Liikettä liikettä !

Tekstin otsikko ei suinkaan viittaa siihen, että kuviksen lehtorimme olisivat laittaneet meidät ulos juoksemaan lenkkiä ympäri yliopistoa vaan seuraavaan aiheeseemme kuvakulttuurien Kup3-kurssilla. Tutkimme seuraavaksi liikettä. Unkarilainen koreografi ja tutkija Rudolf Laban (1879-1958) on yksi maailman tunnetuimpia liikkeeseen perehtyneitä taideteoreetikkoja. Hän lähti tutkimaan liikettä ensin itselleen läheisen taidealueen tanssin kautta, mutta myöhemmin hänen tutkimuksensa ulottuivat ylitse muiden taidealojen sekä psykologian piiriin. Labanin mukaan liikkeeseen liittyy omia lainalaisuuksiaan ja myös sitä voidaan analysoida. (Rastas, 2012., Laban for Animators, 31.10.2012.)

Labanin mukaan liike voi liittyä virtaukseen, tilaan, aikaan tai voimaan. Liikesarjalla on virtaava laatu, kun se on jatkuvaa ja keskeyttämätöntä. Virtaus voi kulkea esimerkiksi ruumiinosasta toiseen (tanssissa "matoliike"), mutta sen ei tarvitse olla pehmeää ja soljuvaa (ns. robottiliike tanssissa.). Liikkeeseen vaikuttaa myös tila. Liikkeen tila voi olla rajattua tai vapaata. Liikkuja voi käyttää myös koko tilaa tai vain osaa tilasta. Liikkeen muotoa voidaan myös tarkastella riippuen siitä, kuinka tilaa käytetään. Voidaan tarkastella, onko liike suoraviivaisesti kohdetta kohti, jolloin muotoa ei tutkita. Kun tilaa käytetään hyväksi ja siitä ns. nautiskellaan, muotoa voidaan tutkia. Jokainen liike tapahtuu myös ajassa  ja jokaisella liikkeellä on kesto. Kesto voidaan jakaa sykkeeseen, rytmiin, tempoon tai liikkeen kestoon. Jos esimerkiksi liikkujan tempo on hidas ja valuva, katsoja voi saada unenomaisen vaikutelman liikkeestä. Liikkeen ajankäyttö on yhteydessä energian purkautumiseen. Liikkeen voima voi purkautua jo liikkeen alussa tai sitten lopussa. Voima voi purkautua äkillisesti nopeana liikkeenä, tasaisesti esim. virtauksena tai sykähteisesti. Itse voima voi olla hallittua, hallitsematona tai monipuolista. Jos voimaa vapautetaan vähän, on liikkeelle ominaista keveys ja ilmavuus. Jos voimaa vapautetaan paljon, on liike usein voimakasta tai raskasta. Voima voi myös olla ulkopuolista, jolloin se vaikuttaa liikkujaan ja liikkeeseen. Esimerkiksi painovoima vaikuttaa hyppivään tanssijaan ja vetää tämän alaspäin hypyn jälkeen. (Rastas. 2012.)

Labanin käsitteet on helppo yhdistää konkreettisesti tanssitaiteeseen. Tanssiliikkeen analysointi näiden neljän käsitteen kautta on helppoa, mutta entäpä kun puhutaan kuvataiteesta ja kaksiulotteisesta kuvasta? Tämän hahmottaminen oli itselle vaikeaa ja onneksi harjoittelimme tätä kuva- ja liiketehtävän avulla ja sovelsimme näitä neljää käsitettä kinesteettiseen kuva-analyysiin. Lehtorimme toi meille erilaisia postikortteja, joista valitsimme yhden. Tämän jälkeen kolmen hengen ryhmissä analysoimme korttien liikettä Labanin peruskäsitteiden (virtaus, tila, aika, voima) avulla.

Oman ryhmän postikortit

Tulkitsimme postikorteissa olevan hidasta ja pitkäkestoista liikettä (ylin kortti), toistuvaa ja rytmikästä liikettä (vasen alareuna), hallitsematonta, nopeaa ja äkillisesti purkautuvaa liikettä.  Näiden tulkintojen pohjalta meidän piti luoda performanssi (kesto maks. 5 min.) ja esittää kyseinen performanssi muille. Performanssin ei tarvinnut luoda tarinaa vaan kuvallistaa meidän liikeanalyysimme. Tämän jälkeen jokainen ryhmä esitti omat performanssinsa muille ja kävimme liikkeet läpi kuvakorttien avulla. Tavallaan olimme Labanin jalanjäljissä ja käsittelimme liikettä niin teoriana kuin itsessään liikkumalla.

Näetkö sinä ..

.. liikettä ..

.. näissä kuvissa?

Hyvä harjoitus, jossa yhdistimme kinesteettistä kuva-analyysia ja itse liikkeen tekemistä. Harjoitus saattaisi toimia hyvin myös lasten kanssa. Lapselle liikkeen kuva-analyysin konkretisoiminen tekemällä kyseisiä liikkeitä voisi helpottaa lapsen ymmärrystä käsitteistä virtaus, voima, tila ja aika. Esimerkiksi kun puhutaan kuvassa olevan tasainen rytmi, niin tämä voitaisiin havainnollistaa tekemällä tasaista rytmiä. Näin erilaiset oppijat pääsevät mukaan kinesteettisen kuva-analyysin sisälle.

