Kyseinen harjoitustehtävä lähti liikenteeseen niin, että jokainen opiskelija toi ensimmäiselle demokerralle itselleen neljä tärkeää kuvaa. Jokainen sai vuorollaan koko ryhmän kuullen kertoa yhdestä omasta tärkeästä kuvastaan ja avata, miksi kuva on tärkeä juuri minulle. Kouluvuoden 2011-2012 pidin välivuotta opiskeluista ja reppureissasin Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Kyseinen kokemus kasvatti itseäni kovasti sekä vahvisti omaa minäkuvaani. Oma haluni tulla opettajaksi ja käsitykseni opettajuudesta ja kasvatusfilosofiasta vahvistuivat entisestään ja huomasin, että opettajuus kasvoi myös osaksi identiteettiäni. Kenties siksi toin tunnille minulle tärkeänä kuvana erään oppilaan minulle piirtämän kuvan. Kuva on tärkeä minulle, sillä se kuvastaa osaa siitä, mitä minä olen ja tulen tulevaisuudessa olemaan. Opettaja. Kasvattaja.
![]() |
Oppilaan taideteos |
Omat kuvat -harjoitustyö on osa Kup3 Muodosta tulkintaan -kurssia, jossa tavoitteena on monikulttuurinen kuvanlukutaito sekä taito itse viestiä kuvien avulla. Esimerkiksi kurssilla tutustutaan erilaisiin kuvallisiin ilmaisukeinoihin ja sovelletaan kuva-analyysin menetelmiä oman visuaalisen ympäristön tulkinassa. (Rastas, 2012.) Nykypäivänä perusopetuksessa on tärkeää kuvien monikulttuurinen kuvanlukutaito, koska maailma on täynnä erilaisia kuvia ja lapset herkistyvät niille yhä enemmän ja helpommin omassa arkielämässään. Monikulttuurinen kuvanlukutaito ottaa huomioon visuaalisen kulttuurin (valokuvat, rakennukset, tv-ohjelmat jne.) tarkastelussa katsojan ja tekijän monikulttuurisen identiteetin. Tämä monikultt. identiteetti muodostuu seuraavista tekijöistä: ikä, sukupuoli, sosiaaliryhmä, asuinpaikka, kyvyt, etnisyys, kieli ja maailmankatsomus. Nämä identiteetin osat vaikuttavat meidän tekemiimme tulkintoihin ja analysointeihin katsomistamme kuvista. (Rastas, 2012.) Esimerkiksi aikuinen ihminen tulkitsee Akseli Gallen-Kallelalan Sammon ryöstö -teosta luultavasti eri tavalla kuin 8 -vuotias alakoululainen. Aikuinen tuntee kenties paremmin Kalevalan tarinan ja ymmärtää kuvan taustoja enemmän. Oman tai taiteilijan monikulttuurisen identiteetin tunteminen helpottaa myös kuvien tulkitsemista ja analysointia. Esimerkiksi teoksen tulkintaan saattaa hyvin vaikuttaa aikakausi, jossa tekijä on elänyt tai hänen ammattinsa.
