kuvan henkilöiden kasvot jäävät ilman valoa ja yhdellä henkilön kasvoihin valo osuu liiankin hyvin. Tätä olisi myös voinut yrittää korjata kuvaustilanteessa. Kuvassa toistuu myös hyvä rytmi vasemmasta alanurkasta kohti oikeaa ylänurkkaa, mutta aivan tyytyväinen sommitteluun en ole. Kenties kuvan olisi voinut ottaa lähempää tai enemmän oikealta tai vasemmalta. Tämä jää pohdittavaksi.

Lavastettu

Oppilaiden kanssa kuvia otettaessa haasteellisinta on kenties tehtävän tavoitteen ja merkityksen muistaminen. Usein kun opetuksessa on mukana teknologisia välineitä oppilaiden huomio keskittyy muuhun kuin itse tehtävään. Oppilaiden kanssa luultavasti tehtävän tarkoitus kannattaa kertoa selkeästi ja muistuttaa oppilaita tästä. Toinen yksinkertainen haaste, joka itselleni tuli mieleen, on kuvien tallennus. Minne kuvat tallennetaan ja kuinka ne julkaistaan? Tämä haaste on luultavasti koulukohtainen, koska koulussa voi olla kameroita käytettävissä yksi tai useampi ja sama tietokoneiden kanssa. Opettajan kannattaa siis pohtia tarkkaan kannattaako valokuvaus suorittaa koko ryhmällä samaan aikaan vai kenties eri kerroilla eri ryhmillä. Tehtävässä kuitenkin huomasi, kuinka vähillä elementeillä voi saada aikaan jopa taianomaisen illuusion katsojalle.