Itse harjoitustyönä meidän piti tehdä pareittain kaksi- tai kolmiuloitteinen teos tai teospari. Aiheena oli liikkeiden vastaparit kuten hidas-nopea, liikkuva-pysähtynyt tai hallittu-hallitsematon liike. Ennen työskentelyä kävimme vielä läpi, kuinka länsimaisessa kuvataiteessa on kuvattu liikettä. Teoksen liike saattaa olla monimuotoista ja eri tavoin esitettävää. Teoksen liikkeen tai liikevaikutelman voi aiheuttaa teos itse (esim. mobilet), kuvalliset keinot (sommittelu, aistiharhat, monistaminen), katsoja (performanssi, jossa katsoja tulee osaksi teosta) tai tekijä (kehotaide). Kyseinen luento-osio oli hyvin avartava ja nyt saimme liitettyä aiemmin opittuamme kuvataiteen sisältöihin. Näimme, kuinka näitä Labanin liikkeen peruskäsitteitä (virtaus, aika jne.) on käytetty kuvataiteessa ja miten ne ilmenevät töissä. Luento-osio antoi myös ideoita, mitä kaikkea oma liiketehtävämme voisi olla: mobile, kehotaideteos, kaksiuloitteinen kuva, performanssi tai vaikkapa veistos.

Esimerkki, kuinka sommittelulla voidaan luoda liikettä (Rastas.2012.)

 Itse työn toteutus jätettiin seuraavalle päivälle, jotta ideointiin jäi hyvin aikaa. Oma ideointimme sai alkunsa sormivärien ja jalanjälkien tekemisestä, jonka avulla syntyisi vaikutelma liikkeestä. Ajatuksemme lähtivät juoksemaan kohti elollisen ja elottoman aiheuttamaa liikettä. Työmme ja ajatustemme kulku muuttuivat työskentelyn edetessä  ja lopullinen työmme muodostui polkupyörän renkaasta ja lehdistä. Kyseisistä materiaaleista syntyi mobile, jossa eloton metallinen pyörä pyörittää elollista luontoa kuvaavia lehtiä. Vastakkaisina liikesuuntina olivat pyörän aiheuttama pyörivä liike ja lehdistä tippuvien vesipisaroiden ja painovoiman aiheuttama suorasuuntainen liike alaspäin.

Ahkeraa työskentelyä

Pyörivä eloton pyörä ja ..

.. alaspäin elollisesta tippuvat sadepisarat.

Mobile kokonaisuudessaan

Lopuksi työt esiteltiin yhteisessä purkukerrassa, jossa jokainen ryhmä vuorollaan esitteli oman työnsä. Töiden aiheet vaihtelivat kaksiulotteisista maalauksista performanssiteoksiin. Purkukerta oli jälleen mielenkiintoinen ja mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaisia näkökulmia liikkeen luomiseen on saatu. Juuri muiden töiden ja erilaisten ratkaisujen tarkastelun avulla avartuivat omat silmät sille, kuinka monella eri tavalla liikettä voidaan luoda tai kuvata. Tämän vuoksi kouluopetuksessa olisi tärkeää myös pysähtyä kuvataiteen tunneilla tarkastelemaan kaikkien oppilaiden töitä yhteisesti. Muiden oppilaiden töiden ja ideoiden tarkastelu herättää oppilaan pohtimaan erilaisia ajattelumalleja. Oppilaan tietoisuus omista ja muiden tavoista ajatella kehittyy. Tämä taas kasvattaa oppilaan tietoisuutta oman toiminnan ohjaamisesta oppimisprosessissa ja näin kehittää oppilaan oppimaan oppimista

Töiden vertailua purkukerrassa

Liike-teos, jossa katsoja on "tekijä"

Itse opin työtä tehdessäni kinesteettisestä kuva-analyysista, liikkeen kuvaamisesta kuvataiteessa, erilaisista opetuskeinoista opettaa liikettä sekä erilaisten tekniikoiden käytöstä.  Tehtävän aikana tuli myös harjoiteltua myös parin kanssa työskentelyä ja toisen ideoiden kuuntelemista ja vastaanottamista. Nämä ovat tärkeitä asioita muistaa harjoitella myös näin vanhemmalla iällä. Useimmiten helposti valitsee yksilötyöskentelyn, koska aikataulutuksen järjestäminen yksinään on helpompaa. Hyvä välillä tulla pois sieltä omasta kuplastaan ja olla avoimena myös toisen henkilön hyville ideoille. Se saa usein ne harmaistakin harmaimmat aivosolut LIIKKEELLE !

Lähteet:

Laban for Animators - Rudolf Labanin elämänkerta. 31.10.2012.  Rudolf Laban

Rudolf Von Laban - Wikipedia. 31.10.2012. Wiki - Rudolf Laban

Rastas, Riitta. 2012. Luentosarja: Liike. Turun Yliopisto

Abstrahoidaan !