Opettajan ammatissa tulevaisuudessa on siis tärkeää ohjata oppilaat monikulttuurisen kuvanlukutaidon hallitsemiseen, mutta myös itse tuntemaan oman kulttuurisen taustansa. Tulevaisuudessa opettajat joutuvat arvostelemaan useita oppilastöitä työssään ja tekemään tulkintoja ja arvottamaan teoksia. Opettajan on hyvä siksi tuntea taideteoksen/oppilastyön tulkintaan ja arvottamiseen liittyvät taidekritiikin vaiheet. Ensimmäisenä on (A) esiymmärrys eli minkälaisia tuntemuksia ja ajatuksia työ katsojassa herättää. Tämän jälkeen tulee (B) kuvailu vaihe, jossa perehdytään tarkemmin kuvan muoto ja sisältö seikkoihin kuten tekniikkaan, sommitteluun, väreihin ja aiheeseen. Kuvailun jälkeen voidaan lähteä tarkempaan kuvan tarkasteluun ja tekemään (C) analyyseja ja tulkintaa. Kuvista etsitään symboleja tai metaforia ja pohditaan, mitä kuvassa tapahtuu. Tässä kohtaa otetaan myös huomioon kuvan konteksti eli missä kuva on, kuka sen on tehnyt, millainen henkilö hän on, mikä on ollut hänen intensionsa eli tarkoituksensa sekä oma tulkinta kuvasta? Kontekstualisoinnin jälkeen on hyvä kysyä itse tekijän eli oppilaan oma intentio. Vasta viimeisenä vaiheena on kuvan (D) arvottaminen eli pohditaan, missä on onnistuttu, missä ehkä voisi parantaa ja palveleeko kuvan muoto sen sisältöä? (Räsänen, 2008. 236 )
Ensimmäisellä demokerralla katselimme diasarjan suojelusenkeliaiheisista kuvista. Tarkastelimme kuvia monikulttuurisesta näkökulmasta sekä keskittyen eri taidekritiikin vaiheiden sisältöihin kuten aiheen, sommitteluun, tulkintaan, kuvailuun sekä analysointiin. Diasarja oli erittäin mielenkiintoinen ja suojelusenkelikuvista kävi hyvin ilmi, kuinka kulttuuri, aika, tekijä sekä kuvan sommittelulla tai väreillä voidaan saada erilaisia tunnelmia tai tulkintoja aikaan.
Tämän jälkeen saimme pidempiaikaiseksi projektiksi kotona tehdä oman kuvaelämänkerran neljästä itsellemme tärkeästä kuvasta. Ensimmäisenä tarkoituksena oli pohtia, miten kukin ensimmäiseen tapaamiseemme tuoma tärkeä kuva liittyy elämäämme ja tutkia niitä soveltaen taidekritiikin vaihemallia. Yhdestä kuvasta teimme myös sanallisen analyysin. Itselleni tärkeistä kuvista yksi oli siis yllämainittu oppilaan piirros ja toisena oli viime vuoden reppureissulta otettu valokuva, jossa hyppään hiekkarannalla ja lyön ilmassa jalkojani yhteen. Kuva on henkilökohtaisesti itselleni tärkeä, koska kyseinen matka on monien vuosien toteutunut haaveeni ja kasvunpaikka omassa elämässäni. Kuva muistuttaa siis kyseisestä reissustani ja kaikesta siitä, mitä silloin opin ja millaiseksi kasvoin sinä aikana. Kolmas kuvani on valokuva valokuvasta Tuol Slengin museosta Kambodzasta. Mustavalkoisessa kuvassa on pieni poika, joka katsoo surullisena kameraa kohti. Kuvan herättämät tunteet ja sitä kautta tuomat muistot paikasta ovat niin voimakkaita kuvaa katsoessani, että se on muodostunut itselleni tärkeäksi. Haluni auttaa ja olla mukana lapsia tukevassa kehitysyhteistyössä vain voimistui kyseisen museokerran jälkeen. Viimeisenä kuvana toin kalenterini kansikuvan. Kyseisestä kuvasta tein myös sanallisen analyysin, josta ilmenee myös, miksi kuva on tärkeä juuri minulle ja miksi sen valitsin.
Tämän jälkeen saimme etsiä kuviimme liittyvää visuaalista materiaalia kuten valokuvia, julisteita, kirjan kansikuvia, postikortteja, rakennusten ja esineiden kuvia jne. Oikeastaan mitä vain visuaalista materiaalia. Tässä omia löytöjä kerättynä kollaasiksi(keskimmäisenä oma kuvani):
Tämän jälkeen kukin opiskelija suoritti omalla tavallaan kuvien tematisoinnin. Itse lähdin tässä vaiheessa katsomaan, mitä yhteisiä teemoja kuvista löytyy ja lopuksi päädyin yhteen teemaan: naiseus. Tämän jälkeen etsin lisää naiseuteen liittyviä kuvia ja loppujen lopuksi näistä syntyi neljä erilaista kokonaisuutta, joissa käyn läpi naisen kuvaa ja kuvausta keräämieni kuvien kautta.