Käytämme sanaa abstrakti usein arkikielessä kuvaamaan esimerkiksi itsellemme jotain vierasta, hämmentävää, ei-luettavaa tai ei-tulkittavaa. Mitä abstrakti tarkoittaa, kun puhumme siitä kuvataiteen yhteydessä? Tämä oli hyvä lähtökohta lähteä selvittämään, kun lähdimme työstämään seuraavaa harjoitustamme. Aiheena oli abstrahointi ja syntaktinen kuvan analyysi. 

Kuten aiemmin mainitsin yhdistämme abstraktiin ei-esittävän ja selkeämättömyyden. Abstraktiteos ei välttämättä esitä mitään tiettyä aihetta vaan katsoja saa päättää teoksen tulkinnasta. Abstraktissa teoksessa voidaan leikkiä ja tutkia erilaisia muotoja ja tekniikoita ilman "sisältöä". Leikitään kuvan peruselementtien (viiva, pinta, muoto, piste) kanssa ja muutellaan niitä. Teoksessa pyritään esteettiseen taidekokemukseen, jonka tuottaa pelkkä tekniikoiden ja muotojen tutkiminen ilman muita arvoja. Formalistisen taideteorian mukaan taidetta tehdään vain taiteen vuoksi, jossa painotetaan juuri esteettistä taidekokemusta niin katsojalla kuin taiteilijalla. Teoksen sisältö ei ole merkittävä. Aiemmin sanoin katsojan päättävän tulkinnasta, joka pitää paikkansa, mutta myös abstrakteista teoksista katsoja voi löytää (tai ei löydä) tekijän henkisiä ja psykologisia lähtökohtia. Tämä yleensä riippuu katsojan taiteentuntemuksesta ja omasta monikulttuurisesta identiteetistä. (Rastas, 2012.)

Formalistiset taideteoriat (taidetta taiteen vuoksi), joihin myös abtraktismi kuuluu, syntyivät 1900-luvun alussa. Tällöin sanotaan alkaneen modernismiaikakausi taiteessa. Aiemmin 1600-1900 -luvun alkuun asti taiteessa oli pyritty realistiseen ja tarkkaan jopa jäljittelevään kuvaamiseen. Tämän jälkeen taiteilijat ryhtyivät abstrahoimaan havaintojaan ja kuviaan visuaalisten perusmuuttujien (muoto, viiva, piste, pinta, värit) avulla. Abstrahoitaessa juuri näiden perusmuuttujien avulla kuvaa (tai havaintoa) pelkistetään tai rikastetaan. Hyvänä esimerkkinä meille näytettiin luennolla Picasson abstrahointi härästä:

Kuvasta näkee askel askeleelta, kuinka Picasso on abstrahoinut härän kuvaa ja leikitellyt perusmuuttujilla

(Rastas, 2012.)

 Kyseinen teoriaosuus auttoi paljon tarkentamaan, mitä abstraktismi itseasiassa on ja millaista on abstrahointi. Jos olisimme summanmutikassa lähteneet abstrahoimaan, itse työn idea ja perusmuuttujien käyttö ei olisi avautunut yhtä hyvin. Teoriaosuuden jälkeen lähdimme itse tutkimaan kuvan muotoa ja sen perusmuuttujia eli viivaa, pistettä, muotoja, värejä ja valööria, jolloin pääsimme harjoittelemaan teoriaa käytännössä. Teimme siis syntaktisen kuva-analyysin, jossa tutkitaan kuvan "kielioppia". Valitsimme kuvaksi yhden aiemmin käyttämistämme neljästä tärkeästä kuvasta (ks. Omat kuvat -teksti). Kuvan päälle asetimme voipaperin ja lyijykynien, puuvärien, huopakynien ja liitujen avulla lähdimme abstrahoimaan kuvasta kerrallaan yhtä asiaa. Itse tein kuvasta ensin ääriviivapelkistyksen, tämän jälkeen kaksi erilaista väri-tai valööripelkistystä ja lopuksi tein muotopelkistyksen sekä viivapelkistyksen.

Voipaperin alla kuvani ja reunoilla yl. vas. ääiriviivapelkistys, väri-ja valööripelkistykset..

.. sekä lopuksi myös muoto- ja viivapelkistys (lisäksi olen jatkanut viivapelkistystä muilla muuttujilla)

Kuvan kieliopin eli muotojen ja muiden perusmuuttujien tutkiminen oli mielenkiintoista ja melko hyvin pystyi löytämään kuvastaan juuri ääriviivat tai erilaisia perusmuotoja. Tätä olisi helppo toteuttaa myös alakoulun puolella, kun kuvataidekasvatuksessa käydään läpi kuvan peruselementtejä ja syntaktista kuva-analyysia. Erityisesti muuttujien tutkimisen jälkeen oli aina mielenkiintoista nostaa paperi ylös ja tutkia, mitä kaikkea olikaan "löytänyt" ja millaiseksi kuva muuttuu (tai kuinka se on abstrahoitunut). Harjoituksesta kävi siis hyvin ilmi, miten eri tavoin kuvaa voidaan abstrahoida.

Lopuksi oli edessä varsinaisen työn tekeminen eli abstrahoida jokin tuomistamme tärkeistä kuvista. Itse olin melko tyytyväinen voipaperille tekemääni viivapelkistykseen ja jotenkin kyseisessä abstrahoinnissa oli samankaltaista pelottavaa ja mystistä tunnelmaa, jonka yhdistän tuomaani valokuvaan. Päätin siis lähteä työstämään kyseistä kuvaa. Halusin kyseisestä kuvasta mahdollisimman yksinkertaisen ja pelkistetyn. Värimaailmaa halusin hieman rikastaa ja korostaa tiettyjä kohtia työssäni, mutten liikaa. Värien valinnassa sain kenties Piet Mondrianin tyylistä vaikutteita tai ideoita.

(Rastas, 2012.)

Suunnitelma oli siis valmiina päässäni, mutta edessä oli kyseisen harjoituksen vaikein vaihe. Tekniikka ja koko vapaa, miten tämän toteutan? Yleensä valinnanvapaus on ihanaa, kun saat toteuttaa työn juuri haluammallasi tavalla, mutta tällä kertaa se aiheutti pulmatilanteen. Tämä on myös hyvä seikka muistaa omassa opetuksessa, että koska kannattaa oppilaille antaa vapaat kädet ja koska ei. Joskus on hyvä määritellä tekniikka ja koko, jotta oppilaan on helpompi lähteä työskentelemään. Tätä kannattaa pohtia erityisesti alakoulun puolella, kun taidot ja aika ovat vielä melko rajalliset. Pulmatilanteen ratkoin loppujen lopuksi valitsemalla peitevärit (mahdollisimman kirkas ja selkeä jälki) ja itselläni oli paksua lyijykynäpiirtämiseen tai vesivärimaalaukseen tarkoitettua luonnospaperia, jolle tein lopullisen työni.

Aluksi kokeilin erilaisia värejä ja muotoja erilliselle luonnospaperille, kokeillakseni sopiiko tekniikka. Olin tyytyväinen ja lähdin työstämään omaa työtäni, johon loppujen lopuksi olin melko tyytyväinen. Myöhemmin mietin, olisiko minun pitänyt tehdä kuvastani isompi ja vahvistaa viivoja, jotta ne "hyökkäisivät" valkoiselta paperilta paremmin esiin. Ratkaisin tämän kuitenkin kokeilemalla mustaa taustapaperia työn takana ja tämän jälkeen työn ilme muuttui täysin ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Hylkäsin siis ajatuksen työn toteuttamisesta uudestaan vaan olin tyytyväinen.

Työskentelyssä käytin siis peitevärejä

Luonnoksia ja kokeiluja

"Valmis" työni ilman sitä loppusilausta ..

... joka löytyi myöhemmin eli lisäsin tumman taustan työni alle

 Lopuksi kun jokaisen työt olivat valmistuneet tutkimme kuvia läpi pareittain. Pariksi valittiin henkilö, jonka alkuperäistä kuvaa tai muuta työskentelyä ei toivon mukaan olisi aiemmin nähnyt tai tarkkaillut. Tällöin katsojalla ei olisi mielikuvaa alkuperäisestä kuvasta. Parit vaihtoivat keskenään abstrahoituja teoksia ja esittivät oman tulkintansa teoksesta. Tulkinnan muoto oli melko vapaa ja katsoja sai itse päättää, mitä kuvasta tulkitsi. Kuvan muotoja, tekijän mielentilaa, tekniikkaa jne. Lopuksi tulkinta palautettiin itse tekijälle. Tehtävä oli mielenkiintoinen niin katsojalle eli tulkinnan tekijälle kuin työn tekijälle kuulla, millaisen tulkinnan toinen henkilö on työstä tehnyt. Kuvaa lähti varmasti tulkitsemaan aivan eri tavalla kuin olisi lähtenyt ennen kurssin alkua, sillä itse lähdin pohtimaan, mitä muotoja kuvasta löytyy tai millaisia pintoja ja värejä. Jälleen uudest näkökulmasta harjoitellimme syntaktista kuva-analyysia aivan itsenäisesti ja huomaamattamme ! Kuvien tarkastelutapa oli myös uudenlainen ja erilainen itselleni. Myös mielenkiintoinen ja sopii varmasti myös hyvin alakoulun ylemmille luokille käytettäväksi, jolloin tekstin tuottaminen on helpompaa. Tehtävä voitaisiin suorittaa myös alemmilla luokilla suullisesti, jolloin oppilas saisi vapaasti suullisesti kertoa parilleen oman tulkintansa. Tulkinnan teon kohdalla voi huomata abstraktismin perusaatteen, että katsoja saa päättää tulkinnan, sillä luultavasti katsojan ja tekijän tulkinnat eroavat toisistaan melko paljon.

Valmis työ ja sen vierellä parini tekemä tulkinta

 Kokonaisuutena jälleen mielenkiintoinen harjoitustyö, jossa edettiin hyvin vaihe vaiheelta (teoria, kokeilu ja harjoittelu, työ) hyvin kohti oman työn tuottamista. Itse opin tässä paljon niin teoreettisesti kuin käytännön toteutuksesta ja että kuinka se kannattaa tehdä. Työskentelytapaa pystyy varmasti hyvin muuntamaan myös muiden tyylien kuin abstraktismin käsittelyyn. Tuli siis jälleen monta hyvää ideaa omaan kuvataiteen opettajan "työkalupakkiini".