Laitoin PPT-esityksestäni esille myös tekstiosiot, jotta kokonaisuus esityksestäni välittyisi. Kyseinen kokonaisuus esitettiin muulle ryhmälle yhteisessä "purku"kerrassa (tosin itse en valitettavasti voinut, koska minulla ja muistitikulla oli hieman erimielisyyksiä). Muiden kuvaelämänkertojen näkeminen ja tarinoiden kuuleminen kuvien takaa oli erittäin mielenkiintoista ja jälleen kerran näki erittäin mielenkiintoisia ratkaisuja jokaiselta opiskelijalta. Tämä kasvatti myös monikulttuurista kuvanlukutaitoani, koska muut kertoivat erilaisia tulkintoja kuvistaan kuin itse ne nähdessäni ajattelin. Kuvaelämänkerran kokoaminen oli erittäin mielenkiintoista ja työskentelystä mielenkiintoista teki erityisesti se, että kuvien lähtökohtana olivat itselleen tärkeät kuvat. Tämä lisäsi motivaatiota työskentelyyn ja teki sitä kiintoisampaa. Hyvä motivointikeino siis ja hyvänä vinkkinä laittaa korvan taakse omaan opetukseen tulevaisuudessa. Peruskoulun opetukseen tämän kaltainen harjoitus on erittäin hyvä, sillä sen toteuttamiskeinot ovat niin monet. Kuvia voidaan valita millä aikavälillä tahansa ja kuvakollaasien kokoaminen voidaan toteuttaa oppilaiden taitotason (mitä kuvia tahansa vai myös "matalan" ja korkean taiteen käyttöä), koulun materiaalien (ppt-esityksiä vai leikkaa-liimaa-paperille-kollaaseja) sekä työskentelymuodon(yksilöinä/pareittain, kotona/koulussa) mukaisesti varioiden.
Harjoituksen aikana herkistyin tarkastelemaan kuvia enemmän ja pohtimaan niiden sisällöllisiä ratkaisuja, teemoja, aiheita sekä tulkintoja. Enemmän omassa työskentelyssäni olisin silti voinut keskittyä taidekritiikin vaihemallien käyttöön, sillä tulevana opettajana tulen arvostelemaan paljon kuvataiteen töitä ja tätä kautta vaihemallin tunteminen hyvin on erittäin tärkeää. Kokonaisuuten prosessi oli hyvä ja sisälsi paljon erilaisia harjoitteita sekä oman itsensä tutkiskelua. Mikä on minulle tärkeää? Ennen kaikkea myös erittäin hyvä tehtävä kuvataidekasvatuksen sivuopintojen alkuvaiheeseen, kun muut opiskelijat ovat vieraita, mutta näiden tarinoiden ja kuvien jälkeen voin sanoa tuntevani monta uutta ja kaunista ihmistä lisää.