Lähteet:

Rastas, R. 2012. Luentosarja: Muodosta tulkintaan. Turun Yliopisto. Opettajankoulutuslaitos, Turun yksikkö. 12.9.2012

Bliss

Mikä ihmeen KuVi? No kuvaviestintä tietenkin. Kuvaviestinnän peruskurssin tavoitteena meillä on saada perustiedot kuvaviestinnän ilmaisukeinoista ja analysoinnista. Tutustumme graafisen suunnittelun ja digitaalisen kuvaviestinnän perusteisiin ja mainonnan kanaviin. Perehdymme myös internetin sovellusmahdollisuuksiin opetuksessa. (kuvataidekasvatus.blogspot.com)

Mutta mitä on kuvaviestintä? Kuvaviestinnässä tutkitaan visuaalista viestintää kuten mainoksia, sarjakuvia, printtejä t-paidoissa tai julisteissa ja jopa kirkko- ja luolamaalaukset kuuluvat tähän kenttään. Tämä kenttä on myös kasvanut hirvittävästi muutamien kymmenien vuosien aikana. Kuvia (images) pursuaa kaikkialta ja niiden piiloviestit tunkeutuvat alitajuntaamme huomaamatta. Nämä viestit vaikuttavat arvoihimme, uskomuksiimme ja mielikuviimme. Halusimme tai emme. (edu.fi/perusopetus/kuvataide/media_ja_kuvaviestinta.) Kaupassa huomaamatta valitsemme tuotteen sen luonnollisuutta ja vihreitä arvoja viestittävän ulkomuodon vuoksi. Pakkausselosteesta käy kuitenkin ilmi, ettei tuote ole vehreää peltoa nähnytkään vaan se on tuotettu kemian laboratorioissa ja tehtaan liukuhihnoilla eri tuubien sisältöjä yhdistelemällä. Miten yritykset tietävät mikä meihin ihmisiin tehoaa? Miten mielikuvia luodaan ja miten ne voi huomata? Kuvaviestinnän peruskurssilla pureudutaan mm. näihin kysymyksiin sekä yleisemminkin siihen, miten kuvien avulla voidaan viestiä ja miten näitä viestejä voidaan lukea.

Kurssimme lähti käyntiin ensin pienellä tehtävällä. Meidät opiskelijat jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai itselleen jonkin asian tai esineen. Meidän ryhmämme sai eteemme pienen lelufiguurin King Kongin. Lelu on osa kyseisen elokuvan tuotesarjaa ja meidän tehtävänämme oli hetken aikaa miettiä, mitä asioita meille tuli mieleen kyseisestä paketista liittyen kuvaviestintään. Muilla ryhmillä esineinä tai kuvina oli mm. sydän, cd-levyn kansi ja lapsen piirustus. Pohdimme, mitä asioita kuvissa pyritään viestimään, millä keinoin ja mitkä symbolit viestivät mitäkin. Tehtävä nosti hyvin esiin kuvaviestintään liittyvän oleellisen seikan: kulttuurisidonnaisuus. Esimerkiksi joissakin kulttuureissa sydämen ajatellaan olevan tunteiden koti kun taas toisessa kulttuurissa sielun (wikipedia.org). Meidän mielikuvamme ja käsityksemme jostakin yleisestä symbolista saattavat siis herättää jossakin muussa ihmisessä erilaisia mielikuvia ja tunteita. Tämän vuoksi emme voi vain katsella kuvia, vaan meidän pitää ymmärtää niitä ja ymmärtää niistä olevan useita tulkintoja.

Meidän pelottava King Kongimme

Tämän jälkeen pureuduimme tarkemmin kuvien tulkintaan ja kulttuurisiin viesteihin luentosarjan avulla (tosin meikäläinen joutui poistumaan kesken kaiken ja olen opiskellut asiasta myöhemmin omatoimisesti). Luennon alkupäässä kävimme läpi mm. kuinka Disney elokuvassa henkilöiden hahmot on luotu sen mukaan, minkälaisia mielleyhtymiä meillä on muotoihin. Esimerkiksi elokuvan naissankarin vartalo on tiimalasinmuotoinen, henkihahmo muistuttaa pilveä jne.

Kuvien tarkastelun ja tulkintojen tekemisen lisäksi on tärkeää myös tehdä kuvia. Tekemisen kautta ymmärrys kuvista myös kasvaa. Uusien kuvien luonnin lisäksi nykymediassa käytetään paljon kuvien manipulointia viestinnän apuna. Tästä pääsemmekin meidän ensimmäisen työn aiheeseemme. Tehtävänämme oli manipuloida monelle tuttu Microsoftin taustakuva Bliss. Monet meistä ovat tätä tuttua maisemakuvaa huomaamattaan katselleet ajattelematta sen suuremmin itse kuvaa. YleX radiokanava uutisoi heinäkuussa 2012, että kuva olisi kenties maailman katsotuin ja tunnistettavin kuva maailmassa maanosasta riippumatta. Vaikka kuva kuitenkin olisi kuinka tunnettu tahansa, sen merkitys voidaan muuttaa lisäämällä siihen vain yksi pieni yksityiskohta. Pelkkä kuvan kääntäminen saattaa muuttaa sen merkitystä. Materiaaleina kuvan manipuloimisessa sai käyttää luokassa olleita aikakauslehtiä, tusseja sekä muuta kuvaan liitettävää materiaalia, mitä saattoi keksiä. Kunhan kuvan merkitys muuttui.

BLISS (http://ylex.yle.fi/uutiset/popuutiset/onko-tassa-maailman-katsotuin-valokuva)

Itse lähdin vain suoraan selailemaan luokassa olleita aikakauslehtiä ja katselemaan kuvia, joita kenties voisin liittää kuvaan. Ensin löysin houkuttelevan kuvan auringosta, joka näytti pienen lapsen piirtämältä ja jonka ehdottomasti halusin liittää kuvaani. Olimme nimittäin aiemmin keskustelleet lasten yleisestä tavasta piirtää aurinko kuvan oikeaan reunaan sekä niissä toistuvista elementeistä kuten valonsäteet ja muoto. Se oli siis pakko saada mukaan omaan työhöni eräänlaisena hauskana pienenä yksityiskohtana. Myöhemmin löysin kuvan sammakosta matkaamassa banaanin päällä ja siitä se ajatus sitten lähti. Itselleni matkustus on aina ollut tärkeä ja läheinen aihe ja en voinut välttää jälleen siihen liittyvän kuvan tekemistä. Alkuperäinen rauhallinen niittykuva muuttui nyt elämän virtaa kuvaavaksi satumaiseksi kuvaksi. Lopputuloksen näette kuvasarjan viimeisestä kuvasta.

Työskentelytapana perinteinen ..

leikkaa-liimaa-menetelmä

Lopuksi vielä pohdintaa

Bliss-harjoitustyö oli erittäin hyvä ja yksinkertainen keino lähteä käymään läpi kuvaviestintää ja erityisesti keinoja, miten kuvilla voidaan viestiä. Itsekin hämmästyin, kuinka muutamalla hassulla kuvalla, koko kuvan ilme ja merkitys muuttui. Vai näettekö te vielä viimeisessä kuvassa pelkän Bliss-taustakuvan? Tietenkin toteutustapa vaikuttaa nykypäivänä melko karkealta hienojen kuvanmuokkausohjelmien rinnalla, mutta leikkaa-liimaa-piirrä-menetelmä tuo hyvin näkyviin kuvan muokkauksen ydinasian: lisäämällä tai poistamalla kuvasta jotain sen merkitystä voidaan helposti muuttaa. Keino on myös helppo toteuttaa koulussa kuviksen tunnilla. Materiaalikustannukset ovat pienet ja oppilaat näkevät jo useita kuvia lehtiä selatessaan. Samalla oppilaat voivat havainnoida, millaisia kuvia lehdissä on ja mitä eroja niissä on. Erilaisten sanoma-, aikakaus- ja harrastelehtien sivuilta voidaan katsoa, millä keinoin pyritään tuomaan jokin mielikuva esille tai mitä kuvalla halutaan kertoa katsojalle eli mikä on kuvan viesti. Kuvien tarkasteluun liittyvää pohdintaa, harjoitustyön kokoa, sanoman muuttamista, kuvien käyttöä ja työskentelytekniikoita on helppo vaihdella luokka-asteen mukaan ja on siksi erittäin muuntelukelpoinen. Eli kuten aiemmin mainitsin Bliss-harjoitus on hyvä työ tutustuttaa kuvan muokkauksen maailmaan ja vaikka siitä myöhemmin edetä tietotekniikan ohjelmien avulla toteutettaviin kuvanmuokkausharjoituksiin, jolloin voidaan keksittyä tarkemmin esim. muoto, typografia sekä taitto asioihin. Joihin paneudummekin jatkossa ....

Lähteet:

kuvataidekasvatus.blogspot.com 

wikipedia.org

Omat kuvat

Kyseinen harjoitustehtävä lähti liikenteeseen niin, että jokainen opiskelija toi ensimmäiselle demokerralle itselleen neljä tärkeää kuvaa. Jokainen sai vuorollaan koko ryhmän kuullen kertoa yhdestä omasta tärkeästä kuvastaan ja avata, miksi kuva on tärkeä juuri minulle. Kouluvuoden 2011-2012 pidin välivuotta opiskeluista ja reppureissasin Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Kyseinen kokemus kasvatti itseäni kovasti sekä vahvisti omaa minäkuvaani. Oma haluni tulla opettajaksi ja käsitykseni opettajuudesta ja kasvatusfilosofiasta vahvistuivat entisestään ja huomasin, että opettajuus kasvoi myös osaksi identiteettiäni. Kenties siksi toin tunnille minulle tärkeänä kuvana erään oppilaan minulle piirtämän kuvan. Kuva on tärkeä minulle, sillä se kuvastaa osaa siitä, mitä minä olen ja tulen tulevaisuudessa olemaan. Opettaja. Kasvattaja.