Opettajan ammatissa tulevaisuudessa on siis tärkeää ohjata oppilaat monikulttuurisen kuvanlukutaidon hallitsemiseen, mutta myös itse tuntemaan oman kulttuurisen taustansa. Tulevaisuudessa opettajat joutuvat arvostelemaan useita oppilastöitä työssään ja tekemään tulkintoja ja arvottamaan teoksia. Opettajan on hyvä siksi tuntea taideteoksen/oppilastyön tulkintaan ja arvottamiseen liittyvät taidekritiikin vaiheet. Ensimmäisenä on (A) esiymmärrys eli minkälaisia tuntemuksia ja ajatuksia työ katsojassa herättää. Tämän jälkeen tulee (B) kuvailu vaihe, jossa perehdytään tarkemmin kuvan muoto ja sisältö seikkoihin kuten tekniikkaan, sommitteluun, väreihin ja aiheeseen. Kuvailun jälkeen voidaan lähteä tarkempaan kuvan tarkasteluun ja tekemään (C) analyyseja ja tulkintaa. Kuvista etsitään symboleja tai metaforia ja pohditaan, mitä kuvassa tapahtuu. Tässä kohtaa otetaan myös huomioon kuvan konteksti eli missä kuva on, kuka sen on tehnyt, millainen henkilö hän on, mikä on ollut hänen intensionsa eli tarkoituksensa sekä oma tulkinta kuvasta? Kontekstualisoinnin jälkeen on hyvä kysyä itse tekijän eli oppilaan oma intentio. Vasta viimeisenä vaiheena on kuvan (D) arvottaminen eli pohditaan, missä on onnistuttu, missä ehkä voisi parantaa ja palveleeko kuvan muoto sen sisältöä? (Räsänen, 2008. 236 )
Ensimmäisellä demokerralla katselimme diasarjan suojelusenkeliaiheisista kuvista. Tarkastelimme kuvia monikulttuurisesta näkökulmasta sekä keskittyen eri taidekritiikin vaiheiden sisältöihin kuten aiheen, sommitteluun, tulkintaan, kuvailuun sekä analysointiin. Diasarja oli erittäin mielenkiintoinen ja suojelusenkelikuvista kävi hyvin ilmi, kuinka kulttuuri, aika, tekijä sekä kuvan sommittelulla tai väreillä voidaan saada erilaisia tunnelmia tai tulkintoja aikaan.
![]() |
Kuva diasarjasta (Rastas, 2012) |
Tämän jälkeen saimme pidempiaikaiseksi projektiksi kotona tehdä oman kuvaelämänkerran neljästä itsellemme tärkeästä kuvasta. Ensimmäisenä tarkoituksena oli pohtia, miten kukin ensimmäiseen tapaamiseemme tuoma tärkeä kuva liittyy elämäämme ja tutkia niitä soveltaen taidekritiikin vaihemallia. Yhdestä kuvasta teimme myös sanallisen analyysin. Itselleni tärkeistä kuvista yksi oli siis yllämainittu oppilaan piirros ja toisena oli viime vuoden reppureissulta otettu valokuva, jossa hyppään hiekkarannalla ja lyön ilmassa jalkojani yhteen. Kuva on henkilökohtaisesti itselleni tärkeä, koska kyseinen matka on monien vuosien toteutunut haaveeni ja kasvunpaikka omassa elämässäni. Kuva muistuttaa siis kyseisestä reissustani ja kaikesta siitä, mitä silloin opin ja millaiseksi kasvoin sinä aikana. Kolmas kuvani on valokuva valokuvasta Tuol Slengin museosta Kambodzasta. Mustavalkoisessa kuvassa on pieni poika, joka katsoo surullisena kameraa kohti. Kuvan herättämät tunteet ja sitä kautta tuomat muistot paikasta ovat niin voimakkaita kuvaa katsoessani, että se on muodostunut itselleni tärkeäksi. Haluni auttaa ja olla mukana lapsia tukevassa kehitysyhteistyössä vain voimistui kyseisen museokerran jälkeen. Viimeisenä kuvana toin kalenterini kansikuvan. Kyseisestä kuvasta tein myös sanallisen analyysin, josta ilmenee myös, miksi kuva on tärkeä juuri minulle ja miksi sen valitsin.