Oppilaan taideteos

Omat kuvat -harjoitustyö on osa Kup3 Muodosta tulkintaan -kurssia, jossa tavoitteena on monikulttuurinen kuvanlukutaito sekä taito itse viestiä kuvien avulla. Esimerkiksi kurssilla tutustutaan erilaisiin kuvallisiin ilmaisukeinoihin ja sovelletaan kuva-analyysin menetelmiä oman visuaalisen ympäristön tulkinassa. (Rastas, 2012.) Nykypäivänä perusopetuksessa on tärkeää kuvien monikulttuurinen kuvanlukutaito, koska maailma on täynnä erilaisia kuvia ja lapset herkistyvät niille yhä enemmän ja helpommin omassa arkielämässään. Monikulttuurinen kuvanlukutaito ottaa huomioon visuaalisen kulttuurin (valokuvat, rakennukset, tv-ohjelmat jne.) tarkastelussa katsojan ja tekijän monikulttuurisen identiteetin. Tämä monikultt. identiteetti muodostuu seuraavista tekijöistä: ikä, sukupuoli, sosiaaliryhmä, asuinpaikka, kyvyt, etnisyys, kieli ja maailmankatsomus. Nämä identiteetin osat vaikuttavat meidän tekemiimme tulkintoihin ja analysointeihin katsomistamme kuvista. (Rastas, 2012.) Esimerkiksi aikuinen ihminen tulkitsee Akseli Gallen-Kallelalan Sammon ryöstö -teosta luultavasti eri tavalla kuin 8 -vuotias alakoululainen. Aikuinen tuntee kenties paremmin Kalevalan tarinan ja ymmärtää kuvan taustoja enemmän. Oman tai taiteilijan monikulttuurisen identiteetin tunteminen helpottaa myös kuvien tulkitsemista ja analysointia. Esimerkiksi teoksen tulkintaan saattaa hyvin vaikuttaa aikakausi, jossa tekijä on elänyt tai hänen ammattinsa.

Opettajan ammatissa tulevaisuudessa on siis tärkeää ohjata oppilaat monikulttuurisen kuvanlukutaidon hallitsemiseen, mutta myös itse tuntemaan oman kulttuurisen taustansa. Tulevaisuudessa opettajat joutuvat arvostelemaan useita oppilastöitä työssään ja tekemään tulkintoja ja arvottamaan teoksia. Opettajan on hyvä siksi tuntea taideteoksen/oppilastyön tulkintaan ja arvottamiseen liittyvät taidekritiikin vaiheet. Ensimmäisenä on (A) esiymmärrys eli minkälaisia tuntemuksia ja ajatuksia työ katsojassa herättää. Tämän jälkeen tulee (B) kuvailu vaihe, jossa perehdytään tarkemmin kuvan muoto ja sisältö seikkoihin kuten tekniikkaan, sommitteluun, väreihin ja aiheeseen. Kuvailun jälkeen voidaan lähteä tarkempaan kuvan tarkasteluun ja tekemään (C) analyyseja ja tulkintaa. Kuvista etsitään symboleja tai metaforia ja pohditaan, mitä kuvassa tapahtuu. Tässä kohtaa otetaan myös huomioon kuvan konteksti eli missä kuva on, kuka sen on tehnyt, millainen henkilö hän on, mikä on ollut hänen intensionsa eli tarkoituksensa sekä oma tulkinta kuvasta? Kontekstualisoinnin jälkeen on hyvä kysyä itse tekijän eli oppilaan oma intentio. Vasta viimeisenä vaiheena on kuvan (D) arvottaminen eli pohditaan, missä on onnistuttu, missä ehkä voisi parantaa ja palveleeko kuvan muoto sen sisältöä? (Räsänen, 2008. 236 )

Ensimmäisellä demokerralla katselimme diasarjan suojelusenkeliaiheisista kuvista. Tarkastelimme kuvia monikulttuurisesta näkökulmasta sekä keskittyen eri taidekritiikin vaiheiden sisältöihin kuten aiheen, sommitteluun, tulkintaan, kuvailuun sekä analysointiin. Diasarja oli erittäin mielenkiintoinen ja suojelusenkelikuvista kävi hyvin ilmi, kuinka kulttuuri, aika, tekijä sekä kuvan sommittelulla tai väreillä voidaan saada erilaisia tunnelmia tai tulkintoja aikaan.

Kuva diasarjasta (Rastas, 2012)

Tämän jälkeen saimme pidempiaikaiseksi projektiksi kotona tehdä oman kuvaelämänkerran neljästä itsellemme tärkeästä kuvasta. Ensimmäisenä tarkoituksena oli pohtia, miten kukin ensimmäiseen tapaamiseemme tuoma tärkeä kuva liittyy elämäämme ja tutkia niitä soveltaen taidekritiikin vaihemallia. Yhdestä kuvasta teimme myös sanallisen analyysin. Itselleni tärkeistä kuvista yksi oli siis yllämainittu oppilaan piirros ja toisena oli viime vuoden reppureissulta otettu valokuva, jossa hyppään hiekkarannalla ja lyön ilmassa jalkojani yhteen. Kuva on henkilökohtaisesti itselleni tärkeä, koska kyseinen matka on monien vuosien toteutunut haaveeni ja kasvunpaikka omassa elämässäni. Kuva muistuttaa siis kyseisestä reissustani ja kaikesta siitä, mitä silloin opin ja millaiseksi kasvoin sinä aikana. Kolmas kuvani on valokuva valokuvasta Tuol Slengin museosta Kambodzasta. Mustavalkoisessa kuvassa on pieni poika, joka katsoo surullisena kameraa kohti. Kuvan herättämät tunteet ja sitä kautta tuomat muistot paikasta ovat niin voimakkaita kuvaa katsoessani, että se on muodostunut itselleni tärkeäksi. Haluni auttaa ja olla mukana lapsia tukevassa kehitysyhteistyössä vain voimistui kyseisen museokerran jälkeen. Viimeisenä kuvana toin kalenterini kansikuvan. Kyseisestä kuvasta tein myös sanallisen analyysin, josta ilmenee myös, miksi kuva on tärkeä juuri minulle ja miksi sen valitsin.

Kalenterini kuva

Tämän jälkeen saimme etsiä kuviimme liittyvää visuaalista materiaalia kuten valokuvia, julisteita, kirjan kansikuvia, postikortteja, rakennusten ja esineiden kuvia jne. Oikeastaan mitä vain visuaalista materiaalia. Tässä omia löytöjä kerättynä kollaasiksi(keskimmäisenä oma kuvani):

Tämän jälkeen kukin opiskelija suoritti omalla tavallaan kuvien tematisoinnin. Itse lähdin tässä vaiheessa katsomaan, mitä yhteisiä teemoja kuvista löytyy ja lopuksi päädyin yhteen teemaan: naiseus. Tämän jälkeen etsin lisää naiseuteen liittyviä kuvia ja loppujen lopuksi näistä syntyi neljä erilaista kokonaisuutta, joissa käyn läpi naisen kuvaa ja kuvausta keräämieni kuvien kautta.

Naisen kuvaamisen muuttuminen ajan kuluessa

Naisen rooli : Opettaja ja kasvattaja

Nainen ja luonto

Laitoin PPT-esityksestäni esille myös tekstiosiot, jotta kokonaisuus esityksestäni välittyisi. Kyseinen kokonaisuus esitettiin muulle ryhmälle yhteisessä "purku"kerrassa (tosin itse en valitettavasti voinut, koska minulla ja muistitikulla oli hieman erimielisyyksiä). Muiden kuvaelämänkertojen näkeminen ja tarinoiden kuuleminen kuvien takaa oli erittäin mielenkiintoista ja jälleen kerran näki erittäin mielenkiintoisia ratkaisuja jokaiselta opiskelijalta. Tämä kasvatti myös monikulttuurista kuvanlukutaitoani, koska muut kertoivat erilaisia tulkintoja kuvistaan kuin itse ne nähdessäni ajattelin. Kuvaelämänkerran kokoaminen oli erittäin mielenkiintoista ja työskentelystä mielenkiintoista teki erityisesti se, että kuvien lähtökohtana olivat itselleen tärkeät kuvat. Tämä lisäsi motivaatiota työskentelyyn ja teki sitä kiintoisampaa. Hyvä motivointikeino siis  ja hyvänä vinkkinä laittaa korvan taakse omaan opetukseen tulevaisuudessa. Peruskoulun opetukseen tämän kaltainen harjoitus on erittäin hyvä, sillä sen toteuttamiskeinot ovat niin monet. Kuvia voidaan valita millä aikavälillä tahansa ja kuvakollaasien kokoaminen voidaan toteuttaa oppilaiden taitotason (mitä kuvia tahansa vai myös "matalan" ja korkean taiteen käyttöä), koulun materiaalien (ppt-esityksiä vai leikkaa-liimaa-paperille-kollaaseja) sekä työskentelymuodon(yksilöinä/pareittain, kotona/koulussa)  mukaisesti varioiden.

Harjoituksen aikana herkistyin tarkastelemaan kuvia enemmän ja pohtimaan niiden sisällöllisiä ratkaisuja, teemoja, aiheita sekä tulkintoja. Enemmän omassa työskentelyssäni olisin silti voinut keskittyä taidekritiikin vaihemallien käyttöön, sillä tulevana opettajana tulen arvostelemaan paljon kuvataiteen töitä ja tätä kautta vaihemallin tunteminen hyvin on erittäin tärkeää. Kokonaisuuten prosessi oli hyvä ja sisälsi paljon erilaisia harjoitteita sekä oman itsensä tutkiskelua. Mikä on minulle tärkeää? Ennen kaikkea myös erittäin hyvä tehtävä kuvataidekasvatuksen sivuopintojen alkuvaiheeseen, kun muut opiskelijat ovat vieraita, mutta näiden tarinoiden ja kuvien jälkeen voin sanoa tuntevani monta uutta ja kaunista ihmistä lisää.

Lähteet:

Rastas, R. 2012. Luentosarja: Muodosta tulkintaan. Turun Yliopisto. Opettajankoulutuslaitos, Turun yksikkö. 12.9.2012

Räsänen, M. 2008. Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.