![]() |
Kalenterini kuva |
Tämän jälkeen saimme etsiä kuviimme liittyvää visuaalista materiaalia kuten valokuvia, julisteita, kirjan kansikuvia, postikortteja, rakennusten ja esineiden kuvia jne. Oikeastaan mitä vain visuaalista materiaalia. Tässä omia löytöjä kerättynä kollaasiksi(keskimmäisenä oma kuvani):
Tämän jälkeen kukin opiskelija suoritti omalla tavallaan kuvien tematisoinnin. Itse lähdin tässä vaiheessa katsomaan, mitä yhteisiä teemoja kuvista löytyy ja lopuksi päädyin yhteen teemaan: naiseus. Tämän jälkeen etsin lisää naiseuteen liittyviä kuvia ja loppujen lopuksi näistä syntyi neljä erilaista kokonaisuutta, joissa käyn läpi naisen kuvaa ja kuvausta keräämieni kuvien kautta.
![]() |
Naisen kuvaamisen muuttuminen ajan kuluessa |
![]() |
Naisen rooli : Opettaja ja kasvattaja |
![]() |
Nainen ja luonto |
Laitoin PPT-esityksestäni esille myös tekstiosiot, jotta kokonaisuus esityksestäni välittyisi. Kyseinen kokonaisuus esitettiin muulle ryhmälle yhteisessä "purku"kerrassa (tosin itse en valitettavasti voinut, koska minulla ja muistitikulla oli hieman erimielisyyksiä). Muiden kuvaelämänkertojen näkeminen ja tarinoiden kuuleminen kuvien takaa oli erittäin mielenkiintoista ja jälleen kerran näki erittäin mielenkiintoisia ratkaisuja jokaiselta opiskelijalta. Tämä kasvatti myös monikulttuurista kuvanlukutaitoani, koska muut kertoivat erilaisia tulkintoja kuvistaan kuin itse ne nähdessäni ajattelin. Kuvaelämänkerran kokoaminen oli erittäin mielenkiintoista ja työskentelystä mielenkiintoista teki erityisesti se, että kuvien lähtökohtana olivat itselleen tärkeät kuvat. Tämä lisäsi motivaatiota työskentelyyn ja teki sitä kiintoisampaa. Hyvä motivointikeino siis ja hyvänä vinkkinä laittaa korvan taakse omaan opetukseen tulevaisuudessa. Peruskoulun opetukseen tämän kaltainen harjoitus on erittäin hyvä, sillä sen toteuttamiskeinot ovat niin monet. Kuvia voidaan valita millä aikavälillä tahansa ja kuvakollaasien kokoaminen voidaan toteuttaa oppilaiden taitotason (mitä kuvia tahansa vai myös "matalan" ja korkean taiteen käyttöä), koulun materiaalien (ppt-esityksiä vai leikkaa-liimaa-paperille-kollaaseja) sekä työskentelymuodon(yksilöinä/pareittain, kotona/koulussa) mukaisesti varioiden.
Harjoituksen aikana herkistyin tarkastelemaan kuvia enemmän ja pohtimaan niiden sisällöllisiä ratkaisuja, teemoja, aiheita sekä tulkintoja. Enemmän omassa työskentelyssäni olisin silti voinut keskittyä taidekritiikin vaihemallien käyttöön, sillä tulevana opettajana tulen arvostelemaan paljon kuvataiteen töitä ja tätä kautta vaihemallin tunteminen hyvin on erittäin tärkeää. Kokonaisuuten prosessi oli hyvä ja sisälsi paljon erilaisia harjoitteita sekä oman itsensä tutkiskelua. Mikä on minulle tärkeää? Ennen kaikkea myös erittäin hyvä tehtävä kuvataidekasvatuksen sivuopintojen alkuvaiheeseen, kun muut opiskelijat ovat vieraita, mutta näiden tarinoiden ja kuvien jälkeen voin sanoa tuntevani monta uutta ja kaunista ihmistä lisää.
Lähteet:
Rastas, R. 2012. Luentosarja: Muodosta tulkintaan. Turun Yliopisto. Opettajankoulutuslaitos, Turun yksikkö. 12.9.2012
Räsänen, M. 2008. Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.
Räsänen, M. 2008. Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti